Suomi on energiapolitiikan mallioppilas. Olemme päässeet etuajassa EU:n asettamaan tavoitteeseen uusiutuvan ener­gian käytössä. Vuodelle 2020 asetettu 38 prosentin tavoite on jo ohitettu. Olemme siinä lajissa kaksi kertaa parempia kuin esimerkiksi Saksa. Sähköntuotannostamme neljä viidesosaa on päästötöntä jo nyt.

Jostakin syystä emme osaa markkinoida omaa fiksua politiikkaamme emmekä saavutuksiamme. Ei Suomea tunneta energia- ja ilmastopolitiikan mallimaana, vaikka eittämättä olemme sellainen. Media innostuu helposti hankkeista, jotka tuntuvat tosi kestäviltä. Jos lentäminen katsotaan ongelmaksi, niin ratkaisuksi on ehdotettu lentoveroa. Silloin matkustaja saisi rahalla kompensoida CO2-päästöjään. Maksajalle voi tulla hyvä mieli, mutta päästöt eivät vähene. Ostamalla hybridimaasturin sähköautotilastot kaunistuvat ja omistaja pääsee bussikaistalle ajamaan. Valitettavasti usein maasturin laskennalliset päästöt ovat aivan muuta kuin oikeat.

Kaurakattila vastaa päästövähennyksiltään ainakin puolta siitä, mitä kaikki Suomen täyssähköautot yhteensä.

Vapo rakentaa Utajärvelle Kinnusen Myllylle uuden lämpölaitoksen. Kuulostaa aika tylsältä. Lämpölaitos vähentää päästöjä enemmän kuin tänä vuonna ostettavat sähköautot yhteensä. Joko alkaa kiinnostaa?

Uusi lämpölaitos korvaa vuodessa maakaasua määrän, joka dieseliksi muutettuna on liki miljoona litraa. Kun autolla ajetaan keskimäärin 20 000 kilometriä, se vastaa noin 1 000 dieselauton vuotuista polttoainemäärää. Suomessa on nyt reilut 1 500 täyssähköautoa, joten Utajärven kaurankuoria ja pellettiä käyttävä kaurakattila vastaa päästövähennyksiltään siis ainakin puolta siitä, mitä kaikki Suomen täyssähköautot yhteensä.

Kun kaurankuorilla tehdään rehutehtaalle höyryä ja lisäksi kaukolämpöä kunnan verkkoon, se ei kuulosta niin mediaseksikkäältä kuin oma nimikkoaurinkopaneeli tai sähköpolkupyörä. Päästöjen kannalta sillä on kuitenkin aivan valtava ero. Ja eikö energiauudistusta tehdä juuri päästöjen vähentämiseksi?

Saksassa tuotetun sähkön CO2-päästöt ovat moninkertaiset Suomen sähköntuotannon päästöihin. Kuitenkin lähes poikkeuksetta Suomen toivotaan ottavan esimerkkiä Saksan energiapolitiikasta. Minä en sitä toivo.

Tässä lehdessä on arvostamani Osmo Soininvaaran haastattelu. Hän toteaa, että hyvin toimivan lämmön ja sähkön yhteistuotannon alasajaminen on holmöläisen hommaa, sillä se ei ainakaan pienennä kokonaispäästöjä. Miksi ihmeessä toimimme niin?

Tuo Utajärven esimerkki on oikestaan liian hyvä ollakseen totta. Mutta totta se on. Kaurakaukolämpö on totta jo tulevana jouluna.

Ahti Martikainen
johtaja, viestintä- ja
yhteiskuntasuhteet
Vapo Oy

Kirjoittaja: polte

Numero: 2/2018