Kantaverkossa on meneillään niin suuri uudistus, että Fingridin toimitusjohtaja Jukka Ruusunen pitää aivan perusteltuna toteamaa, jonka mukaan Suomea sähköistetään toiseen kertaan.

– Käynnissä on mittava investointiohjelma: yleissuunnitteluvaiheessa on tällä hetkellä 600 kilometrin verran uusia voimajohtoja. Niiden lisäksi uudistamme tekniikkaa, sähköasemia, muuntajia ja kytkinlaitoksia. Näin vastaamme tulevaisuuden sähköjärjestelmän siirtotarpeisiin ja kasvaviin kulutusmääriin. Uudistukset helpottavat myös sähkömarkkinoiden tiedon vaihtoa tulevaisuudessa, Ruusunen sanoo.

Vaikka kantaverkon siirtokapasiteetti riittää tällä hetkellä hyvin Suomen omaan ja sähkön ulkomaankaupankin tarpeeseen, uudistustyötä vauhdittaa Pariisin ilmastosopimus, joka velvoittaa Suomea puhtaaseen sähköntuotantoon ja uusien energianlähteiden osuuden merkittävään kasvattamiseen. Tätä taustaa vasten Fingrid on visioinut kantaverkon kehittämistä aina vuoteen 2040 asti. Tuolloin sähkön tuotanto on puhdistettu hiilidioksidipäästöistä. Ja eri puolilla maata, ehkä myös merellä, energiaa tuottavat todennäköisesti lukuisat tuulivoimapuistot.

Fingridin tarkempi kehittämissuunnitelma ulottuu vuoteen 2030. Ruususen mukaan sitä voisi verrata palapelin rakentamiseen vaihe kerrallaan. Tällä hetkellä vankan sijan pelissä ovat löytäneet viisi hanketta, jotka saatetaan loppuun tulevan vuosikymmenen kuluessa. Hankkeista merkittävin ja kustannuksiltaan suurin on vuonna 2022 valmistuva Metsälinja.

Metsälinjaksi kutsutaan uutta 310 kilometriä pitkää 400 kilovoltin verkkoa Oulusta Keski-Suomeen Petäjävedelle. Se korvaa vanhat, 1940- ja 1950-luvuilla rakennetut 220 kilovoltin voimajohdot. Metsälinja on yleissuunnitteluvaiheessa, ja rakentaminen alkaa todennäköisesti tämän vuoden syksyllä tai loppuvuodesta.
– Metsälinja on tärkeä palapelin palanen, sillä se mahdollistaa Pohjois-Suomeen suunnitellun tuulienergiatuotannon siirron etelän kuluttajille. Lisäksi se mahdollistaa RAC3-hankkeen ja sen täysipainoisen hyödyntämisen.

Uudistustyötä vauhdittaa Pariisin ilmastosopimus.

RAC3 on Suomen ja Ruotsin välille rakennettava kolmas 400 kilovoltin ilmajohtoyhteys, joka valmistuu vuoteen 2025 mennessä ja lisää maiden välistä siirtokapasiteettia 800 megawattia. Reittisuunnittelua tehdään parhaillaan, mutta siirtoyhteyden on lähtökohtaisesti kaavailtu kulkevan Muhokselta Ruotsin rajalle ja edelleen Ruotsin puolella Messauren sähköasemalle. Ruususen mukaan hanke on aikataulussa. Tekeillä on ympäristövaikutusten analyysi.

RAC3:n valmistumisen jälkeen Fingrid suuntaa katseensa idemmäs, Lappeenrannan ja Oulun väliseen Järvilinja-verkkoon. Suunnitteilla on sen kapasiteetin kaksinkertaistaminen.

– Järvilinjan kehittämisen tarve on yhteydessä energiantuotannon lisääntymiseen pohjoisessa Suomessa, ja projektin aloittaminen riippuu Fennovoiman ydinvoimahankkeen toteutumisesta sekä tuulivoiman rakentamisen määrästä, Ruusunen huomauttaa.

Järvilinjan kapasiteetin kasvattamisessa katsellaan vuoteen 2030. Suurin piirtein samoihin aikoihin tarvitaan myös uusi tasavirtasähköyhteys Suomen ja Ruotsin välille korvaamaan Fenno-Skan 1 -yhteyttä.

Kantaverkko täytti tammikuussa 90 vuotta. Sen kehittämishankkeet tähtäävät toiminta­varmuuden ja tarkoituksen­mukaisuuden parantamiseen.

Kantaverkon rinnalla kehitetään myös energia-alan keskitettyä tiedonvaihtojärjestelmää, Fingrid Datahubia. IT-investoinnissa, jonka pitäisi valmistua vuonna 2022, rakennetaan keskitetty järjestelmä, joka kerää ja ylläpitää älymittarien tuottamaa tietoa sähkönkäyttöpaikoista. Järjestelmän tietoja hyödyntävät noin 100 sähkönmyyjää ja yli 80 verkkoyhtiötä. Tavoitteena on entistä parempien palvelujen kehittäminen kuluttajille.

– Investointiohjelmamme on hyvin hallussa, eikä meillä ole painetta kantaverkkosiirtomaksujen nostamiseen, jopa alensimme niitä hiljattain. Tavoitteemme on olla yksi Euroopan halvimmista sähkönsiirtäjistä ja tuoda kilpailukykyä suomalaiselle yhteiskunnalle. Kehittämishankkeiden läpiviemisessä meitä auttaa osaltaan Euroopan investointipankilta saamamme 100 miljoonan euron laina. Se on merkittävä osa investointiohjelmaamme ja lainasalkkuamme ja se maksetaan aikanaan takaisin tariffituloilla, Ruusunen sanoo.

Välähdys | Tuulivoima korostui tarjouskilpailussa

Energiavirasto päättää viimeistään huhtikuussa, mitkä toimijat pääsevät mukaan uusiutuvan energian tuotantotuen piiriin. Virasto järjesti viime vuoden puolella uusiutuvan energian tarjouskilpailun, johon saattoivat osallistua toimijat, jotka olivat valmiita tuottamaan uusiutuvaa energiaa esimerkiksi tuuli- tai aurinkovoimalla, biomassalla tai -kaasulla tai aaltovoimalla.

Kilpailutetut tukiaiset ovat osa ilmasto- ja energiapolitiikkaa sekä taloudellisia ohjauskeinoja, joilla pyritään kasvihuonepäästöjen vähentämiseen ja uusiutuvan energian tuottamisen lisäämiseen.

Energiavirasto sai tarjousten jättöaikaan eli viime vuoden loppuun mennessä 26 tarjousta, joista kaikki koskivat tuulivoimalla tuotettua energiaa. Tarjousten yhteenlaskettu sähkön vuosituotanto on hieman yli 4 terawattituntia. Virasto hyväksyy tarjouksia enintään 1,4 terawattitunnin edestä.

Tarjouskilpailussa sähkön tuottajat tekivät tarjouksia preemiosta ja sähkön vuosituotannon määrästä. Pienimmän preemion tarjonneet sähkön tuottajat menestyvät tarjouskilpailussa parhaiten. Kukin preemiojärjestelmään hyväksytty sähkön tuottaja saa oman tarjouksensa mukaisen preemion (pay-as-bid).

Sähkön tuottajalle maksettava tuki määräytyy preemion ja sähkön markkinahinnan perusteella. Sähkön kolmen kuukauden markkinahinnan keskiarvon ollessa enintään yhtä suuri kuin sähkön viitehinta (30 euroa/MWh), tuki on preemion suuruinen. Markkinahinnan ylittäessä viitehinnan tuki muuttuu liukuvaksi. Tukea ei makseta, jos markkinahinta on vähintään viitehinnan ja tarjotun preemion summa.

Preemiojärjestelmään hyväksytylle voimalaitokselle maksetaan tukea toteutuneen sähkön tuotannon perusteella. Tukiaika on 12 vuotta. Edellytys tuen saamiselle on, että voimalaitos tuottaa sähköä kolmen vuoden sisällä tarjouskilpailun ratkaisun tiedoksisaannista.

Tarjouskilpailussa pärjännyt toimija hyötyy tuesta kaikissa hankkeensa vaiheissa esiselvityksistä ja suunnittelusta alkaen aina laitoksen käyttöön ja takuuaikaan asti. Laitoksen on oltava uusi ja sen tulee sijaita Suomessa tai Suomen aluevesillä.

Fingridin toimitusjohtaja Jukka Ruususen mukaan tuulivoiman tulevaisuus Suomessa on hyvä, sillä kyseessä on halvin tapa tuottaa sähköä, ja moderneille voimaloille on maassamme antoisat tuuliolot useissa paikoissa.

– Tuulivoima on tärkeä sähköntuotannon omavaraisuuden lähde seuraavien 15 vuoden aikana. Tekniikka on kehittynyt valtavasti ja tuulivoimasta on tullut taloudellisesti kannattavaa. Toivottavasti suomalainen yhteiskunta suhtautuu myönteisesti tuulivoiman lisärakentamiseen, onhan kyseessä puhdas ja uusiutuva energia.

– Tuulivoiman lisääminen vaatii kuitenkin hyvää kokonaissuunnittelua kaavoituksesta lähtien, jotta laitokset saavat kansalaisten hyväksynnän ja sijoittuvat tarkoituksenmukaisiin paikkoihin myös suhteessa sähköverkkoihin. Tuulivoiman tuotanto on varteenotettava elinkeino, joka tuo vaurautta niin kuntaan kuin yksityisille maanomistajille, Ruusunen päättää.

Teksti Liisa Joensuu
Kuvat Fingrid

Kirjoittaja: polte

Numero: 2/2019