KYSYMYKSIIN VASTASIVAT:
Keskustasta asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen, kokoomuksesta sisäministeri Kai Mykkänen, sosiaalidemokraateista puoluesihteeri Antton Rönnholm, ja vihreistä puoluesihteeri Lasse Miettinen.

 

VASTAUKSIA KOMMENTOIVAT:
Energiateollisuus ry (ET): johtaja Jukka Leskelä
Metsäteollisuus ry (MT): energiajohtaja Jyrki Peisa
Nuorten Agenda 2030 (NA): Nico Käräjäoja ja Rasmus Karell
Lappeenrannan teknillinen yliopisto (LUT): sähkötekniikan professori Juha Pyrhönen

 

Minä vuonna Suomen tulisi olla hiilineutraali?

VASTAUKSET

Keskusta: Keskusta on sitoutunut hallituksen valmistelemassa ja eduskunnan hyväksymässä keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa esitettyyn tavoitteeseen Suomen hiilineutraaliudesta vuoteen 2045 mennessä.

Kokoomus: Hiilineutraalius voidaan saavuttaa 2030-luvun aikana. Yksittäistä tarkkaa vuotta tavoitteen toteutumiselle kokoomus ei ole asettanut, koska muun muassa metsien hiilinielulaskelmat ovat tällä hetkellä epävarmoja. Nielujen laajuus ratkaisee taas pitkälti, miten nopeasti Suomi saavuttaa päästöneutraaliuden.

SDP: SDP:n asettama tavoite on vuonna 2035.

Vihreät: Ilmastotieteen ja Pariisin sopimuksen mukainen tavoite ilmastonmuutoksen rajoittamisesta 1,5 asteeseen edellyttää merkittävästi nopeampia ja kunnianhimoisempia toimia kuin mihin Suomi on toistaiseksi sitoutunut.

Suomen tulee asettaa tavoitteeksi hiilineutraalius vuonna 2030. Tämä merkitsee käytännössä 60 prosentin päästövähennyksiä. Heti tämän jälkeen tulee päästä tilaan, jossa nielut sitovat enemmän hiilidioksidia ilmakehästä kuin päästämme sinne.

Keskusta on sitoutunut vuoden 2045 tavoitteeseen, kertoi ministeri Kimmo Tiilikainen.

KOMMENTIT

ET: Energiantuotannon puolesta Suomi voi saavuttaa hiilineutraaliuden 2030-luvulla, koska tuotannon päästöt vähenevät hyvin nopeasti. Se ei edellytä mitään uusia kotimaisia politiikkatoimia energiantuotannolle. Ei veroja, kieltoja eikä tukia. Haasteet ovat muilla sektoreilla: liikenne, teollisuus ja maankäyttö/maatalous. Suomella voi hyvin olla oma tavoitteensa ja aikataulunsa, mutta oleellista on kytkeä Suomen tavoite yhteensopivaksi EU:n tavoitteen ja politiikkatoimien kanssa. Valitettavasti yhdenkään puolueen vastauksessa ei puhuta tästä mitään. Noin puolet päästöistä on EU:n yhteisellä vastuulla päästökaupan kiintiöinnin kautta ja puolet kansallisella vastuulla. On ymmärrettävä, että kotimainen kiristys päästökaupan piirissä vain siirtää päästöjä muihin EU-maihin, ellei pystytä kiristämään myös koko EU:n tavoitetta. Ilmaston kannalta tämä on iso asia.

MT: Painopisteen tulee olla päästöjen vähentämisessä. Myös metsien ja maaperän sitoman hiilen määrää voidaan vahvistaa eri toimin. Metsien kasvu tulee uusimpien ennusteiden mukaan säilymään jatkossakin vahvana. Metsien hiilivarasto on kuitenkin altis luonnonolosuhteille, joista voi seurata varastoidun hiilen määrään suuriakin muutoksia. Tämän vuoksi fokuksen pitää olla päästöjen vähentämisessä.

NA: Jotta edes Pariisin sopimuksen määrittämään 1,5 asteen tavoitteeseen päästäisiin, tulisi Suomen vähentää päästöjään 2030 mennessä noin 60 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna, mihin vihreätkin kommentissaan viittasivat. On selvää, että keskustan mainitsema keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman tavoite hiilineutraaliudesta vuonna 2045 ei ole tarpeeksi kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa. Joulukuussa 2018 puolueet linjasivat, että Suomessa voitaisiin saavuttaa 2040-luvulla tilanne, jossa kasvihuonepäästöt ovat selvästi negatiiviset. Tämä tavoite on selkeästi parempi, mutta toimenpiteiden tulee oikeasti olla linjassa tavoitteen kanssa eli niistä on päästävä nopeasti sopuun. On myös syytä muistaa, että Suomi kykenee näihin tavoitteisiin itse esimerkiksi energia- ja metsäpolitiikan kautta eli päästöjä ei pidä ulkoistaa kehittyviin maihin nopeiden ratkaisujen toivossa.

LUT: On turha esittää päivämääriä. Sen sijaan tarvitaan tekoja – heti. Poliitikoille vaalikausi on aikamitta. Vihreidenkin asettamaan tavoitteeseen on lähes kolme vaalikautta. Olisi toki hienoa, jos vihreiden esittämä aikataulu toteutuisi. Se tekisi Suomesta erittäin kilpailukykyisen maan. Mutta pahoin pelkään, ettei keskustankaan esittämä aikataulu toteudu, vaan Suomi notkuu jälkijunassa.

Painopisteen tulee olla päästöjen vähentämisessä.

Tarvitaanko tavoitteen saavuttamiseksi tiukkoja kieltoja vai annetaanko olemassa olevien keinojen, esimerkiksi päästökaupan, ohjata kehitystä?

Sisäministeri Kai Mykkänen (kok) uskoo, että hintaohjaus on toimiva tapa vähentää päästöjä.

VASTAUKSET

Keskusta: Päästökaupan roolia ilmastopolitiikan ohjausvälineenä on vahvistettava, sillä sen avulla saavutamme päästövähennyksiä kustannustehokkaasti. Ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää erittäin monipuolista keinovalikoimaa, jotta päästöjä onnistutaan vähentämään riittävästi.

Kokoomus: Hintaohjaus on toimiva tapa vähentää päästöjä, ja saastuttamiselle täytyy olla siksi riittävä hinta. Tässä päästökauppa on ratkaisevan tärkeä työvälin. Markkinoiden tulisi antaa sitten ratkaista se, millä käytännön keinoilla vähentäminen tapahtuu. Vasta jos vero-ohjaus ei riitä, voi olla aiheellista miettiä kivihiilen kaltaisia kieltoja, mutta silloinkin siirtymäaikojen on oltava riittäviä, yli 10 vuotta pitkiä.

Tärkeää on, että päätökset tehdään pitkäjänteisesti. Siksi seuraavaan hallitusohjelmaan täytyy saada yli vaalikauden ulottuva pitkän tähtäimen suunnitelma ilmastotavoitteiden toteuttamiseksi.

SDP: Päästökauppa on ensisijainen keino, kun puhutaan esimerkiksi fossiilisista energianlähteistä luopumisesta. Mutta päästökauppaa tulee seurata, sen ohjausvaikutusta tarvittaessa kiristää ja laajentaa sitä muun muassa lentoliikenteeseen. Päästöjä tulee vähentää myös taakanjako- ja maankäyttösektoreilla. Kieltoja saatetaan myös tarvita, eli niitä ei pidä tässä vaiheessa sulkea täysin pois. Ne kirittävät muutosta, mutta pitää olla tietoinen myös mahdollisista epätarkoituksenmukaisista sivuvaikutuksia.

SDP haluaa pitää esillä reilun siirtymän periaatetta: päästövähennysten tulee kohdistua tasaisesti ja niiden vaikutukset eivät saa olla kohtuuttomia millekään väestöryhmälle, elinkeinolle tai alueelle. Tärkeintä on, että tavoitteeseen päästään, ja tämä polku tulee suunnitella ja tavoitteen toteutumista seurata tarkoin.

Vihreät: Tarvitaan sekä olemassa olevien keinojen merkittävää vahvistamista, kokonaan uusia keinoja, että suoria kieltoja. Fossiilisille polttoaineille on asetettava eräpäivä. Turpeen energiakäyttö tulee kieltää vuoteen 2025 mennessä ja kivihiilen ja lämmitysöljyn 2020-luvun aikana. Fossiilisten liikennepolttoaineiden ja maakaasun käyttö on lopetettava 2030-luvulla.

Ympäristölle haitalliset tuet, joita maksetaan joka vuosi noin 3,5 miljardia euroa, on kymmenen vuoden sisällä ajettava alas tai suunnattava uudelleen niin että ne tukevat ympäristön kannalta kestäviä ratkaisuja.

KOMMENTIT

ET: Energiantuotannon osalta ei tarvita uusia politiikkatoimia. Päästökaupan rooli on aivan keskeinen. Päästökaupan ohjausvaikutus voimistuu, kun asetetaan päästökiintiöt sille tasolle, jolla niiden pitäisi olla Pariisin sopimuksen mukaan. Energiateollisuus tukee sitä eli tiukempia laillisesti sitovia päästökiintiöitä. Tarvitsemme päätökset 2040 ja 2050 kiintiöistä pian.

On huolestuttavaa, että harva puolue luottaa päästökauppaan, joka on systeeminen ratkaisu ilmastonmuutokseen. Puolueita näyttää kiinnostavan enemmän yksittäisten ratkaisujen teko. Se on hidas, epävarma ja poliittisesti hyvin haastava tie. Usein se päätyy kansalaisten vastustukseen. Yritysten näkökulmasta se ei luo pitkäjänteisyyttä eikä investointivarmuutta. Samaten jää hyödyntämättä yritysten luovuus löytää ratkaisuja.

Vihreiden vastauksessa esitetyt nopeat polttoainekiellot ovat erittäin haitallisia ilmaston ja energiajärjestelmän kannalta. Meillä ei yksinkertaisesti ole nopeita teknologisia ratkaisuja korvata kaikkia fossiilisia polttoaineita ja turvetta lämmityksessä muilla vaihtoehdoilla. Olemme tehneet tässä hyvin paljon laskentaa. Jos sekä turve että hiili korvataan 2020-luvulla, yhtiöt joutuvat vaihtoehtojen puutteessa joko tuomaan merkittävästi biopolttoaineita tai käyttämään jalostukseen soveltuvaa puuta lämmityspolttoaineena. Vihreät kannattavat lisäksi hakkuiden vähentämistä, mikä tarkoittaa vähemmän sivutuotteita energiaksi. Yhtälö on erittäin ongelmallinen.

Polttoainekiellot ovat lisäksi erittäin ongelmallisia huolto- ja toimitusvarmuuden kannalta. Fossiilisten polttoaineiden ja turpeen käyttö huippukulutuksen kattamiseksi, erilaisiin häiriötilanteisiin sekä huoltovarmuustilanteissa eivät olisi ilmaston kannalta minkäänlainen ongelma. Mutta erittäin kallis ja hankala ratkottavaksi jollain muulla tavalla. Fokus täytyisi pitää ilmastossa ja energiajärjestelmän toimivuudessa.

Emme kannata kieltolakien tietä muillakaan sektoreilla. Ilmastonmuutoksen torjunta on Suomelle mahdollisuus ja Suomen tulisi panostaa uusien teknologioiden, tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen ja käyttöönottoon.

Joidenkin puolueiden vastauksissa tulee hyvin esille, että myös kannustavia, kuluttajat ja asiakkaat osallistavia keinoja tulee käyttää. Vihreiden vastauksessa on hyvää ymmärrys siitä, että iso muutos edellyttää rakenteiden muutoksia, ei vain käyttövoiman muutosta.

MT: Ohjauskeinojen tulisi olla mahdollisimman markkinaehtoisia. Tämä varmistaa taloudellisesti kaikkein kustannustehokkaimpien keinojen etsimisen. Esimerkiksi energiaturpeen kielto voi johtaa painetta lisätä jalostuskelpoisen puun polttoa. Tämä puolestaan heikentäisi puuta jalostavan vientiteollisuuden edellytyksiä investoida Suomeen.

NA: Pelkät suorat kiellot voivat olla lähtökohtaisesti huono ratkaisu, koska kuten SDP mainitsee, riskinä on epätarkoituksenmukaiset sivuvaikutukset (joita voi kuitenkin mahdollisesti kompensoida kuluttajiin kohdistuessa esimerkiksi sosiaalipoliittisin toimenpitein). Taloudellisten ohjauskeinojen vahvistaminen ja ympäristölle haitallisten verotukien alasajo suunnitellulla aikataululla pitäisi riittää. Suomella on kuitenkin mahdollisuus edistää hiiliveron käyttöönottoa sekä yritysten tuotantoketjujen vähäpäästöisyyttä lainsäädännön kautta. Paljon voidaan saavuttaa jo fossiilisista energialähteistä karsimalla ja hiilinieluja kasvattamalla/säilyttämällä. Kokoomuksen ehdottama yli vaalikauden ulottuva suunnitelma ilmastotavoitteista on tärkeä, mutta tavoitteiden on oltava kerralla tarpeeksi kunnianhimoisia. Siirtymäajat ovat välttämättömiä, mutta niistä on päästävä sopuun pian. Ei ole varaa odottaa vuosikymmentä, jotta saadaan päätettyä toisen vuosikymmenen pituinen siirtymäaika.

LUT: Hinta valitettavasti ratkaisee – ei idealismi. Tässäkään asiassa liike-elämää ei voi helposti pakottaa ilmastotekoihin. Ainoa selkeä keino on määrittää ilmaston pilaamisen hinta riittävän kovaksi. Kun fossiilisen hiilidioksidin päästäminen taivaalle lakkaa kannattamasta, yritykset siirtyvät ilmastoneutraaliin tekniikkaan. Kivihiilen ja lämmitysöljyn käytön voi kyllä kieltää, kunhan yksityisiä tahoja samalla tuetaan sopivasti esim. lämpöpumpun hankinnassa. Haitallisten tukien poistamisessa komppaan vihreitä. Eduskunnan täytyy kyetä päättämään tukien poistosta esim. juuri 10 vuoden tähtäimellä, –10 prosenttiyksikköä per vuosi. Kyllä siihen jäykempikin teollisuus kykenee sopeutumaan.

Pitäisikö energiaomavaraisuutta nostaa, laskea vai säilyttää nykyisellä tasolla? Jos energia-omavaraisuutta lasketaan, millä jäljelle jäävä osuus energiankulutuksesta korvataan?

VASTAUKSET

Keskusta: Keskusta haluaa lisätä energiaomavaraisuutta merkittävästi. Fossiiliset tuontipolttoaineet on korvattava uusiutuvilla energiamuodoilla sekä energian tuotantoa ja kulutusta on tehostettava älyteknologioilla sekä kuluttajajoustolla.

Kokoomus: Energiaomavaraisuuden lisääminen on tärkeä tavoite. Kivihiilen, öljyn ja myöhemmin maakaasun korvaaminen kotimaisilla uusiutuvilla polttoaineilla johtaa tähän. Myös ydinvoimalla on oma roolinsa tässä kehityksessä.

SDP: Riittävä omavaraisuus on tärkeä turvallisuuden ja huoltovarmuuden näkökulmasta, mutta kyse on tietysti koko energiajärjestelmän resilienssistä ja sitä voidaan tukea monin keinoin. Korkea energiaomavaraisuus on hyvä tavoite ja siihen tarjoavat myös uusiutuvat energialähteet uusia mahdollisuuksia.

Vihreät: Vihreiden tavoittelema hajautettuun, uusiutuvaan energiaan nojaava energiajärjestelmä on paitsi ilmaston kannalta kestävä, myös omavaraisuutta ja energiaturvallisuutta vahvistava.

SDP:n mukaan riittävä omavaraisuus on tärkeää turvallisuuden ja huoltovarmuuden kannalta. Poltteen kysymyksiin vastasi puoluesihteeri Antton Rönnholm.

Nyt on poliitikkojen aika raivata kaikki esteet tuulivoiman markkinaehtoiselta lisärakentamiselta.

KOMMENTIT

ET: Energiaomavaraisuus kasvaa automaattisesti, kun vähennämme fossiilisten tuontipolttoaineiden käyttöä. Kehitys tulee olemaan erittäin nopeaa. Olemme markkinoilla, ja oleellista on pitää huolta siitä, että Suomi on houkutteleva energiainvestointiympäristö ja että markkinat toimivat hyvin, mukaan lukien bioenergian tarjonta.

SDP:n vastaus omavaraisuudesta on lähimpänä Energiateollisuuden ajattelua. Vihreiden vastauksessa käytetään sanaa energiaturvallisuus, joka on myös paljon kattavampi termi kuin omavaraisuus. Omavaraisuuden sijaan pitää kiinnittää huomiota siihen, että energiajärjestelmä on luotettava ja toimituskykyinen erilaisissa tilanteissa.

Itse asiassa energiantuotannon osalta kaikki on jo tehty, tekeillä tai suunnitteilla sen osalta, että tuotanto tulee hyvin vähäpäästöiseksi. Poliittisen huolen pitäisi olla siinä, miten järjestelmä pysyy luotettavana ja toimitusvarmana tulevaisuudessa. Tähän liittyy trendejä, jotka voivat heikentää tilannetta: yhteiskunta on jatkuvasti herkempi sähkön ja muun energian saatavuudelle, kyberuhkien ja hybridivaikuttamisen kasvun uhka energiajärjestelmän digitalisoituessa, sähköjärjestelmän muuttuminen sääriippuvaisemmaksi, varastoitavien polttoaineiden käytön pieneneminen jne. Näissä asioissa olisi kysyntää myös poliittiselle johtajuudelle.

MT: Energiaomavaraisuus ja etenkin huolto- ja toimitusvarmuuden turvaamisen on syytä olla kansallisen energiapolitiikan keskiössä. Samoin päästöjen vähentäminen ja energian kilpailukykyisen hinnan turvaaminen. Kaikki nämä tulee yhteen sovittaa Suomea hyödyttävällä tavalla.

NA: Vastauksissa puhutaan uusiutuvuudesta, hajauttamisesta ja kotimaisuudesta. Vaikka nämä ovat pääosin positiivisia asioita, varsinaisen tavoitteen tulee olla aina päästöttömyys. On todella vastuutonta ajaa muita tavoitteita tilanteissa, joissa ne ovat ristiriidassa päästöttömyyden kanssa (usein nämä tavoitteet korreloivat keskenään, mutta eivät aina, vrt. ydinvoiman vastustaminen ja muun biomassan kuin sivuvirtojen käyttö energiantuotantoon).

LUT: Olemme hyvin pitkälti eläneet tuontisähkön varassa. Nyt on kuitenkin oikea energiamurros ovella. Tuulisähkön kustannus on Suomessa nykyisin 20–30 euroa/MWh ja laskee edelleen. Tuulisähkö on se aurinkotalouskeino, jolla maastamme voi tehdä hiilineutraalin. Nyt on poliitikkojen tehtävä raivata kaikki poliittiset, hallinnolliset ja henkiset esteet tuulivoiman voimakkaalta markkinaehtoiselta lisärakentamiselta. Edullinen tuulivoima mahdollistaa teollisuudenkin pääosan muuttamisen hiilineutraaliksi. Tuulivoiman avulla on myös tuotettavissa edullisesti ilmastoneutraaleita kotimaisia sähköpolttoaineita. Vedystä ja hiilidioksidista syntyy hyvällä hyötysuhteella metaania, jonka jakeluverkosto on jo Etelä-Suomessa olemassa. Myös raskaampia hiilivetyjä voidaan tuottaa esimerkiksi ilmailun tarpeeseen. Kaikki tarvittava teknologia on olemassa. Aurinkotalouskehitys etenee vääjäämättä, ja Suomi uhkaa jäädä siitä jälkeen. Päättämättömyys aurinkotalouteen siirtymisessä vähentää tulevaisuuden energiaomavaraisuuttamme ja heikentää Suomen kilpailukykyä.

Nyt on poliitikkojen aika raivata kaikki esteet tuulivoiman markkinaehtoiselta lisärakentamiselta.

Tulisiko Suomessa lisätä, vähentää vai säilyttää ennallaan hakkuiden määrää? Miksi?

VASTAUKSET

Keskusta: Suomen metsät kasvavat paremmin kuin koskaan aiemmin, noin 107 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Keskustan mielestä puun käyttöä voidaan kestävästi lisätä kansallisessa metsästrategiassa tavoitteeksi asetettuun 80 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Puulla voidaan kestävästi korvata uusiutumattomia, fossiilisia materiaaleja, kuten muoveja ja monenlaisia rakennusmateriaaleja.

Hiilinieluja tulee kuitenkin vahvistaa pitkäjänteisesti metsittämällä uusia alueita ja ehkäisemällä metsäkatoa, vahvistamalla metsien kasvua entisestä kestävän metsänhoidon keinoin, kehittämällä maatalouden hiilensidontaa ja hillitsemällä turvemaiden päästöjä.

Kokoomus: Metsien nettokasvu on ollut Suomessa vuosia hyvällä tasolla, mikä mahdollistaa hakkuiden lisäämisen kestävällä tavalla eikä ainakaan tarvetta hakkuiden pienentämiseen ole. Kestävästi hoidetut talousmetsät, elinvoimainen metsäteollisuus ja metsäluonnon monimuotoisuuden varmistaminen ovat Suomen menestystekijöitä nyt ja tulevaisuudessa.

Metsien asema hiilinieluna pitää kuitenkin ottaa jatkuvasti huomioon ja muun muassa metsänhoidon menetelmien kehittäminen on tärkeää hiilen sidonnan lisäämiseksi. Voidaan päätyä sellaiseenkin tulokseen, että jatkossa suositaan hieman tukkipuuvaltaisempia hakkuita.

SDP: Hakkuutavoitteesta katsetta tulee suunnata kokonaisuuteen: koko maankäyttösektorin nielupolitiikkaan sekä erityisesti monimuotoisuuskysymyksiin ja tämän lisäksi kestävään metsäteollisuuteen, tuotteiden jalostusarvon nostamiseen sekä puurakentamiseen, joka tarjoaa työtä maakuntiin, asiallisen hinnan puunmyyjille ja Suomelle uusia vientituloja. Tutkijoilla on tällä hetkellä erilaisia käsityksiä kestävästä hakkuutasosta sekä sopivasta metsänielun koosta.

Vihreät: Hakkuita tulee vähentää. Metsien turvaaminen hiilinieluna näyttelee keskeistä osaa kyvyssämme ratkaista ilmastonmuutos. Samalla suojelemme Suomen luonnon korvaamatonta monimuotoisuutta. Molemmista syistä Sipilän hallituksen ajamista jättihakkuista on luovuttava. Hakkuumäärä on pienennettävä ilmaston ja monimuotoisuuden kannalta kestävälle tasolle.

Oleellista on, mihin kaadettuja puita käytetään; hiiltä pitkään sitovien tuotteiden valmistamiseen vai poltettavaksi?

KOMMENTIT

ET: Energiateollisuuden kannalta on tärkeää, että metsäenergian käyttö on kestävällä pohjalla. Mielestämme se on silloin, kun metsiä ei tarvitse kaataa energiaksi, vaan energiapuu on metsäteollisuuden ja metsänhoidon sivutuotetta: purua, kuorta, hakkuutähteitä, harvennushakkuiden pienpuuta, teollisuudelle kelpaamatonta puuta, kierrätyspuuta jne. Metsien nopea ja hyvä kasvu osoittaa, että metsäteollisuus voi kasvaa. Vielä parempi metsänkasvu saadaan, jos metsiä hoidetaan hyvin. Jos metsiä hoidetaan ja metsäteollisuus saa käyttää kotimaista puuta, myös energiateollisuus saa lisää metsäenergiaa. Hiilinielujen osalta on ymmärryksemme mukaan hyvin paljon tehtävissä myös muun maankäytön kuin metsien osalla. Tulisi tarkastella koko maankäyttösektoria, kun nielujen kehitystä arvioidaan.

MT: Suomessa metsien kasvu on kansainvälisestikin vertaillen erittäin vahvaa. Metsät sitovat enemmän hiilidioksidia kuin puunkäyttö vapauttaa. Mikäli metsien käyttöä halutaan rajoittaa, tulee huomioida, että Suomessa valmistetut metsätuotteet menevät maailmanmarkkinoille. Tämä kysyntä täytettäisiin jollakin: joko muissa maissa valmistetuilla uusiutuvilla tai uusiutumattomilla materiaaleilla. Näilläkin tuotteilla olisi ilmastovaikutuksia. Tämän vuoksi on paljon järkevämpää pyrkiä vahvistamaan metsien kasvua kuin rajoittaa sen käyttöä.

NT: Oleellista tässä on se, mihin kaadettuja puita käytetään. Jos niistä tehdään taloja, huonekaluja tai muita hiilen pitkään sitovia asioita, niin hyvä. Näin säilytetään ja kasvatetaan hiilinieluja ja -varastoja. Kysymystä hiilinieluista tulee joka tapauksessa käsitellä ilmastonmuutoksen näkökulmasta, ei lyhytaikainen taloudellinen hyöty edellä. Puiden kaataminen poltettavaksi ei ole missään mielessä järkevää.

LUT: Metsiä pitää hoitaa niin, että ne toimivat tulevaisuudessa tehokkaina hiilinieluina. Pitää tuottaa järeää puuta, joka menee hyvin pitkäaikaiseen käyttöön – siis rakentamiseen. Ilmaston kannalta on ongelmallista, että sellu on niin kiinnostava tuote maailmanmarkkinoilla. Sitä tuotetaan Suomessa pannut punaisina. Harmillisesti pääosa sellusta valmistetuista tuotteista elää vain lyhyen ajan, jolloin Suomen metsät siltä osin siirtyvät kokonaan hiilidioksidina taivaalle. Puolet puusta päästetään taivaalle jo tehtaalla nykytekniikkaa käytettäessä.

Päästöoikeuden hinta on ollut viime aikoina nousussa – kuinka korkeaksi se näkemyksenne mukaan voi nousta?

VASTAUKSET

Keskusta: Tämän hetkinen analyysi päästöoikeuden hintaa seuraavilta asiantuntijoilta on, että vuonna 2030 oikeuden hinta olisi keskiarvoltaan reilu 30 euroa. Näissä ennusteissa on kuitenkin hyvin paljon vaihtelua, 15–50 euron välillä. Kestävä ennuste lienee, että päästöoikeuden keskihinta on 30–35 euron haarukassa vuonna 2030.

Kokoomus: Euroopassa tullaan hyvin todennäköisesti tiukentamaan ilmastotavoitteita. Sen myötä päästöoikeuden hinta nousee, ja ennusteissa 30 euron päälle nousevia hintoja pidetään mahdollisina. Tällöin palattaisiin tasolle, jossa päästöoikeuden hinta oli 15 vuotta sitten.

SDP: On tärkeään nojata tässäkin asiantuntijatietoon. Esimerkiksi Ilmastopaneeli on arvioinut että päästöoikeuden hinnan tulisi olla 25–28 euroa vuonna 2020. Joidenkin arvioiden mukaan päästökaupan lattiahinnan pitäisi olla vähintään 30 euroa hiilidioksiditonnilta, jotta sillä olisi toivottu ohjausvaikutus fossiilisista polttoaineista irtautumiseksi, uusiutuviin siirtymiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi.

Vihreät: Päästöoikeuden hinnan tulee nousta niin korkeaksi, että se ohjaa EU:n ilmaston kannalta kestävään tilaan riittävän nopeasti. EU:lle tarvitaan sitova hiilibudjetti ja takaraja, johon mennessä koko EU:n on oltava hiilineutraali. Päästökauppaa pitää tiukentaa muun muassa luopumalla päästöoikeuksien ilmaisjaosta ja asettamalla päästöille lattiahinta.

Vihreät ajaa tiukennuksia päästökauppaan. Yksi keino olisi päästöoikeuksien ilmaisjaon lopettaminen, kommentoi vihreiden puoluesihteeri Lasse Miettinen.

KOMMENTIT

ET: Emme ennusta päästöoikeuden hintaa ja hieman ihmettelemme, että puolueilla on siitä omia tulevaisuuden arvioitaan. Päästöoikeuden hinta määräytyy ja sen tulee määräytyä markkinoilla. Hinta kuvaa sitä, kuinka paljon päästöjen vähentäminen vielä lisää maksaisi. Jos ja kun päästökiintiötä tiukennetaan ja määritetään päästöjen kokonaiskiintiö vuosiin 2040 ja 2050 saakka, päästöoikeuksien tarjonta vähenee ja hinta voi nousta. Hinnan nousua hillitsee teknologian kehitys. Yritykset ovat erittäin hyviä löytämään vaihtoehtoisia keinoja päästävälle tuotannolle ja uusia lupaavia teknologioita on tulossa runsaasti.

Tämän kysymyksen vastauksissa vaivaa, että puolueet pitävät hintaa itseisarvoisena ikään kuin kyseessä olisi vero. Oleellista on sallittavien päästöjen määrä eli päästökiintiö. Siitä poliitikot ovat yksin vastuussa. Kukaan ei vastauksessaan vaadi päästökiintiötä alas, vaikka se on puolueiden yhteinen tahto. Kaiken lisäksi päästökauppajärjestelmässä on markkinavakausmekanismi, joka toimii molempiin suuntiin. Sen puolesta suosittelisin rohkeutta viedä päästökiintiöintiä eteenpäin EU:n päätöksenteossa ja luottavaisuutta siihen, että markkinat ovat kykeneviä pitämään hinnat kohtuul­lisina.

MT: Useimpien ennusteiden mukaan päästöoikeuden hinta tulee jatkamaan nousua. Tämä tulisi huomioida siten, ettei kansallisesti enää lisättäisi eri polttoaineiden verorasitusta.

NT: Päästöoikeuden hinta on ollut nousussa ja nyt pitää varmistaa, että hinta nousee tarvittavalle tasolle, eikä enää lähde laskemaan. Puhuttaessa oikeasta tasosta on syytä kuunnella asiantuntijoita. Kyseessä on kuitenkin EU-tason kysymys, johon Suomella on mahdollista sanoa sanansa tulevan puheenjohtajuuden muodossa.

LUT: Vihreiden vastaus on paras! Juuri näin! Hiilidioksidin hinnan pitää kannustaa voimallisesti aurinkotalouteen.

Euroopassa tullaan hyvin todennäköisesti tiukentamaan ilmastotavoitteita.

Vapon Energy-divisioonan johtaja Markus Hassinen: Maltti on valttia

ET:n toimitusjohtaja Leskelän kommentit ovat osuvia. Poliitikkojen on säädettävä EU-tasolla Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti päästöoikeuksien määrää. Se ja vain se ratkaisee päästökauppasektorin kokonaispäästöjen määrän.

Paljon vaikeampi haaste päättäjille on, miten vähennetään päästöjä taakanjakosektorilla eli energiantuotannon ja teollisuuden ulkopuolella. Esimakua veronmaksajien reaktioista näyttivät Ranskan keltaliiviset mielenosoittajat.

Energiantuotanto on paitsi osa yhteiskunnan perusinfraa, myös energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukyvyn mahdollistaja. Kaupunkien, kuntien ja teollisuuden tarpeista pitää huolehtia toki päivä päivältä ilmastoystävällisemmin ja resurssitehokkaammin. Työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Jari Gustafsson totesikin ministeriönsä virkamiesten energianäkemysten julkistamisessa 6. maaliskuuta: ”Järkevä ja vastuullinen energia- ja ilmastopolitiikka ei voi perustua kilpalaulantaan, jossa ilmaan heitellään toinen toistaan epärealistisempia aikatauluja ja toimia, joilla hiilineutraalisuuteen olisi päästävissä vaivattomasti.” TEM:n virkamiesnäkemyksen mukaan hiilineutraalia Suomea onkin tavoiteltava pitkäjänteisellä, johdonmukaisella ja yli hallituskausien ulottuvilla toimilla.

Tuulisähkö on varmastikin merkittävä osaratkaisu päästöttömässä sähkön tuotannossa. Myös lämmöntuotanto asteittain sähköistyy ja voi näin ollen ajan yli olla myös päästötöntä.

Suomi on EU:n eturivissä matkalla hiilineutraaliuteen.

Kaukolämpöinfra ei kuitenkaan muutu nopeasti. Kiinteitä polttoaineita tarvitaan energiantuotannossa vielä vuosikymmeniä ja siksi muutosten tulee olla pitkäjänteisiä.

Energiaturpeella on tärkeä rooli yhteiskuntien lämmöntoimitusten varmistajana. Energiaturpeen käytön väheneminen nopeammin kuin ET:n arvioissa johtaa yhteiskunnan kustannusten merkittävään nousuun puupolttoaineiden hintojen noustessa. Tämä tarkoittaisi myös metsäteollisuuden puunhankintakustannusten nousua sekä energiayhtiöiden heikkenevää kykyä tulouttaa osinkoja kaupunki- ja kuntakonsernien talouden pitoon. Energiapuusta on Etelä-Suomessa jo nyt pulaa.

Suomi on EU:n eturivissä matkalla hiilineutraaliuteen. Pitkäjänteisellä politiikalla voimme varmistaa myös energiantuotannon huolto- ja toimitusvarmuuden sekä teollisuutemme kilpailukyvyn. Hoidetaan metsät hyvin ja entistä paremmin hiilinielusta huolta pitäen niin, että samalla saamme globaaliin tarpeeseen ainespuuta ja sivutuotteena yhä enemmän energiapuuta.

Teksti Ismo Myllylä
Kuvitus Anna-kaisa Jormanainen

Kirjoittaja: polte

Numero: 2/2019