Tämän jutun otsikko on napattu Ville Tolvasen esityksestä Vapon Energiaseminaarissa huhtikuun puolivälissä. Loppusoinnuilla leikittelevä lause sopii hyvin otsikoksi herättämään mielenkiintoa. Olennaisempaa on kuitenkin, että se kuvastaa hyvin Tolvasen ajatuksia digitalisaatiosta ja siitä, mitä se yritykseltä vaatii.

− Digitalisaatiossa on pohjimmiltaan kyse kulttuurin, toimintatapojen ja tekemisen muuttamisesta teknologian avulla. On väärää ajattelua, että teknologia jotenkin ihmeellisellä tavalla muuttaa asioita itsestään. Digilatisaation hyödyntämisessä tarvitaan muutosjohtamista, hän linjaa.

Tolvanen perääkin yritysten johdolta kykyä luoda visioita ja johtaa muutosta. Uusien ohjelmistojen hankkiminen ei riitä.

− Alasta riippumatta tarvitaan uutta tapaa ajatella ja asennoitua. Tarvitaan työtapojen muutosta, verkostoitumista ja uudenlaista avoimuutta, jotta uuden teknologian tarjoamat mahdollisuudet voidaan hyödyntää.

Läpihuutojuttu muutos ei ole. Se herättää yleensä vastustusta ja halua pitää kiinni vanhoista rakenteista. Lisäksi on hyväksyttävä muutokseen liittyvä epävarmuus ja virheetkin.

Palataan siis otsikkoon: mikään ei muutu, jos kukaan ei suutu. Tolvanen muistuttaa, että vaihtoehtoa ei kuitenkaan ole.

− Teknologinen kehitys menee koko ajan eteenpäin eikä mikään säily ennallaan. Vanhaan ei enää voi nojata. Edelläkävijöillä on tässä tilanteessa kyky visioida ja ajatella asioita oman historian ulkopuolelta. Se luo edellytykset muuttumiselle.

Energia-alalla digitalisaatio on Tolvasen mielestä vasta hyvin alussa. Hänen mukaansa alalla on otettu kyllä edistysaskelia esimerkiksi prosesseissa ja niiden automatisoinnissa, mutta kyse ei ole digitalisaatiosta.

– Tässä pitää tehdä ero digitalisaation ja digitoinnin eli sähköisten prosessien käyttöönoton välillä. Energia-alalla on edetty digitoinnissa, mutta edelleen ollaan hyvin vahvasti kiinni vanhoissa liiketoimintamalleissa.

– Vanhasta kiinni pitäminen näkyy myös keskusteluissa. Kehityksen nopeutta vähätellään ja korostetaan sitä, että alalle on vaikea tulla mukaan. Samoin ajatellaan, että kyse on pienistä asioista.

Ala on kuitenkin väistämättä muuttumassa. Tolvanen muistuttaa, ettei se ole mikään irrallinen saareke maailmasta.

− Energia-ala on 5−10 vuoden kuluttua hyvin erinäköinen, vaikka kukaan ei tiedä, mihin ollaan menossa − sitä, miten energiaa tuotetaan, kaupataan ja säilötään tulevaisuudessa. Tässä on valtavat mahdollisuudet. Nyt on kyse siitä, kuka vie kehitystä eteenpäin ja kerää siitä koituvat voitot.

Suuret laivat kääntyvät nopeasti vain ylösalaisin.

Menestystä janoavien energia-alan toimijoiden pitäisikin nyt Tolvasen mielestä muuttaa ajattelua siitä, mitä tehdään. Pohtia voisi esimerkiksi sitä, miten asiakkaita voidaan auttaa toimimaan järkevästi; mitkä ovat relevantteja asioita asiakkaiden näkökulmasta.

− Tässä näen mahdollisuuksia pienille ja ketterille yhtiöille. Niillä on yleensä parhaat mahdollisuudet muuttaa toimintaansa vastaamaan tulevaisuuden vaatimuksia. Mitä suuremmat investoinnit yhtiö on tehnyt vanhoihin rakenteisiin ja mitä suurempi se on, sitä vaikeampi on muuttaa toimintaa nopeasti: suuret laivat kääntyvät nopeasti vain ylösalaisin, Tolvanen sanoo.

Hän palaa jutun alussa esitettyihin teeseihin. Tarvitaan visio ja halu uudistua.

– Esimerkiksi Vapossa minusta näkyy hyviä merkkejä. Tikkurilan käyttökeskus on esimerkki uudenlaisesta ajattelusta samoin kuin se, että turpeelle etsitään muita käyttötapoja kuin polttaminen. Mutta olisiko Tikkurilasta mahdollisuus ohjata muutakin kuin voima- ja lämpölaitoksia, ja synnyttää sitä kautta ihan uutta liiketoimintaa, Tolvanen ehdottaa.

Hän muistuttaa vielä, että digitalisaation hyödyntämisessä arvokasta on kyky pitää mieli avoimena, verkostoitua sekä löytää uusia ja yllättäviäkin yhteistyökumppaneita eri aloilta. Hyvä kysymys on: ”Mitä me voisimme tehdä yhdessä?”

Teksti Ismo Myllylä
Kuva Mikko Kauppinen

Kirjoittaja: polte

Numero: 2/2018