Pohjois-Karjalassa ei kuitenkaan jääty voivottelemaan, vaan päätettiin keksiä tilanteeseen ratkaisu. Tarvittiin paitsi rahaa, niin myös hyvää mieltä tuovia tekoja.

Syntyi ajatus ”Kissan ilopelletistä”, pellettikissanhiekasta, joka lanseerattiin kesäkuussa markkinoille yhteistyössä Vapon, jätehuoltoyhtiö Puhaksen ja Pohjois-Karjalan biosfäärialueen kanssa.

Kyseessä on uudelleen brändätty polttopelletti. Se on kotimainen, puupohjainen ja ekologinen vaihtoehto kaupoissa myytäville kissanhiekoille, jotka valmistetaan useimmiten ulkomailta tuodusta savesta.

– Tarkoituksena on kasvattaa biomassan osuutta Ilomantsin poltettavassa energiajakeessa ja lisätä paikkakunnan tunnettuutta, idean isä ja Ilomantsin Matkailuyhdistyksen toiminnanjohtaja Eero Tuomisto kertoo tempauksesta.

Käytetty kissanhiekka päätyy useimmiten kotitalousjätteeksi. Savesta valmistettu kissanhiekka ei kuitenkaan maadu eikä pala jätevoimalaitoksessa. Myös ilomantsilaisten jätteet poltetaan Riikinvoiman ekovoimalassa Leppävirralla.

– Kun savi vaihdetaan pellettiin, tulee myös tätä kautta hyötyä. Hävitettäessä Ilopelletti tuottaa energiaa.Se on myös erinomainen maanparannusaine, Tuomisto sanoo.

Ilomantsilaisten pelinavaus ei ole ihan vähäinen. Eläinsuojeluyhdistysten liiton arvion mukaan suomalaiskodeissa lemmikkeinä asustelevien kissojen lukumäärä on 600 000 ja miljoonan välillä.

Varovaistenkin laskemien mukaan tämä tarkoittaa sitä, että kissat tuottavat vuodessa kymmeniä miljoonia kiloja jätehiekkaa, jota nykyisellään ei voida hyödyntää energiantuotannossa.

Vapo toimittaa pelletin Ilomantsin tehtaalta Matkailuyhdistyksen käyttöön.Yhdistys jakaa sitä näytteinä infopisteessään sekä kesän tapahtumissa. Paikalliset rautakaupat myyvät pellettiä joko irtotavarana tai 16 kilon piensäkeissä.

Toistaiseksi Ilopelletti on brändätty vain Ilomantsissa, mutta kuka tietää, vaikka pelletistä alkaisi kunnan matka maailmankartalle? Joka tapauksessa kesän innovatiivisin lomakohde löytyy näillä näytöillä Pohjois-Karjalasta.

Teksti Tero Ikäheimonen
Kuva Eija Irene Hiltunen

Kirjoittaja: polte

Numero: 2/2018