Ympäristöjärjestöt kampanjoivat avohakkuiden kieltämiseksi Metsähallituksen mailla. Aloite tulee ensi vuonna eduskunnan käsittelyyn. Tämä olisi luonnollisesti vain ensi askel pyrkimyksissä avohakkuiden kieltämiseen kokonaan.

Kampanjoinnin syvällisin tavoite ei kuitenkaan ole laisinkaan avohakkuissa. Ympäristöjärjestöt vastustavat sitä metsätalouden ja -teollisuuden nousua ja lisääntyviä puun kasvatus- ja käyttömääriä, mitä Suomessa nyt eletään.

Järjestöt haluavat jättää metsät enemmän oman onnensa nojaan.

Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä erityisesti Pohjois-Suomessa tehtiin valtavia avohakkuita. Suurin yksittäinen yli 20 000 hehtaarin aukko oli Taivalkosken ja Pudasjärven alueella. Tuon ajan tuomiopäivänprofeetat sanoivat, että metsä ei näillä ”osaranaukeilla” uusiudu ikinä. Ennuste oli väärä. Nyt noilta aukoilta korjataan ensimmäisiä tukkeja ja vauhti kiihtyy kahden seuraavan vuosikymmen kuluessa.

Suomi on sikäli onnellisessa asemassa, että metsän uusiutumista ei täällä voi estää, jos ei myrkytä maaperää tai kuljeta sitä pois. Metsä ottaa aina tilansa takaisin. Moni kriitikko sanoo tähän, että uudet metsät ovat kuitenkin erilaisia, monimuotoisuudeltaan köyhempiä. Tämä on johonkin rajaan ja ikään asti totta.

Asia kuitenkin kompensoituu valtavien metsäalueidemme toisilla lohkoilla. Monimuotoisuus ei Suomen metsissä enää heikkene ja lähtee pikkuhiljaa lisääntymään, kun metsäalan ammattilaiset ovat alkaneet ottaa sen entistä paremmin huomioon.

Suomen metsien valtava kasvun kiihtyminen ja puuvaraston kasvu lisääntyneestä käytöstä huolimatta on saatu aikaan nimenomaan avohakkuilla.

Tarvitaanko sitten avohakkuita vai pärjättäisiinkö jatkuvalla kasvatuksella? Molemmilla on sijansa, mutta yleisesti voidaan todeta, että Suomen metsien valtava kasvun kiihtyminen ja puuvaraston kasvu lisääntyneestä käytöstä huolimatta on saatu aikaan nimenomaan avohakkuilla.

Avohakkuista luopuminen merkitsisi siirtymistä laajaperäisempään metsätalouteen ja metsäsektorin merkityksen pienenemiseen suomalaisten hyvinvoinnin rakentamisessa. Muutamassa vuosikymmenessä metsien kyky niellä ja varastoida hiiltä lähtisi heikkenemään.

Kykymme hoitaa aikamme suurinta tehtävää, fossiilisten polttoaineiden korvaamista uusiutuvilla, heikkenisi dramaattisesti. Metsät menettäisivät rooliaan ilmasto-ongelmien ratkaisijana ja siirtyisivät osaksi ongelmaa.

Entistä useampi metsänomistaja on valmis kokeilemaan jatkuvaa kasvatusta eli tekemään yläharvennuksia. Itsekin etsiskelen sopivaa kohdetta. Eniten minua epäilyttää se, että tässä menetän uuden taimi- ja siemenaineiston mukanaan tuoman jalostushyödyn. On ilo katsoa valikoidulla (mutta luontaisella suomalaisella) aineistolla istutettuja tai kylvettyjä taimikkoja, kun vuosikasvaimet ovat ainakin kolmanneksen muutaman vuoden takaista pitemmät! Täytyy siis valita kohteet, joissa ei syystä tai toisesta pyrikään maksimituottoon.

Avohakkuu on muutaman vuoden ruma. Ei sitä voi kiistää. Ensimmäisiä korvasieni- tai vadelmasatoja hakkuuaukealta kerätessä se kuitenkin jo unohtuu. Vakiintunut taimikko on jo ilo katsella.

Liitän tähän kuvan paikasta, jossa 35 vuotta sitten aloitin metsänomistajaurani avohakkuulla. Mielestäni kuva todistaa, että olen tehnyt hyvää niin luonnolle, ilmastolle, suomalaisille kuin omalle perheellenikin. En kanna tuosta avohakkuusta huonoa omaatuntoa, vaan ylpeyttä ylisukupolvisen vastuun kantamisesta!

Esa Härmälä
Fennovoiman hallituksen puheenjohtaja ja
entinen Metsähallituksen pääjohtaja.

Kirjoittaja: polte

Numero: 3/2018