Vantaan Energian tuotantojohtaja Kalle Patomeri on tehnyt koko työuransa töitä energiaalalla. 1990-luvulla hän teki hetken aikaa sähkön pörssikauppaa, mutta sen jälkeen hän on toiminut tuotantopuolella monien erilaisten projektien parissa tuulivoimaloista Vantaan jätevoimalaan, jonka toteuttamisesta hän vastasi projektijohtajana. Työskennellessään Kotkan Energiassa hän oli projektipäällikkönä sekä biolämpölaitosprojektissa sekä jätelaitosprojektissa. Vantaan Energiaan hän siirtyi kymmenkunta vuotta sitten.

– Olen aina tykännyt siitä, että pääsen ideoimaan ja kehittämään uutta, tuotantojohtaja Kalle Patomeri sanoo.

 

Tavoitteenamme on olla ensimmäinen hiilestä luopunut pääkaupunkiseudun energiayhtiö.

– Olen aina tykännyt siitä, että pääsen ideoimaan ja kehittämään uutta. 15 vuotta sitten ajattelin, että energia-ala on mielenkiintoinen, koska uudistuksia tulee niin paljon, mutta nythän niitä vasta tuleekin – tulevaisuus ei todellakaan näytä samalta kuin menneisyys, hän sanoo.

Viimeisin projekti, Martinlaakson biolaitos, on vastikään otettu testiajoon. Mikäli kaikki toimii suunnitellusti, laitevalmistaja luovuttaa sen käyttöön aikataulun mukaisesti helmikuun puolessa välissä.

– Ensin testataan kaikki turvallisuusjärjestelmät ja lukitukset, ja kun laitteisto on todettu turvalliseksi, sillä ajetaan yhtäjaksoisesti neljä viikkoa ennen luovutusta, Patomeri sanoo.

Käytännössä voimala on alkanut tuottaa kaukolämpöä Vantaan asukkaille ainakin osan ajasta jo ennen vuoden vaihdetta.

Biovoimalaksi muutettu kattila on alun perin rakennettu raskaalle polttoöljylle vuonna 1976, ja sittemmin siinä on poltettu myös maakaasua. Kokonaan käytöstä kattila on jäänyt jätevoimalan valmistumisen jälkeen vuonna 2015. Kattila on kuitenkin säilötty huolellisesti, jotta se pysyisi hyvässä kunnossa. –

Vaikka kattila oli vanha, sitä on kaikkiaan käytetty niin vähän, että käyttöaikaa on vielä puolet jäljellä, Patomeri sanoo.

– Varsin pian öljykattilan käyttöönoton jälkeen kivihiilikattila syrjäytti sen, joten sitä on oikeastaan koko ajan käytetty vain kovimmilla pakkasilla, kuukauden pari sydäntalvisin. Käyttötunnit ratkaisevat.

Ennen biovoimalaitoksen käyttöönottoa Vantaan kaukolämmön peruskuorma on tuotettu jätevoimalassa, ja Martinlaakson voimalan kivihiilikattila on ollut käytössä syksystä kevääseen eli noin kahdeksan kuukautta vuodessa. Huipputehoja kovilla pakkasilla on tehty maakaasulla kaasuturbiineilla ja lämpökeskuksissa.

Nyt uusi biolaitos korvaa hiilikattilan tuotantoa.

– Hiilikattilan käyttöaika vähenee noin neljään kuukauteen vuodessa, eli hiilenpoltto vähenee Vantaalla merkittävästi.

Puolittamaan hiilikasaa ei kuitenkaan tässä vaiheessa pystytä, vaan fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee noin 34 prosenttia. Myös hiilidioksidipäästöt pienevät saman verran. Yhdessä jätevoimalan kanssa fossiilisten polttoaineiden käyttöä on kuitenkin onnistuttu pienentämään muutamassa vuodessa 60 prosenttia.

KOTIMAINEN ENERGIA TYÖLLISTÄÄ
Martinlaakson voimalaitoksen viereen on biolaitoksen johdosta noussut kaksi 7 500 kuution polttoainesiiloa. Niihin mahtuu noin sata rekkaautollista biopolttoaineita.
– Tällä määrällä pääsemme viikonlopun yli, ja lisäksi jää vähän pelivaraa niin kelirikkojen kuin mahdollisten laiterikkojen varalta, projektipäällikkö Marko Lommi Vantaan Energiasta kertoo. Arkipäivisin polttoainetta tulee 35–40 rekan päivävauhtia.
– Täydessä tehossa polttoainetta kuluu noin puolitoista rekallista tunnissa.
Vuositasolla biovoimalaitos tuottaa 600 gigawattituntia lämpöä.
Biolaitoksen pyörittäminen vaatii hiukan vähemmän työvoimaa kuin hiilivoimalan. Kunnossapitoa tarvitaan kuitenkin hieman enemmän, joten työllisyysvaikutukset Vantaan Energiassa ovat käytännössä olemattomat.
Sen sijaan kotimainen energia työllistää lähiseudulla, kuten rekkaliikenteestä voi päätellä.
– Totta kai sillä on työllistävä vaikutus, että metsästä haetaan hakkuutähteitä, niitä haketetaan ja kuljetusyrittäjät ajavat, Kalle Patomeri toteaa.

Biolaitoksen polttoaineena käytetään pääasiassa jätepuuta, sahateollisuuden sivutuotteita kuten sahanpurua, kutterilastua ja kuorta sekä haketettuja metsänkorjuutähteitä ja harvennushakkuiden rankoja. Kaikki polttoaineet saadaan sadan kilometrin säteeltä, ja erilaisia puumateriaaleja pyritään polttamaan mahdollisimman tasaisella jakaumalla.

– Jätepuu on täällä Etelä-Suomessa merkittävä raaka-aine, sillä täällä on paljon kaikenlaista teollisuus-, kauppa- ja kuljetustoimintaa. Käytöstä poistettuja trukkilavoja ja purkupuuta on saatavilla paljon. Tällaista materiaalia pyrimme polttamaan niin paljon kuin laitoksessamme pystyy polttamaan. Rajansa sillä kuitenkin on, sillä jos sitä polttaa liikaa, korroosio alkaa aiheuttaa kattilalle harmia, Patomeri selittää.

Laitoksen kunnossapidon takia biolaitoksessa on tarkoitus polttaa puupohjaisen polttoaineen mukana myös turvetta. Turpeen osuus polttoaineesta on suunnitelmien mukaan noin kymmenen prosenttia.

– Turve on meille erittäin tärkeää palamisen kannalta. Se suojaa kattilaa likaantumiselta ja korroosiolta, joten se toimii tässä ikään kuin kattilan hoitoaineena.

– Pelkässä lämpökeskuksessa turpeen käyttö ei olisi niin välttämätöntä, mutta sähköntuotannossa käytetään korkeita lämpötiloja, jolloin turpeen laitosta suojaavalla vaikutuksella on isompi merkitys.

Polttoainetoimittajia Martinlaakson biolaitokseen on neljä, joista Vapo on noin 30 prosentin osuudella suurin.

– Puupohjaista polttoainetta tulee melko tasaisesti kaikilta neljältä toimittajalta, mutta turpeen osuus nostaa Vapon suurimmaksi.

Biovoimalaitoksen rakentaminen pienelle tontille aiheutti haasteita. – Oli kuin olisimme ahtaneet uutta voimalaitosta kenkälusikalla pieneen koloon.

Martinlaakson voimalaitos on sähkön ja kaukolämmön yhteistuotantolaitos, ja myös uusi biovoimalaitos on investointi sähkön ja lämmön yhteistuotantoon.

– Investoimalla vanhan kattilan uudistamiseen pystyimme näin säilyttämään sähköntuotantoa edelleen Vantaalla. Jos olisimme rakentaneet täysin uuden laitoksen, mikä projektina olisi ollut tavallaan helpompikin, se olisi todennäköisesti ollut pelkkä lämpökeskus, Patomeri sanoo.

Vanhan voimalaitoksen kierrättämiseen löytyy kuitenkin muitakin syitä, joista kustannussäästö ei ole vähäisin. Noin 60 miljoonan euron investointi on noin puolet uuden laitoksen kustannuksista.

– Tämä on erinomainen asia, koska energiapolitiikan suhteen ei koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. On järkevämpää päästä liikkeelle pienemmällä investoinnilla, koska se tekee meistä joustavampia tulevaisuudessakin. Emme sido käsiämme kolmeksikymmeneksi vuodeksi.

Vanhasta laitoksesta pystyttiin hyödyntämään noin 40 prosenttia: itse rakennus, kattila osittain sekä monenlaista tekniikkaa, putkistoja ja ilmakanavia.

– Kattilasta uusittiin noin puolet ja täysin uutta ovat polttoaineen vastaanotto sekä tietenkin savukaasunpuhdistus, joka ei enää missään tapauksessa täyttäisi nykynormeja. Teimme siis nykyaikaista tekniikkaa vanhoihin puitteisiin.

Vanhan voimalaitoksen uudistaminen sujui myös nopeammin kuin kokonaan uuden voimalaitoksen rakentaminen. Projekti aloitettiin syksyllä 2017. Jos silloin olisi aloitettu uuden laitoksen rakentaminen, nyt oltaisiin vasta puolivälissä.

– Aikataulu oli realistinen, mutta haasteellinen. Eniten ongelmia aiheutti rakentamisen noususuhdanne, sillä työvoimaa ja urakoitsijoita oli vaikea saada. Resurssipula näky samalla tavalla viranomaispuolella, joten esimerkiksi rakennuslupien saaminen kesti.

Ahtaus aiheutti omat haasteensa. Sen takia esimerkiksi kattila toimitettiin pienempinä palasina kuin normaalisti.

– Oli kuin olisimme ahtaneet uutta voimalaitosta kenkälusikalla pieneen koloon. Kaikki työntekijät ahtautuivat pieneen tilaan, mikä aiheuttaa haasteita paitsi aikatauluissa pysymisen, myös työturvallisuuden kannalta. Onneksi mitään pahoja työtapaturmia ei sattunut, mutta harmittamia pieniä naarmuja kyllä.

Työturvallisuushenkilöstöä lisättiinkin siirtämällä toiselta laitokselta henkilöitä opastamaan, valvomaan ja puhumaan ihmisille.

– Käytännössä se tarkoittaa, että kehotetaan korjaamaan roskat pois kulkureiteiltä, muistutetaan suojaimien käytöstä ja niin edelleen.

Biolaitoksen käyttöönotto on yksi askel kohti hiilen polton lopettamista. Suomessa hiilenpoltosta on määrä luopua vuoteen 2029 mennessä, mutta Vantaan Energia on asettanut omaksi tavoitteekseen, että hiilestä luovutaan jo vuosikymmenen puoliväliin mennessä.

– Tavoitteenamme on olla ensimmäinen hiilestä luopunut pääkaupunkiseudun energiayhtiö.

Seuraavia askeleita kohti hiiletöntä energiaa mietitään ja kehitetään kaiken aikaa, ja vaihtoehtoja on monia. Esimerkiksi Vantaan jätevoimalan laajennuksen, eli kolmannen kattilan ympäristövaikutusten arviointi on parhaillaan käynnissä.

– Se korvaisi jälleen kivihiilestä osan. Vaihtoehtona on rakentaa lisää biovoimalakapasiteettia, johon siihenkin on monia vaihtoehtoja. Hukkalämpöäkin voisi hyödyntää entistä enemmän, Kalle Patomeri luettelee.

Ensi kesään mennessä valmistuu selvitystyö Kilpilahden öljynjalostamon hukkalämmön hyödyntämisestä Vantaan kaukolämpönä – käytännössä Kilpilahdesta vedettäisiin putkea Vantaalle asti.

– Kilpilahden hukkalämpö voisi korvata jäljelle jääneen kivihiilen yksinään. Ja jos geoterminen energia lyö läpi, siinäkin olisi yksi vaihtoehto, mutta toistaiseksi ison mittakaavan laitoksissa on haasteita tällä saralla.

Fossiilisista polttoaineista luovutaan mahdollisesti nopeallakin aikataululla kokonaan, mutta energia-alan murros ei jää siihen.

– Koko ajan näyttää entistä enemmän siltä, että jonain päivänä kaukolämpöä ei enää tehdä polttamalla, tai jos tehdään, polttamisen haitat pitää saada pois. Puuta poltettaneen vähän pitempään kuin fossiilisia, ja jätettä poltetaan varmasti vielä sittenkin, kun puun poltto on lopetettu. Jätteen polttamiseen on joka tapauksessa muitakin syitä kuin saada siitä energiaa – esimerkiksi tautivaarallista sairaalajätettä ei voida kierrättää, Patomeri sanoo.

Vaikka hän uskookin jätteenpolton säilyvän pisimpään, sekin vähenee merkittävästi, sillä poltettavaksi tulevan jätteen määrä vähenee.

– Poltettavan jätteen määrä vähenee kahta kautta: toisaalta tavaroita aletaan pakata kevyemmin, mikä vähentää jätteen syntymistä, sillä jätteestä merkittävä osa on pakkauksia. Toisaalta kierrätys tehostuu sekä valistuksen että kierrätysteknologian kehittymisen kautta. Tällä hetkellä jätteenpoltto on hyvä vaihtoehto, kun kaikki kierrätettävä ei vielä ohjaudu kierrätykseen.

Yhdessä jätevoimalan kanssa fossiilisten polttoaineiden käyttöä on Vantaan Energialla onnistuttu pienentämään 60 prosenttia.

Se, miten kaukolämpöä tehdään sitten, kun mitään ei enää polteta, on vielä avoinna.

– Maailmalla puhutaan esimerkiksi modulaarisesta ydinvoimasta, millä tarkoitetaan pieniä, vastaavankokoisia laitoksia kuin Martinlaakson biovoimala – ehkä se voitaisiin 10–20 vuoden päästä, kun se on vanhentunut, korvata tällaisella, kuka tietää, Patomeri pohtii.

– Ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta ydinvoima on kiistattomasti hyvä vaihtoehto, mutta haasteita on turvallisuuteen ja ihmisten mielipiteisiin liittyen. Vielä ei myöskään tiedetä, saataisiinko modulaarinen ydinvoimala kaupallisesti kannattavaksi.

Sekin on mahdollista, että tuulivoimaa lisättäisiin merkittävästi, ja tuulisähköllä alettaisiin tuottaa kaukolämpöä.

– Geoterminen energiakin voisi olla hyvä tulevaisuuden päästötön energiamuoto. Vantaalla voisi olla useita seitsemän kilometrin syvyyteen meneviä reikiä, joista pumpattaisiin lämpöä, ja sitten vain sähkö pitäisi tuottaa jollain niin ikään päästöttömällä tavalla. Ainakin Suomessa geoterminen energia on vielä kehitysasteella, mutta seuraamme kyllä, miten kehitystyö etenee.

Riippumatta siitä, millä tavalla kaukolämpö tuotetaan, Kalle Patomeri uskoo siihen yhä.

– Kaukolämpö on itsessään nerokas, kustannustehokas systeemi, joka on asiakkaalle vaivaton ja varma. Meillä Vantaalla on visio, että teemme kaukolämmön niin hyvin ja sellaiseen hintaan, että se on asiakkaalle sekä edullinen että ekologinen vaihtoehto.

Vantaalla kaukolämpö on edullisin tarjolla oleva lämmitysmuoto, ja kaukolämpöliittymien määrä lisääntyi viime vuonna ennätysmäisesti. Kaikkiaan Vantaan talouksista 80 prosenttia on kaukolämpöverkossa.

Päättäjiltä Patomeri toivoisi ryhdikästä ja pitkäjänteistä energiapolitiikkaa.

– Olisi hyvä, jos saataisiin selkeä suunta ja selkeitä aikatauluja, ja toivottavasti sellaisia, jotka pätisivät vielä seuraavallakin vaalikaudella. Jos suunta muuttuu jatkuvasti, energiaalalla ei uskalleta investoida. Alalla, jossa investoinnit ovat maksavat satoja miljoonia, ei ole varaa tehdä niitä neljän vuoden välein.

Toisaalta poukkoileva politiikka voi antaa kilpailuetujakin.

– Hyvät ja rohkeat päätökset antavat mahdollisuuden erottua muista.

ILMASTONMUUTOS VAIKUTTAA TOTTUMUKSIIN
Kahden lapsen isänä Kalle Patomeri on huolissaan ilmastonmuutoksen vaikutuksista.
– En usko, että edes arvaamme, millaiset vaikutukset ilmastonmuutoksella olisi, jos se pahimmillaan toteutuisi. Vaikka olemme energia-alalla avainasemassa ilmastonmuutoksen torjunnassa, se ei kuitenkaan riitä. Myös yksityiselämän valinnoilla on merkitystä.
Vaikkei hän tunnustaudukaan idealistiksi, ilmastotietoisuus vaikuttaa arjessa yhä enemmän.
– Nykyään tulee mietittyä tarkemmin, mitä syön. Esimerkiksi lihan syönti on vähentynyt puoleen siitä, mitä se oli ennen.
Patomeri vastaa energiantuotannosta eri puolilla Vantaata, joten hän joutuu usein liikkumaan työpäivän aikana jätevoimalan, Tikkurilan toimitalon ja Martinlaakson voimalan väliä.
– Kahden viime vuoden aikana työpäivän aikaiset ajot ovat kuitenkin vähentyneet selvästi. Palavereja pidetään Skypessä ja ihmiset pitävät etäpäiviä. On mukavampaa, tehokkaampaa ja ilmastoystävällisempää, kun ei tarvitse enää istua autossa kehä kolmosen ruuhkissa, Patomeri toteaa.

Teksti Katariina Krabbe
Kuvat Mikko Kauppinen

Kirjoittaja: polte

Numero: 1/2019