Kasvispainotteinen ruokavalio, lähiruoka ja kaupunkiviljely ovat olleet kasvavia trendejä jo pidempään, mutta kuin varkain milleniaalien sukupolvi on alkanut kiinnostua myös viherkasveista. Tämä selvisi Kekkilän hiljattain teettämästä tutkimuksesta.

– Kun tulin taloon vuonna 2012, huonekasveille tarkoitetun mullan myynti oli laskenut jo vuosia ja olimme huolissamme. Uskoimme että viherkasviharrastus on hiipumassa vanhemman sukupolven myötä, ja huonekasveista näytti olevan tulossa kertakäyttökulttuuria. Aivan muutaman viime vuoden aikana sosiaalisessa mediassa on eri yhteyksissä alkanut näkyä ihan uudenlaista kiinnostusta nuorten taholta. Nyt saimme selville, että iso osa nuorista aikuisista elää omissa kodeissaan viherkasvien keskellä, kertoo Kekkilän Insight Manager Heli Koljonen.

Milleniaaleilla tarkoitetaan yleisesti 1980- ja -90-luvulla syntyneitä, mutta Kekkilän teettämä tutkimus kohdistettiin vielä hieman tarkemmin, kvalitatiivinen osio 20-30 vuotiaisiin ja kvantitatiivinen 20–35-vuotiaisiin.

– Olimme kiinnostuneita milleniaaleista, koska he ovat tulevaisuuden merkittävä kuluttajaryhmä. Tiedämme myös, että he ovat kaikkein vaikeimmin tavoitettava ryhmä, Koljonen kertoo.

Nuoret aikuiset seuraavat sosiaalisen median vaikuttajia ja saavat sitä kautta ideoita ja inspiraatiota. Sosiaalinen media, erityisesti Instagram ja Snapchat, on huippuvisuaalinen maailma, ja kiinnostus viherkasveihinkin on laadultaan ensisijaisesti esteettistä – viherkasvit nähdään osana sisustusta.

Parikymppiset muuttavat vanhempiensa luota useimmiten vuokra-asuntoihin, jolloin itse asuntoa on vaikea muuttaa persoonalliseksi. Viherkasvit luovat mahdollisuuden luoda opiskelijaboksistakin viihtyisän ja esteettisen viherkeitaan.

Näin milleniaaleja tutkittiin
Pentagon Insight toteutti tutkimuksen kahdessa osassa sekä Suomessa että Ruotsissa. Tammi-helmikuussa 2018 tehtiin kvalitatiivinen tutkimus, jonka tavoitteena oli tutustua milleniaaleihin: heidän maailmaansa, arvoihinsa, jokapäiväiseen elämäänsä ja heidän käyttämäänsä kieleen.
Kvantitatiiviseen tutkimukseen vastasi Suomessa 14 ja Ruotsissa 13 urbaania milleniaalia ikäryhmästä 20–30. He kaikki olivat elämäntyyliltään edelläkävijöitä: he olivat kiinnostuneita trendeistä ja uusien asioiden kokeilemisesta sekä seurasivat aktiivisesti kasveihin liittyvää sisältöä sosiaalisen median profiileista, sisustus- ja lifestyleblogeista sekä puutarha-aiheisista ryhmistä. Tämä ryhmä jaettiin nupullaan oleviin puutarhureihin, jotka olivat kiinnostuneita, mutta eivät asiantuntijoita sekä kukoistaviin puutarhureihin, jotka olivat aktiivisia harrastajia.
Vasta kvalitatiivisen tutkimuksen avulla saavutetun ymmärryksen kautta pystyttiin laatimaan kvantitatiivinen tutkimus, jotta laajemmalta ryhmältä osattiin kysyä oikeita kysymyksiä.
Kvantitatiiviseen tutkimukseen vastasi sekä Suomesta että Ruotsista 500 iältään 20–35-vuotiasta, joilla oli kotona, puutarhassa tai palstalla kasveja. Tähän ryhmään kuului muitakin kuin edelläkävijöitä.

Tutkimuksessa havaittiin milleniaalien suhtautuvan kasveihin ja niiden kasvattamiseen kahdesta eri viitekehyksestä käsin. Esteettisten vihersisustajien lifestyle-viitekehys on hallitsevin, ja aina jollain lailla läsnä. Toisille kasvit merkitsevät harrastusta. Kun tieto ja osaaminen kasvien kasvattamisesta lisääntyy, myös sisustusorientoituneiden suhde kasveihin näyttää kasvavan harrastukseksi. Viitekehykset eivät siis sulje toisiaan pois.

– Tiedon ja osaamisen tasolla on myös selkeä yhteys siihen, kuinka usein kasveja hoidetaan ja lannoitetaan. Mitä enemmän tietoa on, sitä enemmän lannoitteita käytetään. Esteettisesti suuntautuneet näkevät kuitenkin lannoitteet hyvin epäkiinnostavina, joten meille on aikamoinen haaste jakaa tietoa niin, että se olisi mahdollisimman kiinnostavassa muodossa, Koljonen toteaa.

– Emme me edes osaisi kopioida milleniaalien lähestymistapaa, joten parempi jättää se aidoille, oikeille kohderyhmän edustajille. Olemmekin hakeneet yhteistyökumppaneita inspiroivista some-vaikuttajista, hän jatkaa.

Nuoret aikuiset seuraavat sosiaalisen median vaikuttajia ja saavat sitä kautta ideoita ja inspiraatiota.

Milleniaalien vuosikin näyttäytyi tutkimuksen perusteella aivan toisenlaisena kuin perinteinen puutarhavuosi.

– Perinteisesti tammikuussa unelmoidaan, helmikuussa ostetaan siemenet, sitten esikasvatetaan ja kaikki kulminoituu kesään. Valtaosa milleniaaleista kuitenkin liikkuu ja näkee kavereitaan kesällä, ja kasvit tulevat mukaan elämään vasta syksyllä, kun palataan kotiin. Tällöin kaupat ovat jo sulkeneet puutarhaosastonsa ja miltei piilottaneet viherkasvituotteet hyllyjen perukoille. Olisi kuitenkin kaupallekin kannattavaa hyödyntää myös tämä sesonki ja satsata kasveilla sisustamiseen näyttävästi.

Kekkilä lanseerasi jo vuonna 2012 ensimmäisen sisäkasveille tarkoitetun tuotesarjan viherkalusteita, jotka sopivat koteihin paremmin kuin perinteiset ratkaisut.

– Näitä on kuitenkin myyty perinteisen kanavan, eli puutarhamyymälöiden ja -osastojen kautta. Nyt vahvistui, että koko sarjan on oltava saatavissa omasta verkkokaupastamme, jotteivät tuotteet katoaisi puutarhamyymälän perähyllyyn.

Felix Zengerin palsta sijaitsee Helsingin Länsi-Pakilassa.
– Satokautena tulee enemmän ruokaa kuin mitä yksin pystyn syömään, hän kertoo.

Toinen ryhmä milleniaaleista on kiinnostunut ennen kaikkea syötävien kasvien kasvattamisesta. Kolmikymppiset alkavat perustaa perheitä ja hankkivat ensimmäisiä omia kotejaan, joissa on jo parvekkeita tai patioita, jolloin kasviharrastus laajenee ulkotiloihin. Oman ruoan kasvattaminen kiinnostaa etenkin pienten lasten vanhempia, jotka alkavat korostaa ekologisuutta ja haluavat tietää, mitä lapsilleen syöttävät.

Myös erilaiset kasvispainotteiset ruokavaliot ja terveystietoisuus innostavat milleniaaleja oman ruoan kasvattamiseen. Beatboxaaja Felix Zenger, 32, kuuluu tähän ryhmään. Helsingin Kalliossa asuvalle urbaanille milleniaaalille oman ruoan kasvattaminen on harrastus ja intohimo.

– Innostuin noin seitsemän vuotta sitten superfoodeista ja raakaravinnosta, ja samalla kiinnostuin myös ruoan viljelystä. Olisin halunnut oman palstan, mutta kaikki sanoivat, että niihin on pitkät jonot. Kaveri antoi kuitenkin vinkin Länsi-Pakilan palsta-alueesta. Alue on iso, joten jonot eivät ole yhtä pitkiä kuin muualla, ja sainkin saman tien peruutuspaikan, hän kertoo esitellessään palstaansa.

Tänä vuonna käytössä on ollut Kekkilän multia ja lannoitteita, eikä sato ole koskaan ennen ollut näin hyvä.

Syyskuun alussa sadonkorjuuaika on parhaimmillaan.

– Tänä vuonna käytössä on ollut Kekkilän multia ja lannoitteita, eikä sato ole koskaan ennen ollut näin hyvä. Aiemmin en ehkä ole pitänyt yhtä hyvää huolta ravinteista, mutta lämmin kesäkin on auttanut, Zenger pohtii.

Palstalta löytyy sinertävän violettien Blue Congo -perunoiden, violettien porkkanoiden, puna-, kelta- ja raitajuurien, kerä-, lehti- ja kyssäkaalien ja kesäkurpitsoiden ja kurkkujen lisäksi muun muassa munakoisoja, chilejä, paprikoita ja erilaisia aasialaisia lehtivihanneksia.

Ehkä eksoottisin laji on viidakkokurkku – meksikolainen alkuperäislajike, joka tuottaa noin kirsikan kokoisia mutta soikeita, vesimelonin näköisiä kurkkuja, jotka maistuvat hiukan karviaiselle tai pikkelöidylle kurkulle.

– Minulla oli kaksi kasvia, ja niistä tuli varmaan tuhat pientä kurkkua. Tarkoitukseni on tänään kerätä loput ja hapattaa ne. On siistiä, kun voin vielä joulu- tai tammikuussa syödä ruokaa, jota olen itse kasvattanut.

Zengerille on tärkeää, ettei maaperä köyhdy hänen viljelyharrastuksena seurauksena. Kaikki mitä ei syödä, palautuu takaisin maahan.

Zenger on kiinnostunut enemmän laadusta kuin määrästä. Hän on kiinnostunut kasvattamaan ravinteikasta ja hyvänmakuista ruokaa puhtaasti ja ekologisesti, ja etsii erikoisuuksia ja lajikkeita, joita ei saa kaupoista.

– Esimerkiksi monet värikkäät alkuperäislajikkeet sisältävät enemmän antioksidantteja kuin ruokakauppojen tutut lajikkeet. Monet kasvattamistani lajikkeista eivät ole kuitenkaan aina niin satoisia kuin tavalliset, mutta se ei olekaan tärkein kriteerini.

Omavarainen hän kuitenkin on ainakin sen muutaman kuukauden vuodesta, jonka palsta tuottaa satoa. Hän säilöö hapattamisen lisäksi kuivaamalla ja pakastamalla kaikkea mitä voi. Säilytystila yksiössä on kuitenkin vähissä.

– Satokautena tulee kyllä enemmän ruokaa kuin mitä yksin pystyn syömään. Annan paljon kavereille, ja jotkut heistä ovat innostuneet viljelemään itsekin.
Vaikka ravitsemukselliset asiat olivat harrastuksen lähtökohta, ympäristötietoisuus kulkee sen kanssa käsi kädessä.

– Pyrin antamaan ja rikastuttamaan maaperää sitä mukaa kun korjaan satoa. Kompostoimalla ja parantamalla maata luonnonmukaisesti pidän huolta siitä, ettei maaperä köyhdy viljelyharrastukseni seurauksena. Se mitä ei syödä, menee takaisin maahan. Ei viljelyä tämän ekologisemmaksi saa.

– Tapoja viljellä on monia, ja on mielenkiintoista kokeilla itse, mikä toimii parhaiten, Felix Zenger sanoo.

Aluksi innostusta oli enemmän kuin tietoa, mutta vuosien varrella osaaminen on lisääntynyt kokemuksen sekä aiheen opiskelun kautta. Tietoa Zenger hankkii tyypilliseen milleniaalien tapaan sosiaalisesta mediasta.

– Seuraan säännöllisesti muutamaa YouTube-kanavaa, mutta tärkein oppi on tullut oman mokailuni, yrityksen ja erehdyksen kautta. Tapoja viljellä on monia, ja on mielenkiintoista kokeilla itse, mikä toimii parhaiten.

Vastikään Zenger oli keikkamatkalla Kanadassa, jonka yhteydessä hän myös tapasi kaksi seuraamaansa vaikuttajaa. Toinen heistä oli Curtis Stone, jonka Zenger kertoo vuokraavan lähialueen omakotitalojen pihoja kaupunkiviljelyyn, ja myyvän satoaan luomutoreilla. Kaupunkiviljelyn ylösskaalaaminen kiehtoo Zengeriäkin, ja tänä vuonna hän on itsekin pystynyt laajentamaan viljelyään veljen saatua naapuripalstan käyttöönsä.

– Veljeni vasta aloittelee, joten minä olen tuonut osaamiseni veljenkin palstalle. Kun itse olin keikkamatkalla kolme viikkoa, veli kasteli sillä välin minunkin palstaani.

Palstaviljely on Zengerille intohimo, johon hän haluaisi omistautua aina vain enemmän.

Muusikon työpäivät eivät kuitenkaan lopu viideltä, ja Zenger on vastikään keikkaillut soolona Kanadan lisäksi myös Yhdysvalloissa. Hän on mukana myös Don Johnson Big Bandissä, jolta on tulossa levy ja sen myötä levynjulkistuskeikkoja. Lisäksi hän tuottaa musiikkia ja tekee biisejä myös muille.

– Musiikki on ammattini ja toimeentuloni, ja keikkareissut pitävät aina ainakin muutaman päivän poissa palstalta. Muuten kuitenkin priorisoin palstaani ohi sellaisten menojen, mitä monet muut pitäisivät tärkeämpinä.

Minulle on mysteeri, miksi useampi ei halua viljellä ruokaansa.

Välimatkaa Kallion, Kaapelitehtaalla sijaitsevan studion ja palstan välillä on paljon, ja matka julkisilla kotoa palstalle ottaa 40 minuuttia suuntaansa. Tänä vuonna helpotusta on tuonut sähköpyörä.

– Sain pyörän käyttööni kesäkuussa, ja kilometrejä on kertynyt jo 1 200 kun sukkuloin studion, palstan ja kodin väliä. Matka-aika kotoa palstalle on kutistunut 20 minuuttiin, ja nyt voin paremmin hyödyntää valoisat kesäillat palstalla myöhäänkin.

Zengerillä on studionkin yhteydessä Kaapelitehtaan katolla pienimuotoinen laatikkoviljelmä, jossa hän kasvattaa yrttejä ja salaattia. Haaveena olisi löytää pääkaupunkiseudulta, hyvien julkisten liikenneyhteyksien päästä omakoti- tai rivitaloasunto, jossa olisi riittävän iso piha viljelyyn.

– Oli kyse sitten chilipensaasta parvekkeella, viljelylaatikosta takapihalla tai isommasta palstasta, minulle on mysteeri, miksi useampi ei halua viljellä ruokaansa itse. Laadukkaan ravinnon lisäksi siitä saa raitista ilmaa, hyötyliikuntaa ja yksinkertaisesti hyvän fiiliksen, hän kiteyttää.

Kekkilä vastaa globaaliin ruokahaasteeseen
Ilmastonmuutos, väestönkasvu ja pula puhtaasta vedestä aiheuttavat tulevaisuudessa entistä suurempia haasteita maailman ruoantuotannolle. Liha ei tulevaisuudessa riitä ravitsemaan koko väestöä, ja kasvikunnan tuotteet tulevat muodostamaan yhä suuremman osuuden ravinnosta. Samalla kuluttajat haluavat ruoan yhä lähempää, tuoreempana ja puhtaampana.
– Uusia ratkaisuja, joilla ruoka saadaan kasvamaan lähempänä loppukuluttajaa kokeillaan ja kehitetään koko ajan, Kekkilän viestintäjohtaja Nina Kinnunen kertoo, ja mainitsee esimerkkinä kattopuutarhat, kaupan pihaan tuodun konttipuutarhan tai vaikkapa Lontoossa käyttöön otetut hylätyt metrotunnelit.
Kasvihuoneviljelyn merkitys tulee korostumaan, ja Kekkilän turvepohjaiset kasvualustat ovat siihen kestävä vaihtoehto. Tällä hetkellä Kekkilä vie kasvualustoja ammattikäyttöön 70 maahan.
– Turve on puhdas, orgaaninen kasvualusta, joka on täysin kierrätettävissä. Tällä hetkellä sen vaihtoehtoja ovat esimerkiksi kookoskuitu, jota tuotetaan maissa, jossa sen pesemiseen käytettävälle vedelle olisi muutakin käyttöä. Täysin epäorgaaninen kivivilla taas ei hajoa luonnossa.
Kekkilä tutkii parhaillaan myös uusia orgaanisia kasvualustoja. Sammal vaikuttaa lupaavalta.
– Sammal uusiutuu nopeasti, pidättää vettä todella hyvin ja sillä vaikuttaa olevan muitakin kiinnostavia ominaisuuksia. Pyrimme löytämään sammalelle mahdollisimman vastuullisen korjuutavan yhdessä viranomaisten ja ympäristöjärjestöjen kanssa.

Teksti Katariina Krabbe
Kuvat Mikko Kauppinen

Kirjoittaja: polte

Numero: 3/2018