Välimeren maiden ja Kalifornian metsäpalot ovat jokakesäistä uutisaineistoa Suomessakin. Toimittajat toteavat helposti, että syy on ilmastonmuutoksesta johtuva kuumuus ja kuivuus. Sillä on kiistämättä vaikutuksensa, mutta ainakin Euroopan metsäinstituutin (EFI) tutkijoiden mukaan kyseessä on korkeintaan osatotuus.

Ensimmäinen syy lisääntyneisiin metsäpaloihin on metsäalan valtava kasvu. Portugalissa 54 % ja Espanjassa 55 % pinta-alasta on nykyisin metsää, kun 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa osuus oli alle 10%. On siis viisinkertainen määrä metsää, joka voi syttyä tuleen. Metsäalan kasvu johtuu maaseudun asutuksen vähenemisestä ja maan hylkäämisestä.

Toinen syy EFI:n tutkijoiden mukaan on, että Välimeren maissa näytetään menettäneen kyky luoda lisäarvoa suuresta osasta maa-alaa. Tämä on johtanut maan hylkäämiseen ja metsätalouden laiminlyöntiin. Maisemaa hallitsevat toisiinsa kytkeytyneet tiheät nuoret metsät, joissa palot etenevät nopeasti. Metsissä olevan herkästi palavan aineksen määrä on noussut vahvasti, koska enää ei harjoiteta aktiivista metsätaloutta.

Kolmas syy on, että syttymisen aiheuttajia on paljon. Ihmiset aiheuttavat suurimman osan metsäpaloista. Huolimattomuuden ja varomattoman tulenkäsittelyn lisäksi tutkijat viittaavat yhteiskunnallis-taloudellisiin (socio-economic) syihin ja konflikteihin maan käytössä. Osa metsäpaloista syntyy tietysti myös salamaniskuista.

Neljäs syy on ilmaston lämpiäminen ja sääriskit.

Metsäpalojen torjunnassa painopisteen täytyy siirtyä palojen sammuttamisesta niiden estämiseen.

EFI:n tutkijat katsovat, että metsäpalojen torjunnassa painopisteen täytyy siirtyä palojen sammuttamisesta niiden estämiseen. Keskeistä on hoitaa metsäresurssia niin, että herkästi palavan aineksen määrä vähenee. Tarvitaan metsäresurssin aktiivista hoitoa eli metsätaloutta laajoilla alueilla. Oma vapaa tulkintani tästä on, että tarvitaan pusikoitumisen torjuntaa.

Metsätalouden aktivoimiseksi Välimeren alueella tarvitaan metsään perustuvien arvoketjujen kehittämistä. Niitä voidaan kehittää puun, metsän muiden tuotteiden, agro-forestryn ja metsien ekosysteemipalvelujen ympärille. Tutkijat toteavat biotalouden tarjoavan ainakin osaratkaisun metsäpalojen estämiseen. Välimeren metsien kasvua pitää siis hyödyntää paljon nykyistä paremmin.

Metsäpohjaisen biotalouden edistäminen Välimeren maissa vaatii koordinoituja toimia usealla yhteiskunnan lohkolla: maataloudessa, maaseutukehityksessä, uusiutuvan energian edistämisessä, kaupunkisuunnittelussa sekä tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa. Viime vuosina kasvaneiden metsäpalojen sammutusbudjettien resursseja voitaisiin asteittain käyttää metsäpaloille vähemmän alttiiden metsäalueiden luomiseen. Metsätalouden kaikki osapuolet tulisi saada kehitystyöhön mukaan.

Euroopan metsäinstituutin ajattelu vaikuttaa hyvin perustellulta. Välimeren metsien biomassaa on parempi käyttää esimerkiksi fossiilisen energian ja raaka-aineiden korvaamiseen kuin antaa haihtua savuna ja hiilidioksidina ilmaan.

Välimeren maiden tilanne todistaa taas kerran oikeaksi vanhan viisauden metsistä: käytä sitä tai menetä se – use it or loose it! Suomen esimerkki on 150 vuoden takaa. Saha­teollisuuden synty pelasti Suomen metsät, jotka olivat hyvin huonossa kunnossa kaskiviljelyn, metsälaidunnuksen ja tervanpolton jäljiltä.

Metsää alettiin suojella ja hoitaa, kun puulle syntyi taloudellinen arvo, joka oli suurempi kuin entisen käytön tarjoama arvo. Taloudellisen arvon vaalimista varten kehitettiin toimiva metsälainsäädäntö ja sen valvonta. Tämän kehityksen seurauksena Suomi on noussut yhdestä Euroopan köyhimmästä maasta maailman huipulle. Sivutuotteina on taloudellisen hyvinvoinnin lisäksi saatu kestäviä kulttuurisia ja ympäristöllisiä arvoja.

Sademetsätkin ovat uhanalaisia niin kauan, kunnes niiden taloudellinen arvo metsinä on suurempi kuin esimerkiksi karjan laitumina.

Esa Härmälä
Fennovoiman hallituksen puheenjohtaja ja
entinen Metsähallituksen pääjohtaja.

Kirjoittaja: polte

Numero: 1/2018