Joulukuinen päivä on Itä-Uudellamaalla sijaitsevalla Lapinjärvellä harmaa ja valoton, mutta Robbes Lilla Trädgårdin eli Pikku Puutarha Robbesin kasvihuoneissa on ikuinen kesä: ensimmäisenä on vastassa korianterin huumaava tuoksu, sitten kasvihuoneiden kirkas valo, lämpö ja kasvavien salaattien, versojen ja yrttien hehkeä vihreys.

Ihan pienestä puutarhasta ei ole kyse, sillä puolentoista hehtaarin viljelyalalla tuotetaan noin yhdeksän prosenttia Suomen ruukkuyrteistä. Kauppoihin ja ravintoloihin ympäri Suomen, sekä hieman myös vientiin, menee noin kuusi miljoonaa salaatti- ja yrttiruukkua vuodessa.

Varsinainen nähtävyys on kuitenkin ikkunaton, yli kuusi metriä korkea, violettia valoa hohtava tila: hyvin pitkälle automatisoitu, älyteknologiaa hyödyntävä vertikaaliviljelmä, jossa kasvatetaan yrttejä ledivalojen alla tällä hetkellä neljässä kerroksessa.

Yrttiruukut ovat kapeissa kouruissa, jotka liikkuvat automaattisesti. Viides kerros on vielä mahdollista ottaa käyttöön, jos kapasiteettia tarvitaan lisää. Yhteensä vertikaaliviljelmässä voi olla kerrallaan 600 000 tainta.

– Vertikaaliviljelmän idea syntyi tietämättömyydestä.

Talvisaikaan tarvitaan lamppuja kasvihuoneviljelyssä joka tapauksessa ja energiaa kuluu paljon. Aloin siksi miettiä, miten sen voisi tehdä tehokkaammin. Tulin puutarha-alan ulkopuolelta ja aloin tehdä tyhmiä kysymyksiä, jotka kokenut puutarhuri olisi saman tien tyrmännyt. Kokeilujen kautta päädyin ratkomaan aina vain uusia ongelmia, puutarhan perustaja ja toimitusjohtaja Robert Jordas kertoo.

Robert Jordas valmistui näyttelijäksi, mutta valitsi ammatikseen kasvien viljelyn.

Robbes Lilla Trädgård toimii Jordasin sukutilalla, jonne hän palasi yrittäjäksi valmistuttuaan Teatterikorkeakoulusta näyttelijäksi.

– Minua ei perinteinen maanviljely koskaan kiinnostanut, ja kokeilimme aluksi viljellä mansikoita ja herneitä. Sekin oli kuitenkin vaivalloista ja epävarmaa, ja kasvihuoneviljely alkoi tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta peruspuurtamiselle.

Vertikaaliviljelmiä löytyy toki maailmalta, mutta Robben pikkupuutarhan ratkaisu on kehitetty itse viimeisen kolmen vuoden aikana.

– Lähtökohtana on käyttää sitä tekniikkaa ja osaamista, mitä olemme suomalaisesta kasvihuoneviljelystä 15 toiminta vuoden aikana omaksuneet. Maailmalla vertikaaliyritykset ovat ylipäänsä innoissaan siitä, että pystyvät viljelemään suljetuissa olosuhteissa sekä tietenkin siitä energiansäästöstä, mitä ledivalaisimet ja monikerroksisuus tuo, mutta suomalaiselle kasvihuonebisnekselle tässä ei oikeastaan ole mitään uutta. Meillä on ainoa liikkuvalla kourusysteemillä toimiva vertikaaliviljelmä, mutta samalla tavalla tavanomaisissa kasvihuoneissa viljellään kouruissa ja pitkissä linjoissa.

Robbes Lilla Trädgårdissa käytetään kasvualustana Kekkilän erityisesti salaattien ja yrttien tuotantoon kehittämää viljelyturvetta, jossa on mukana sammalta. Sama kasvualusta sopii sekä vertikaaliviljelyyn että kasvihuoneeseen.

Muitakin kasvualustoja, esimerkiksi selluloosaa ja kivivillaa, on vuosien varrella kokeiltu. – Turve on osoittautunut meille parhaaksi, tutuksi ja turvalliseksi vaihtoehdoksi, johon aina kokeilujen jälkeen palaamme, Robert Jordas toteaa. Vaikka kaikki lannoitus ja kosteus tulee kasteluveden mukana, myös kasvualustalla on merkitystä.

– Turve on teknisesti kätevä käyttää, ja se antaa juurille ilmatilaa ja hyvän kasvuympäristön kehittyä. Ravinteet sitoutuvat turpeeseen hyvin ja kasvien vedenotto pysyy optimaalisena.

Turpeen hyvä puoli on myös se, että se on kompostoituva luonnonmateriaali. Koska myös Robben puutarhan käyttämät ruukut ovat kompostoituvia, koko ruukku turpeineen ja juurineen voidaan lajitella biojätteeseen.

– Viljelyssä on kyse riskien minimoimisesta. Siksi Kekkilä on meille hyvä yhteistyökumppani, Jordas kiteyttää.

Tilankäytöltään kouruviljely on 30 prosenttia tehokkaampi kuin esimerkiksi Hollannissa paljon käytetty pöytäsysteemi. Vertikaaliviljelyssä tehokkuus kertautuu joka kerroksessa.

– Lajista riippuen pääsemme noin kaksinkertaisiin satoihin ulkomaisiin kilpailijoihin verrattuna. Pystymme lisäksi kasvattamaan täällä yrttejä monta viikkoa eli valmiiksi tuotteiksi asti, kun ulkomailla useimmat käyttävät vertikaaliviljelmää vain taimi- tai versokasvatukseen.

Tavalliseen kasvihuoneeseen verrattuna vertikaaliviljelmä tuottaa noin 40 prosenttia paremman sadon noin 40–50 prosenttia pienemmällä kokonaisenergialla.

– Vaikka lamput ovat päällä koko kesänkin, sähköenergiaa kuluu hieman vähemmän. Kokonaisenergiaa säästyy kuitenkin enemmän, koska vertikaaliviljelmää ei tarvitse erikseen lämmittää, vaan päinvastoin sen tuottamalla lämpöenergialla voimme lämmittää viereisen kasvihuoneen.

Violetti valokin saa selityksensä. Suurin osa ledivaloista on punaisia ja sinisiä, ja mukana on vain hieman valkoista valoa.

– Auringonvalossa on luonnollisesti koko spektri, mutta todellisuudessa kasvit tarvitsevat vain punaista ja sinistä valoa tuottaakseen lehtivihreää. Energiaa säästyy, kun suurin osa spektristä voidaan jättää pois.

Vertikaaliviljelmä tuottaa noin 40 prosenttia paremman sadon noin 40–50 prosenttia pienemmällä kokonaisenergialla.

Vettä vertikaaliviljelmässä kuluu noin kymmenesosa kasvihuoneeseen verrattuna, ja kaikki vesi kierrätetään.

– Maailmanlaajuisesti tämä on todella tärkeä asia, sillä puhdasta vettä on monin paikoin todella vaikea saada ja se on hyvin kallista.

Jokaiseen kouruun menee kastelutippa suoraan kasvien juurille, ja kourun kaltevuuden ansiosta vesi virtaa ruukkujen läpi.

– Kasvualustana käytämme vertikaaliviljelyssä samaa Kekkilän turvetta kuin muutenkin, mutta kasteluresepti on erilainen. Siihen haemme kaiken aikaa parannuksia.

Yllättävintä vertikaaliviljelyssä on ollut sen vaikutus yrttien makuun. Kun ruukkuyrtit yleensä ovat maultaan mietoja, vertikaaliviljeltyjen yrttien öljypitoisuus on korkeampi, ja niissä on voimakkaampi maku kuin avomaalla kasvatetuissa.

Automatiikkaa on vertikaaliviljelmässä paljon. Älyteknologian avulla optimoidaan kasvuolosuhteita: sensorit keräävät jatkuvasti tietoa, ja sitä kautta tiedetään täsmälleen, miten lämpötila, valo, kastelu ja kasvualusta vaikuttavat.

– Hallittavuus on vertikaaliviljelyssä mielenkiintoisinta, Jordas sanoo.

Sadonkorjuu ja harvennus sujuvat automaattisesti. Nosturi nostaa kerrallaan neljä kourua tietystä hyllystä ja automaattisesti seuraavaan hihnaan – seinän toisella puolella olevalle käsittelyalueelle.

– Pakkaamista emme ole vielä automatisoineet, koska pakkausrobotit eivät ainakaan vielä ole tarpeeksi hyviä. Vielä vaatisi kompromisseja tuotteisiin, jotta robotti pystyisi huomaamaan viat ja määrittelemään laadun.

Kasvit viljellään kouruissa, joita on helppo liikutella automaatikan avustamana kasvihuoneessa.


Puutarhassa on töissä
30 henkilöä, joista pakkaamo työllistää parikymmentä. Muuten ihmisiä työllistää huolto ja koneiden ajaminen. Myös kylvö ja osa istuttamisesta tehdään käsin.

Energiansäästön ja tehokkuuden lisäksi vertikaaliviljely tuo tuotantoon turvallisuutta.

Suljettuun tilaan tuholaiset eivät pääse kovin helposti tekemään ainakaan laajamittaisia tuhoja, ja kasvitautien riski on tavallista pienempi, koska olosuhteet ovat kaiken aikaa hallinnassa.

– Käytämme vertikaaliviljelyä myös taimituotantoon, sillä hallitussa ympäristössä ja ledivalotuksella saadaan hyvä juurikasvi ja tukeva taimi, Jordas sanoo.

Lapinjärvellä kehitetty vertikaaliviljelykonsepti on mahdollista viedä sellaisenaan mihin vain, ja Robbes Lilla Trädgård viekin tietotaitoaan myös ulkomaille.

Maailmanlaajuisesti tämä on todella tärkeä asia, sillä puhdasta vettä on monin paikoin todella vaikea saada ja se on hyvin kallista.

– Meillä on yhteishanke Floridassa, ja kyseessä on ensimmäinen ympärivuotisesti yrttejä viljelevä puutarha siellä. Voimme olla myös mukana konsultoimassa, jos joku ulkomainen asiakas haluaa hankkia vertikaaliviljelmän tai kasvihuoneen. Toimitamme myös viljelyä palveluna – esimerkiksi ison logistiikkakeskuksen naapurina voisi hyvin olla kasvihuone tai vertikaaliviljelmä, joka tuottaa kauppaketjulle koko tuotantoprosessin. Tällöin toimitusketju lyhenisi ja kuljetuskustannuksia säästyisi merkittävästi, Jordas visioi.

– Uskon, että vertikaaliviljely tulee yleistymään maailmalla. Ruoka kannattaa tuottaa paikallisesti ja lähellä kuluttajaa, ja suljetuissa oloissa se onnistuu hallitusti ja tehokkaasti ilmasto-olosuhteista riippumatta.

Teksti Katariina Krabbe
Kuvat ja video Tero Ikäheimonen

Kirjoittaja: polte

Numero: 1/2019