Suomen energiantuotanto on tällä hetkellä muuttumassa nopeasti kohti hiilineutraalia suuntaa. Tästä saatiin uutta tietoa joulukuun 2018 alussa, kun Energiateollisuus ry kertoi sähkön ja kaukolämmön tuotannon päästöjen puolittuneen viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Muutos on ollut samanlainen metsäteollisuudessa, joka on suuri energiantuottaja ja -käyttäjä. Metsäteollisuus ry on laskenut, että metsäteollisuuden tuotantoon suhteutetut hiilidioksidipäästöt ovat vähentyneet lähes 70 prosenttia 1990-luvun alkuun verrattuna.

Suomessa ei ole yhtään energiayhtiötä, jonka strategiassa ei lue pyrkimystä ilmastoneutraaliin energiantuotantoon.

Jatkossa kehitys kulkee samaan suuntaan. Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä arvioi, että sähkön ja kaukolämmön tuotannon päästöt puolittuvat nykyisestä seuraavalla vuosikymmenellä ja vähenevät marginaalisiksi 2030-luvulla.

– Tämän mahdollistavat suuret investoinnit, teknologiset edistysaskeleet ja energia-alan sitoutuminen ilmastotavoitteiden saavuttamiseen. Siihen ei tarvita kieltoja, verotuksen muutoksia tai tukia, hän huomauttaa.

Kieltoja on kuitenkin odotettavissa. Hallitus jätti lokakuun puolivälissä esityksen kivihiilen käytön kieltämisestä vuonna 2029, ja esityksen odotetaan tulevan eduskunnassa hyväksytyksi alkuvuoden aikana. YK:n alaisen kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n ilmastoraportti nosti puolestaan esiin puheet turpeenkin käytön kieltämisestä.

Kivihiilen käytöstä luopuminen tarkoittaa, että vuoteen 2030 mennessä 22 terawattituntia energiaa täytyy tuottaa jollakin muulla tavalla. Jos turpeenkin käyttö päätettäisiin kieltää, se tarkoittaisi 15 lisäterawattitunnin korvaamista. Vaihtoehdoksi on ollut tarjolla lähinnä puun käytön lisääminen.

Tämä on synnyttänyt syvää huolta niin energia-alalla kuin metsäteollisuudessa. Muutoksen tarpeellisuutta ei kiistetä, mutta taustalla on pelko siitä, että pakon edessä nopealla aikataululla joudutaan tekemään hätäisiä ratkaisuja, aiheutetaan pulaa energiapuusta ja jopa sekoitetaan puumarkkinoita.

– Kiellot ovat meidän mielestämme tarpeettomia. Tässä ikään kuin hoidetaan sairautta, joka on mennyt jo ohitse. Päättäjien pitäisi katsoa tässä kokonaiskuvaa, sillä kielloilla ei ilmastonäkökulmasta saavuteta paljonkaan, mutta haitalliset sivuvaikutukset ovat suuret, Leskelä sanoo.

Ilman kieltojakin hiiltä käytettäisiin 2030-luvulle tultaessa todennäköisesti enää parissa kohteessa, joiden korvaaminen vuoden 2029 loppuun mennessä on erityisen vaikeaa ja kallista. Näissä tapauksissa kielto pakottaa toimijat kiirehtimään ja turvautumaan ratkaisuihin, jotka eivät ole ilmaston tai Suomen näkökulmasta parhaita mahdollisia.

– Ongelma on siinä, että kivihiilen käytön kieltäminen lakiesityksen mukaisesti pakottaa energiayhtiöt päättämään korvaavista ratkaisuista käytännössä saman tien. Ympäristövaikutusten arviointi, kaavoitus, luvitus ja tietenkin laitoksen suunnittelu ja rakentaminen vievät nimittäin helposti aikaa tuon käytettävissä olevan kymmenen vuotta.

– Niinpä ratkaisuissa joudutaan turvautumaan tällä hetkellä kaupallisessa käytössä olevaan teknologiaan, mikä tarkoittaa käytännössä biomassan käytön lisäämistä ja tuomista ulkomailta merkittävissä määrin. Uusia teknologioita on kyllä kehitteillä, mutta niiden varaan ei voida laskea aivan vielä, Leskelä toteaa.

– Pelkäämme turpeen käytön kieltämisen johtavan siihen, että jalostuskelpoista puuta alkaa mennä poltettavaksi, kun vaihtoehtoja ei ole, Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja Timo Jaatinen sanoo.


Turpeen käyttökiellon seuraukset
olisivat Leskelän mukaan vielä paljon vakavammat. Energiateollisuus ry:n arvion mukaan kotimaisiin sivutuotteisiin ja metsälähteisiin perustuva energia ei yksinkertaisesti riittäisi.

Käytännössä se tarkoittaisi, että polttoon alkaisi mennä joko kuitupuuksi soveltuvaa puutta tai Suomeen pitäisi tuoda mittavasti ulkomaista metsäenergiaa poltettavaksi. Samoin se pakottaisi monet energiayhtiöt uusimaan toimintakuntoisia laitoksiaan etuajassa.

Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja Timo Jaatinen on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa turve on metsäteollisuuden näkökulmasta erittäin tärkeä polttoaine.

– Siinä on kaksi puolta. Turpeen merkitys huoltovarmuudelle on suuri, vaikka sen osuus polttoaineen kokonaismäärästä on pieni. Mehän tuotamme jo nyt energiastamme 85 prosenttia uusiutuvalla polttoaineella ja tavoitteenamme on lisätä tämä osuus 90 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä.

– Toisaalta pelkäämme turpeen käytön kieltämisen johtavan siihen, että jalostuskelpoista puuta alkaa mennä poltettavaksi, kun vaihtoehtoja ei ole. Samalla uhkana olisi kuitupuun hinnan nousu, joka heikentäisi Suomessa toimivan puunjalostusteollisuuden kilpailukykyä.

Jaatinen muistuttaa vielä, että Suomen uusiutuvan energia tuotanto perustuu ennen kaikkea metsäteollisuuden sivuvirtoihin, minkä ansiosta se on kestävällä pohjalla ja todellista kiertotaloutta. Jos metsäteollisuuden puunsaanti hankaloituu ja käyttö vähenee, myös energiantuotannolle tärkeät sivuvirrat pienenevät.

– Valtiovallan tulisi asettaa selkeät tavoitteet pitkällä tähtäimellä ja antaa markkinoiden löytää keinot tavoitteisiin pääsemiseen, Bioenergia ry:n toimitusjohtaja Harri Laurikka toteaa.

Bioenergia ry:n toimitusjohtaja Harri Laurikka toteaa, että puupolttoaineissa on kyse rajallisesta resurssista, vaikka sen käyttöä on vielä mahdollista lisätä. Hänen mukaansa on selvää, että kivihiilen käyttö tulee selvästi vähenemään joka tapauksessa, vaikka käyttökieltoa ei tulisikaan. Se on korvattava jollain, ja biomassat ovat osa tätä ratkaisua.

– Turpeen käyttöä ei tässä tilanteessa pitäisi missään tapauksessa lähteä kieltämään. Se on kotimainen ja paikallinen polttoaine, jota tarvitsemme vielä pitkään turvaamaan toimitusvarmuutta. Turve myös mahdollistaa omalta osaltaan biomassan käytön lisäämisen, koska se on teknisesti hyvä polttoaine, joka sopii yhteen biomassan kanssa.

Laurikka muistuttaa vielä, että turpeenkin käyttö on vähentynyt ja vähenemässä edelleen ilman kieltoja tai verotuksen muutoksiakin. Arvioiden mukaan turvetta käytettäisiin vuonna 2030 noin puolet nykyisestä eli noin seitsemän terawattituntia vuodessa.

Realismia on, että iso osa energiasta tehdään Suomessa polttamalla vielä 2040-luvullakin.

Myös Energiateollisuus ry:n Leskelän mukaan on realismia, että iso osa energiasta tehdään Suomessa polttamalla vielä 2040-luvullakin, vaikka muuten tuotetun energian osuus kasvaakin. Tämä tuotanto perustuu ennen kaikkea biomassoihin, mutta sen rinnalle tarvitaan edelleen niin turvetta kuin maakaasua.

– Niitä tarvitaan toimitusvarmuuden ja tuotannon tasaamisen takia. Poikkeuksellisen kylmä talvi 2017–2018 antoi tästä hyvän opetuksen. Käytettävissä oleva puupolttoaine oli märkää edellisen talven ja kesän sateiden takia, joten turvetta tarvittiin välttämättä kaupunkien ja kylien lämmittämiseen. Siihen ei kannata tuudittautua, että kyseessä olisi ollut viimeinen kerta, kun tällaiset olosuhteet tulevat eteen.

Leskelä kuitenkin laskee, että 2030-luvulle tultaessa turpeen ja maakaasun käyttö on jo sen verran vähäistä, ettei sillä ole ilmaston kannalta suurta merkitystä. Toimitusvarmuuden kannalta merkitys on sitäkin isompi.


Kieltojen ja muiden kansallisten
toimenpiteiden sijaan Jaatinen, Laurikka ja Leskelä luottaisivat päästökauppaan ohjauskeinona. Toinen tärkeä asia on energiapolitiikan ennakoitavuus.

– Valtiovallan taholta huomio pitäisi keskittää oleelliseen eli päästöjen vähentämiseen, asettaa selkeät tavoitteet pitkällä tähtäimellä ja antaa markkinoiden löytää keinot tavoitteisiin pääsemiseen. Päästökauppa on tässä tehokas työkalu, Laurikka toteaa.

– Ratkaisujen pohjaksi pitäisi myös arvioida realistisesti energian tarve tulevaisuudessa. VM:n tuoreen ennusteen mukaan talouskasvu on 2021 enää prosentin luokkaa. Jos haluamme Suomessa tätä suurempaa kasvua, tarvitsemme myös enemmän energiaa käytön tehostumisesta huolimatta. Sellainen ratkaisu ei kuulosta hyvältä, että talouskasvua leikattaisiin energiankäytön vähentämiseksi, hän jatkaa.

– Pitäisi luottaa siihen, että päästökauppa riittää ohjauskeinoksi. Äkillisillä käyttökielloilla ei saavuteta hyvää tulosta ympäristönkään kannalta, Jaatinen arvioi.

Leskelä palaa vielä siihen, että poliitikkojen pitäisi ratkaisuja tehdessään ymmärtää kokonaisuus. Kiellot ovat ehdottomia keinoja, jotka pakottavat helposti tekemään huonoja ratkaisua eivätkä ole siten vastuullista toimintaa.

Hän nostaa esiin myös kaksi asiaa, jotka puoltavat välttämään hätiköityjä päätöksiä. Ensinnäkin päästökauppaan perustuvan ilmastopolitiikan uskottavuus on parantunut, kun sen vikoja on pystytty korjaamaan, ja päästöoikeuksien hintojen noustessa sen ohjaava vaikutus tuntuu entistä enemmän.

– Toinen asia on energiayhtiöiden asenne. Tietääkseni Suomessa ei ole yhtään energiayhtiötä, jonka strategiassa ei lue pyrkimystä ilmastoneutraaliin energiantuotantoon. Tämä strateginen päätös ohjaa taas investointipäätöksiä ja tulokset näkyvät energiasektorin päästöjen nopeana vähenemisenä, Leskelä sanoo.

Kieltojen ja kansallisten toimenpiteiden sijaan hän toivookin EU-tasolla selkeitä ja sitovia linjauksia päästörajoituksista vuosille 2040 ja 2050 sekä järkevien ohjauskeinojen valintaa.

– Tiukat päästötavoitteet on asetettava riittävän pitkälle aikavälille, jotta tarvittavat investoinnit voidaan toteuttaa. Ne on myös vietävä lainsäädäntöön, jotta niihin voidaan luottaa. Tällä hetkellähän poliitikkojen puheiden ja päätösten välillä on ristiriitaa.

UUSIA RATKAISUJA KAUKOLÄMMÖN TUOTANTOON
Aalto-yliopiston energiatekniikan ja -talouden professori Sanna Syri tutkii tällä hetkellä ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämistä suurten energiajärjestelmien tasolla, sähkömarkkinoita, energian varastointia ja kaukolämmön tulevaisuutta. Hän arvioi, että hiilineutraaliin energiantuotantoon siirtyminen on todella iso, mutta välttämätön ja toteutettavissa oleva muutos.
– IPCC:n uusin raportti tarkoittaa sitä, että fossiilisten polttoaineiden ja turpeen käytöstä pitäisi luopua mahdollisimman nopeasti. Niiden korvaaminen kaukolämmön tuotannossa on iso haaste, mutta toteutettavissa 2020-luvun aikana.
– Pohjoismaissa muutos pois kivihiilestä on helpompi toteuttaa kuin muualla Euroopassa, jossa monet maat ovat hyvin riippuvaisia kivihiilestä. Muutos tarvitaan kuitenkin koko Euroopan tasolla ja laajemminkin, jotta tavoitteisiin voidaan päästä, hän linjaa.
Mitään yhtä ratkaisua fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi ei Syrin mukaan ole olemassa. Biomassat ovat osa ratkaisua, mutta tämän lisäksi tarvitaan muita vaihtoehtoja, kuten lämpöpumppuja ja hukkalämmön hyödyntämistä – sekä hiilineutraalisti tuotetun sähkön hyödyntämistä lämmöntuotannossa. –
Kun katsotaan kymmenen vuoden päähän, Olkiluoto 3 on käytössä ja tuulivoiman sekä aurinkoenergian tuotanto on kasvanut Suomessa ja Ruotsissa. Kehitys johtaa todennäköisesti isoihin vaihteluihin niin sähkön tarjonnassa kuin hinnassa jopa muutaman vuorokauden sisällä.
Tämän Syri uskoo antavan mahdollisuuden käyttää sähköä kaukolämmön tuottamiseen silloin, kun se on halvimmillaan. Samalla syntyy tarvittavaa joustoa sähkömarkkinoille.
– Teknisesti tämä onnistuu esimerkiksi lämpöpumpuilla tai sähkövastuksilla. Uusiutuvan energian varastointi lämpönä on taas huomattavasti helpompaa ja tehokkaampaa kuin sähkönä, hän arvioi.
Kokonaan polttamalla tapahtuvasta lämmöntuotannosta ei Syrin mukaan päästä eroon vielä pitkään aikaan. Kalliin sähkön aikana järkevää on turvautua biomassaa ja jätepolttoainetta käyttäviin CHP-laitoksiin.
– Rinnalla täytyy kulkea koko ajan myös energiatehokkuuden parantaminen. Siinä on kyse jatkuvasti käynnissä olevasta prosessista, jota pitää viedä eteenpäin kustannustehokkaasti, hän vielä toteaa.

Yksi avainkysymys ilmastoneutraaliin energiantuotantoon pyrkimisessä Suomessa on kestävällä tavalla tuotetun puupolttoaineen riittävyys. Jonkin verran pelivaraa on, sillä tämänhetkisten arvioiden mukaan hakkuita Suomessa voitaisiin kasvattaa noin 80 miljoonaan kuutiometriin nykyiseltä 70–75 miljoonan kuutiometrin tasolta ilman, että se uhkaisi metsien asemaa hiilinieluna.

Tarkempaa tietoa on luvassa lähiaikoina, sillä Luonnonvarakeskuksessa (Luke) on parhaillaan työn alla kaksi hanketta, joissa tuotetaan useita skenaarioita metsien tuleville hiilinieluille. Marraskuussa julkaistiin jo ennakkotietoja, joiden mukaan Suomen metsien hiilinielut olisivat kasvamassa paljon aikaisempia arvioita suuremmiksi. Ennusteet hiilinielun kehityksestä täsmentyvät jatkossa.

Bioenergia ry:n Laurikka ja Metsäteollisuus ry:n Jaatinen korostavat, että joka tapauksessa metsien hoitoon on kiinnitettävä tulevaisuudessa entistä enemmän huomiota ja kasvatettava sillä tavalla metsien hiilinielua. Laurikka toteaa myös, että metsähakkeenkin käytön edistämiseksi voidaan tehdä vielä paljon.

Meidän on arvioitava, miten rattaat pidetään pyörimässä poikkeus- ja häiriötilanteissakin.

– Metsien terveydentilasta huolehtiminen sekä metsätuhojen ehkäiseminen ja lieventäminen ovat tärkeä kaikkia puunkäyttäjiä koskevia asioita. Suomen nuorten metsien ja taimikoiden hoitorästit ovat kasvaneet aivan liian suuriksi ja niissä on energiapotentiaalia.

– Puun energiakäytön kasvaessa pitäisi kiinnittää entistä enemmän myös huomiota kustannus- ja ympäristötehokkaaseen logistiikkaan. Terminaaliratkaisuja pitää kehittää, huolehtia tieinfrasta ja optimoida kuljetustavat sekä ajoneuvojen mitat ja painot. Samoin korjuumenetelmiä on edelleen mahdollista kehittää sekä hyödyntää täysimääräisesti digitalisaation mahdollisuudet, hän sanoo.

Antti-Jussi Halmisen mukaan turpeella on suuri merkitys huoltovarmuuden kannalta. – Turpeen tekee erityiseksi se, että se on kotimainen polttoaine, joka kestää pitkääkin varastointia, hän sanoo.

 

HUOLTOVARMUUS HUOLETTAA
Ilmastokeskustelussa huoltovarmuus on jäänyt julkisuudessa varsin vähälle huomiolle. Tämä huolettaa Suomen huoltovarmuuskeskuksen Voimatalouspoolin kotimaisten polttoaineiden jaoston puheenjohtajaa Antti-Jussi Halmista.
– Tiedostamme erittäin hyvin ilmastonmuutoksen vastaisen kamppailun tärkeyden ja muutoksen välttämättömyyden. Meidän on kuitenkin huoltovarmuusorganisaatiossa, kuten koko yhteiskunnassammekin pitäisi, arvioitava asioita myös siitä näkökulmasta, miten rattaat pidetään pyörimässä poikkeus- ja häiriötilanteissakin, eikä kehitys näytä hyvältä.
Erityisesti puheet turpeen energiakäytön kieltämisestä saavat Halmisen mietteliääksi. Turpeella on nykyään iso merkitys energiantuotannon huoltovarmuuden turvaamisessa, eikä sille ole tässä roolissa korvaavia vaihtoehtoja.
– Turpeen tekee erityiseksi se, että se on kotimainen polttoaine, joka kestää pitkääkin varastointia menettämättä energiasisältöään. Se tarkoittaa omavaraisuutta ja riippumattomuutta ulkomaista poikkeustilanteissa, eikä tästä pitäisi luopua, hän sanoo.
Puupolttoaineista ei ole ratkaisuksi tähän tarpeeseen. Ne hajoavat nopeasti ja niiden energiasisältö haihtuu. Myöskään turpeen käytön salliminen ainoastaan poikkeustilanteissa ei ole pitkällä tähtäimellä riittävä ratkaisu. Halmisen mukaan on tärkeää, että poikkeustilanteisiin tarkoitettu polttoaine synkronoidaan energiantuotannon arkipäivään.
– Varastossa olevasta turpeesta ei ole hyötyä, jos ei ole paikkaa, missä sitä voi käyttää.

Teksti Ismo Myllylä
Kuvat Marja Väänänen, Metsähallitus, Mikko Kauppinen ja Vapo

Kirjoittaja: polte

Numero: 1/2019