Kaupungeissa on aina viljelty ruokaa, ja sadat miljoonat ihmiset ympäri maailmaa kasvattavat kaupungeissa vihanneksia kotitarpeiksi. Suomessakin siirtolapuutarhoilla on satavuotiset perinteet.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana kaupunkiviljely on Suomessa noussut uuteen kukoistukseen. Perinteisten palsta-alueiden lisäksi viljely on levinnyt kaupunkitilaan, kun viljelylaatikoita ja yhteisöpuutarhoita on ilmestynyt sinne tänne.

Helsingin Lauttasaaressa asuva Anu Ahonen aloitti hyötykasvien viljelyn itäparvekkeellaan. Sormien upottaminen multaan ja kasvun ihmeen seuraaminen antoi vastapainoa kiireiselle työlle ja kaupunkielämälle. Parvekkeella on tehty monenmoisia kokeiluja, mutta valoa ei ole tarpeeksi, että esimerkiksi tomaatit kypsyisivät kunnolla.

Esikoisen synnyttyä viisi vuotta sitten alkoi ajatus omasta palstasta kiehtoa.

– Palstaa ei kuitenkaan meinannut saada mistään. Suosituimpiin on 4–6 vuoden jonot, ja esimerkiksi Lapinlahden alueella arvottiin sinä vuonna yksi ainut pieni pläntti hakijoiden kesken. Pääsin kuitenkin Vuosaareen viljelemään väliaikaisesti, koska yksi viljelijöistä oli joutunut sairaslomalle. Myöhemmin hän halusikin luopua palstasta kokonaan, joten sain sitten jatkaa.

Vuosaari on toisella puolella kaupunkia, joten välimatkaa palsta-alueelle Ahosen kotoa kertyy 30 kilometriä. Hän onkin kasvattanut siellä etupäässä lajeja, jotka tulevat toimeen melkein itsestään: härkäpapuja ja yllättäen maissia.

– Toissa vuonna saimme aivan unelmatähkiä, koska oli hyvä kesä, mutta viime vuonna maissisato jäi vokilliseen minimaissia, hän nauraa.

Samalla hän on jatkanut jonottamista myös lähempänä sijaitseville palstoille.

– Viime syksynä minulle soitettiin ja kerrottiin, että Pasilan palstalta oli vapautunut aari. Minulla kävi tuuri, sillä edellinen viljelijä, viherrakentamisen ammattilainen, oli tehnyt valtavan hienoa työtä.

Luonnonmukaiset kasvualustat kaupunkiviljelyyn
Kekkilän valikoimista löytyy laadukkaat kasvualustat luonnonmukaiseen kaupunkiviljelyyn niin parvekkeelle kuin palstallekin:
• Luonnonmukainen taimi- ja kylvömulta sisältää hitaasti vapautuvia ravinteita. Erilaisia turvelaatuja sisältävä hiekkapitoinen, ilmava multa on ihanteellinen alusta pienille hentojuurisille taimille.
• Luonnonturve on käsittelemätöntä vaaleaa rahkaturvetta. Se sopii juuresten talvisäilytykseen, maan happamuuden säätelyyn ja oman mullan raaka-aineeksi luonnonmukaiseen viljelyyn. Vaatii lannoituksen ja kalkituksen, joten voit sekoittaa siihen vaikka bokashia.
• Luonnonmukainen Kasvatussäkki on luomulannoitettu viljelyalusta vihanneksille, yrteille ja kesäkukille. Kasvit voi istuttaa suoraan pakkaukseen, joten se sopii pieniin tiloihin.
• Luonnonmukaiseen puutarhamultaan on lisätty puhdasta kompostia ja luomulannoitetta. Sopii viljelylaatikoihin ja kasvimaalle.
• Irtomultaa voi tilata osoitteesta tilaukset@kekkila.fi

Jo syksyllä Anu Ahonen ehti istuttaa uudelle palstalleen talvivalkosipulit, ja keväällä hän liittyi palstan talkootoimikuntaan.

– Pidimme talkoot, jossa siistittiin yleisiä alueita. Paikalla oli roskalava, joka täyttyi nopeasti. Toimikunta järjesti ruokaa ja juomaa, ja oli mukava tutustua ihmisiin ja jutella. Jaossa oli myös yhdessä tilattu multakuorma.

Koska Pasilakin on sen verran etäällä kodista, ettei rikkaruohoja pääse aivan joka päivä kitkemään, hän aikoo keskittyä palstalla laatikkoviljelyyn.

– On ihanaa, kun laatikoihin saa uutta multaa, missä ei ole ennestään mitään rikkaruohoja.

Yhteisöllisyyden makuun Ahonen on päässyt myös Myllykallion kaupunkiviljelijöiden yhteisöpalstalla, jossa hän on ollut mukana kolme vuotta. Seurakunta on luovuttanut alueen kirkon pihasta viljelijöiden käyttöön.

– Yhteisöpalsta on ihan lähellä, joten sieltä on kätevä hakea yrttejä tarpeen mukaan.

Jokaisella viljelijällä on yhteisöpalstalla oma vastuualueensa, ja sato jaetaan kaikkien kesken.

– Esimerkiksi maa-artisokkaa riittää 15 hengelle vain maistiaisiksi, mutta saa siitä yhden aterian, Ahonen kertoo.

Keväällä taimikasvatus muuttaa koko kodin kasvihuoneeksi, sillä jokaisella ikkunalla on taimia.

– Valoa vain ei ole tarpeeksi, joten taimista tulee helposti honteloita. Odotankin tähän ongelmaan helpotusta, kun saan pian Kekkilän vihervalaisimen, Anu Ahonen sanoo.

Palstasäännöt vaativat viljelijöitä sitoutumaan luonnonmukaiseen viljelyyn, ja samaa periaatetta hän noudattaa parvekeviljelmällään.

– Pidän luonnonmukaisuutta erittäin tärkeänä, eikä tulisi mieleenkään käyttää keinolannoitteita.

Sen sijaan biojätteet ovat muuttuneet arvokkaaksi mullan raaka-aineeksi.

– Olen aivan hurahtanut bokashiin, ja näen etenkin satokauden perkeet mahtavana raaka-aineena. Kuulun aiheeseen keskittyvään Facebook-ryhmään, jossa on paljon samalla tavalla positiivisesti hurahtaneita, hän nauraa.

Bokashi on Japanissa kehitetty kompostointimenetelmä, jossa biojätteistä saadaan maitohappokäymisen avulla multaa kahdessa viikossa. Bokashi-kompostointi onnistuu myös kerrostalossa, joten se on kaupunkiviljelijälle otollinen tapa saada ravinteikasta multaa.

– Olen varannut kaapista tilan bokashi-ämpäreille ja saanut sillä tavalla vahvaa, hyvää multaa. Koko talven yli en pystynyt sitä kuitenkaan tekemään, koska bokashi pitää aina sekoittaa vanhaan multaan, eikä minulla ollut sitä tarpeeksi.

Taimikasvatukseen bokashi on liian vahvaa, joten sitä varten Ahonen turvautui ostomultaan.

– Taimikasvatukseen ostan aina luonnonmukaista taimimultaa.

Viljelijöiden Facebook-ryhmissä kysellään ja saadaan vinkkejä ja ohjeita ja sovitaan ylimääräisten taimien vaihdosta.

Kuten mikä tahansa harrastus, kaupunkiviljely vie mukanaan. Viljelijöiden Facebook-ryhmissä kysellään ja saadaan vinkkejä ja ohjeita ja sovitaan ylimääräisten taimien vaihdosta.

Vaikka palstamaksut ovat kohtuullisia ja siemenet edullisia, rahaa saa viljelyyn kulumaan niin paljon kuin haluaa.

– Minulla on tapana innostua, ja taimimyymälöistä tarttuu helposti kaikkea ihanaa mukaan. Siksi minun täytyy määritellä itselleni budjetti, kuinka paljon saan tuhlata.

Toisaalta kaupunkiviljely antaa tunteen ainakin osittaisesta omavaraisuudesta. Maailmanlaajuisesti kaupunkiviljely on merkittävä osa ruuantuotantoa, sillä arviolta noin 15–20 prosenttia maailman ruoasta tuotetaan kaupungeissa.

Vaikka aaripalstalla voisi kasvattaa ruokaa niin, että sillä olisi merkitystä perheen ruokahuollon kannalta, se ei kuitenkaan ole Ahoselle ensisijainen motivaatio.

– Tärkeämpää on päästä sukeltamaan multaan. Useimmiten menen palstalle yksin, joten se antaa minulle paljon kaivattua omaa alkaa ja rauhoittumista lähellä luontoa. Hyvinvointi on ehdottomasti minulle tärkein syy harrastaa viljelyä.

Parveke, yhteisöpalsta ja aaripalsta täydentävät toisiaan mainiosti.

– Parvekkeella viljely on pienimuotoista, yhteisöpalstalla tehdään paljon yhdessä, ja aaripalstalla saa kunnolla hyötyliikuntaa, Ahonen kiteyttää.

Lisäksi itse kasvatettu ruoka tuo aina iloa, ja lapsetkin näkevät, mistä ruoka tulee.

Teksti Katariina Krabbe
Kuva Marja Väänänen

Kirjoittaja: polte

Numero: 2/2018