Pitäisi uskoa, sillä euro on hyvä konsultti. Päästökauppa tarkoittaa Euroopan unionissa toteutettavaa järjestelyä, jossa ilmaan hiilidioksidipäästöjä tuottavat laitokset ovat velvollisia omistamaan kutakin tuottamaansa päästömäärän yksikköä kohti tietyn määrän päästöoikeuksia, joita nämä laitokset voivat ostaa ja myydä keskenään. Päästökaupalla pyritään kustannustehokkaalla tavalla rajoittamaan haitallisia päästöjä.

Päästökauppa koskee sähköntuotantoa, kaukolämmöntuotantoa ja teollisuutta, joissa poltetaan fossiilisia polttoaineita. Päästökauppaan kuulumattomia sektoreita ovat muun muassa liikenne ja kotitalouksien lämmitys.

Päästöoikeuksia tarvitsevat toimijat ostavat päästöoikeutensa. Rahat päästöoikeuksista menevät monen yllätykseksi valtion verokassaan mitenkään korvamerkitsemättä, kaikkien muiden verojen tavoin. Päästöoikeuksien arvo määräytyy markkinoilla, ja tavoitteena on ohjata toimijoita siirtymään uusiutuviin energialähteisiin. Näin myös tapahtuu vauhdilla.

Turpeen energiaveron nostaminen johtaa siihen, että jalostukseen kelpaavaa puuta alkaa mennä polttokattiloihin.

Vuosi sitten päästöoikeuden hinta oli noin 6 euroa hiiliekvivalenttitonnilta. Paljonko tämä on suhteessa kokonaiskuluihin? Tilastokeskuksen tilaston mukaan energiaturvekuutio maksoi energiayhtiöille noin 50 kilometrin kuljetusmatkalla melko tarkkaan 13 euroa. Energiayhtiö tuotti tuolla määrällä noin 1000 kilowattituntia eli yhden megawattitunnin energiaa. 1000 watin patteri lämpiää tuolla energiamäärällä määrällä reilun kuukauden vuorokauden ympäri. Polttoaineen lisäksi energiayhtiö maksoi lämmöntuotannossa energiaveroa 1,9 euroa (lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksissa kokonaisverorasitus oli runsas euro) valtiolle. Päästöoikeuden kautta tullut veroluonteinen kustannus oli tuon edellä todetun kuuden euron päästöoikeuden hinnalla 2 euroa megawattitunnilta. Yhteensä valtion saama verotuotto oli siis runsaat 3 euroa. Lämpöä ja sähköä yhteistuotantolaitoksessa tuottavan energiaturpeen käyttäjän polttoainekustannus oli kaikkiaan siis runsaat 16 euroa megawattitunnilta eli yhdestä turvekuutiometristä.

Viimeisen vuoden aikana ilmaston lämpenemisestä ja päästöjen vähentämisestä on puhuttu enemmän kuin koskaan enne, ja päästöoikeuden hinta on ollut viimeisen puolen vuoden aikana korkeimmillaan yli 26 euroa. Tätä kirjoitettaessa maaliskuun alkupuolella hinta on 22 euroa hiilitonnilta. Paljonko polttoaineen kokonaiskustannukset ovat nyt? Polttoaineen hinta on edelleen noin 13 euroa. Energiavero on nyt 3 euroa, kun veroa korotettiin vuoden alusta lähtien, aikaisemmin se oli siis 1,9. Päästöoikeudesta toimija joutuu nyt maksamaan jokaisesta megawattitunnista eli turvekuutiosta valtion kassaan 8 euroa päästöoikeushintaa. Veron ja päästöoikeuden kustannus yhteistuotannossa on nyt yhteensä noin 10 euroa, ja koko polttoainekustannus on 23 euroa. Vuodessa polttoainekustannus on siten noussut 7 euroa.

Vero- ja päästöoikeuskustannus on noussut vuodessa yli kolminkertaiseksi. Ennusteiden mukaan päästöoikeuden hinta on pitkäaikaisessa nousussa. Tästä huolimatta monet haluavat edelleen kiristää turveveroa.

Toki turveveroa voi nostaa, mutta se ei tapahdu ilman heijastevaikutuksia. Useimmilla energiayhtiöillä on mahdollisuus polttaa puuta, ja ne siirtyvätkin yhä enemmän puunpolttoon. Ilmastoneutraalista puusta ei makseta päästöoikeushintaa eikä polttoaineveroa.  Yhdestä kiintokuutiometristä puuta saadaan energiaa noin 2  megawattituntia. Eli yhdestä poltettavaksi tarkoitetusta kiintokuutiometristä puuta energiayhtiö kykenee turvetta korvatakseen maksamaan voimalaitoksella 2  x turvekuutiometrin hinnan eli tällä hetkellä noin 46 euroa.  Tuolla hinnalla energialaitoksille menee varmasti energiapuun ohella myös sellun valmistukseen soveltuvaa kuitupuuta läheltä laitoksia. Ja se ei ole hyvä.

Jos turpeen energiaveroa nostetaan edelleen, se johtaa varmuudella siihen, että jalostukseen kelpaavaa puuta alkaa mennä polttokattiloihin.  Sillä on omat seurauksensa puun muulle käytölle.  Tämä on syytä pitää mielessä, jos haluaa vauhdittaa päästöoikeuteen perustuvaa energiapolitiikkaa lisäveroilla.

Kirjoittaja: polte

Numero: 2/2019