Karkkilalaisesta Mikko Laineesta oli tulla metallimies, mutta kotitilan kutsu kävi liian voimakkaaksi. Vuonna 2016 Mikko otti vetovastuun kotitilasta isältään Pekalta. Sitä ennen Laine ehti opetella tilan töitä isänsä seurana.

– Yhdeksän vuotta kului metallialan töissä, mutta ei tuo laitoselämä ollut minua varten, Laine naurahtaa.

Karkkilan taajaman tuntumassa sijaitsevalla tilalla elelee 75 lypsylehmää sekä päälle vielä vasikat, hiehot ja umpilehmät. Lisäksi tilalla viljellään viljaa ja kasvatetaan rehua.

Kun perheeseen kuuluvat vielä 1- ja 2,5-vuotiaat lapset, niin tilalla riittää kiirettä. Onneksi vaimo Elina Toikka ehtii auttaa tilan töissä.

Kun tilalle rakennettiin vuonna 1998 uusi navetta, tuli sen kuivikkeeksi alusta lähtien turve. Nykyään turvetta kuluu reilut pari kuutiometriä päivässä. Sitä ajetaan navettaan pienkuormaimella aina sen verran, kun lehmät kuluttavat lypsyjen välissä.

– Sen verran laitetaan, että eläimet pysyvät kuivina. Toiset heittävät kuivikkeet heti alas ja toisilla sama määrä kestää monta päivää. Kuivikkeiden kulutus on ihan eläinkohtaista.

Hyvällä kuivikkeella on iso merkitys eläinten terveyteen.

– Turpeen imukyky on hyvä ja pH alhainen. Matalan pH:n ansiosta bakteerit eivät pääse kasvamaan, mikä auttaa ehkäisemään utaretulehduksia, Laine listaa.

Viime kesä oli poikkeuksellisen kuuma ja kuiva, mikä heikensi jonkin verran rehu- ja viljasatoa. Myös maidontuotanto laski pahimman hellekauden aikaan.
Kuiviketoimitukset kuitenkin pelasivat läpi kesän, Laine kertoo.

– Kuivikkeet meille toimittava kuljetusyrittäjä on ihan huippu. Kuormat tulevat ajallaan silloin kuin pitääkin.

Teksti Tero Ikäheimonen
Kuva Virpi Kokkonen

Kirjoittaja: polte

Numero: 3/2018