Vapo on päättänyt myydä pois noin 50 000 hehtaaria omistamiaan alueita. Pääasiassa myytävät maat ovat entisiä turvetuotantoalueita, mutta joukossa on aikoinaan turvetuotantoa varten hankittuja alueita, joille ei kuitenkaan ole tehty mitään.

Myytävänä on runsaasti alueita, jotka soveltuvat pelloiksi tai kelpaavat metsitettäviksi, mutta mukana on myös hankalammin hyödynnettäviä kosteikkoalueita.

– Myytävät kosteikot ovat sellaisia vanhoja turvetuotantoalueita, joihin on joko noussut vesi itsestään tai johon on nostettu vettä esimerkiksi joko avaamalla tai tukkimalla oja. Vesi siis palaa tällaisille alueille hyvin helposti, eivätkä ne siksi soveltuisi pelloksi tai metsäksi, kertoo Pasi Koivisto, joka vastaa Vapossa strategisista projekteista ja kiinteistökaupoista.

Sorsalinnut houkuttelevat paikalle myös kettuja ja supikoiria sekä lentäviä petolintuja, koska niille riittää ravintoa.

Vesilinnut löytävät jo turvetuotannon aikana pintavalutuskentille, ja kun ihmiset väistyvät, monenlaiset linnut kansoittavat alueen välittömästi ja runsaslukuisesti.

– Kosteikkoalueet sisältävät vesialueiden lisäksi heinikkoa tai pusikkoa, ja ne muuttuvat hyvin nopeasti lintuparatiiseiksi, joissa on monenlaista muutakin elämää. Sorsalinnut houkuttelevat paikalle myös kettuja ja supikoiria sekä lentäviä petolintuja, koska niille riittää ravintoa. Alueilla näkee myös kauriita, peuroja ja hirviä. Myös sammakkoeläimet viihtyvät kosteikoissa, Koivisto kuvailee.

Vaikka kosteikot muuttuvat nopeasti vehreiksi, elämää kuhiseviksi keitaiksi, varsinaisiksi luonnonsuojelualueiksi niistä ei ole, koska alueet ovat ihmisen muokkaamia. Harrastus- ja virkistysalueiksi ne kuitenkin soveltuvat hyvin.

Aluksi ajateltiin, ettei tällaisilla alueilla olisi juurikaan kaupallista arvoa, mutta kysyntää onkin ollut yli odotusten.

Kosteikkoja on ollut myynnissä Huutokaupat.com-verkkosivuilla sekä muun muassa Riihimäen kansainvälisillä erämessuilla, joilla kauppa kävikin vilkkaasti.

– Messuille valitsimme ryppään myytäviä alueita ja esittelimme niitä karttojen ja valokuvien avulla. Nettihuutokauppaan taas tulee koko ajan myyntiin uusia alueita, Koivisto kertoo.

– Meille tämä oli jännityksen paikka, mutta yllättävän hyvin kosteikot ovat herättäneet kiinnostusta. Useimmiten ostajat ovat kosteikon lähistöllä asuvia metsästysporukoita, mutta joskus alueita ostetaan myös muuhun luontoharrastukseen, hän jatkaa.

Myytävien kosteikkojen koko vaihtelee muutamasta hehtaarista Pohjois-Suomesta löytyviin sadan hehtaarin alueisiin. Parhaiten kaupaksi ovat menneet suhteellisen lähellä asutusta sijaitsevat 10–20 hehtaarin kosteikot, jotka sisältävät vesialuetta, repaleista rantaa ja saarekkeita.

Petteri Suhonen Pielavedeltä on yksi kosteikon uusi ja onnellinen omistaja. Hän kuuluu porukkaan, joka osti Vapolta Soidinsuon kosteikon Pielavedeltä metsästystä varten.

– Harrastus ei ole hyvä, jos kaikki rahat eivät mene siihen, hän nauraa.

Turvetuotanto loppui Soidinsuolla noin kuusi vuotta sitten, ja vesi nousi sinne saman tien kun pumppaus lopetettiin.

Suhonen huomasi netistä Vapon huutokauppaavan vain kahdeksan kilometrin päässä kotoaan sijaitsevaa kosteikkoaluetta, ja keräsi porukan sen ostamiseksi. Kaikilla porukan jäsenillä on vahvat siteet Pielavedelle.

– Tämä oli ainutkertainen tilaisuus ostaa omassa pitäjässä sijaitseva kosteikko – ei tällaisia ole useinkaan kaupan. Keräsimme varta vasten tätä varten hyvän porukan, ja sovimme pelisäännöistä. Tulijoita olisi ollut enemmänkin, mutta katsoimme, että kuusi henkeä oli sopiva koko. Kuusikkomme lisäksi veljekset, joilla oli ennestään metsää myytävän alueen vieressä, ostivat alueeseen kuuluvan metsäosuuden.

Koiraharrastus inspiroi kosteikkokaupoille
Lintujen metsästykseen tarvitaan koiria, ja monesti metsästysharrastus alkaakin koiraharrastuksesta. Viidellä Soidinsuon kosteikon ostaneista on oma metsästyskoira. Kaikki ovat erilaisia lintukoiria labradorinnoutajista saksanseisojiin.
– Ostamamme alue on aika pajukkoista, ja jos sorsa tai muu vesilintu haavoittuu, ei sitä mies löydä. Siinä mielessä olemme koirien armoilla, ja olemme päättäneet, ettei metsälle mennä, jos vähintään yksi koira ei ole mukana, Petteri Suhonen kertoo.
Jos metsällä ollaan koko päivä, yksi koira ei kuitenkaan riitä.
– Aloituksessa meillä oli mukana seitsemän koiraa – viisi omasta takaa ja kaksi vierasta. Koirat eivät jaksa koko päivää, joten puolet olivat vuorossa alussa ja sitten vaihdettiin.
Koirille on opetettu metsästystä pennusta asti, eikä kaikista silti ole siihen.
– Todennäköisesti tulemme pitämään täällä myös metsästyskokeita, joilla varmistetaan, että koirat osaavat hakea oikeaa riistaa.
– Monille meidän porukasta koirat olivatkin ensisijainen inspiraatio tulla mukaan. He halusivat paikan, jossa voi kouluttaa koiria metsälle.

Metsästysporukalle jäi noin 35 hehtaarin alue, joka on suurimmaksi osaksi silkkaa vettä. Kuivaa maata on viitisen hehtaaria. Osuus kosteikosta maksoi muutaman tonnin miestä kohden.

– Harmi vain, että Vapo ilmoitteli huutokaupasta turhan näkyvästi, Suhonen veistelee.

– Paikallislehdessäkin oli ilmoitus, joten emme suinkaan olleet huutokaupan ainoat kosteikon havittelijat. Sormet alkoivat huutokaupan aikana jo hiota, ja hintakin nousi kipurajoille, hän sanoo.

Ostos on kuitenkin osoittautunut hyväksi, eikä kukaan ole tullut katumapäälle. Kaupat tehtiin sopivasti ennen sorsanmetsästyskauden alkua, ja porukka on käynyt metsällä joka lauantai. Lintuja on alueella riittänyt.

– Olimme jo etukäteen seuranneet, että täällä on paljon sorsalintuja, mutta on täällä paljon muutakin. Lintukirjalle on käyttöä, jotta edes tunnistamme kaikki lajit. Sorsalintujen lisäksi löytyy kaiken maailman pitkänokkaisia ja kahlaajia.

Normaalisti sorsalintuja metsästetään kalastuskuntien hallinnoimilla alueilla, ja käytännössä kuka tahansa saa metsästää. Oman kosteikkonsa omistajat saavat kuitenkin laatia säännöt itse.

– Parasta tässä on se, että olemme alueellamme diktaattoreja. Voimme rajoittaa sitä, kuka saa metsästää ja mitä lajeja saa metsästää. Niinpä olemmekin rauhoittaneet koko alueen lauantaipäiviä lukuun ottamatta, Suhonen kertoo.

Enemmistön päätöksellä alue on varattu pääasiassa omistajien omaan ja perheenjäsenten käyttöön. Lisäksi on myyty joitakin vieraslupia.

– Tämän on tarkoitus olla pitkäaikainen sijoitus.

Metsästyksen lisäksi omistajaporukka huolehtii kosteikon kunnossapidosta.

– Heinikot on niitettävä joka vuosi traktorilla, jotta alue pysyisi avoimena vesilinnuille. Lisäksi kynsimme noin hehtaarin riistapeltoa, joka kylvetään ensi keväänä.

Suhonen nauraakin, että jos metsästystä harrastaisi vain lihan vuoksi, huomattavasti helpompaa ja halvempaa olisi hakea liha kaupasta.

– Olen metsästänyt koko ikäni, ja voi sanoa, että se on verissä. Tämä on elämäntapa, tai sitten kyseessä on silkka hulluus, hän sanoo.

Teksti Katariina Krabbe
Kuva Ari Laukkanen / Vapo Oy

Kirjoittaja: polte

Numero: 3/2018