Mikä suomalaisissa metsissä on niin erityistä?
Erityistä on suomalaisten suhde metsään. Meitä haukutaan metsäläisiksi, ehkä syystäkin, sillä suurella osalla suomalaisista on jonkinlainen henkilökohtainen suhde metsään. Jopa Helsingin Maunulassa kotini lähellä on metsää tai ainakin hollantilainen kollegani pitäisi keskuspuistoa jo isona metsänä.
Lisäksi jokamiehenoikeus meillä ja Ruotsissa on aivan erityinen ja ihan tuntematon asia jossain muualla. Olin Lapissa italialaisten tuttavieni kanssa ja he olivat mennä ihan sekaisin, kun punikkitatteja sai kerätä vapaasti!

Entä taloudellisessa mielessä?
Meille suomalaisille metsä on myös tärkeä teollinen tukijalka. Ruotsissa on muutakin merkittävää teollisuutta, mutta Suomessa metsäteollisuus on ollut aivan erityisessä asemassa – jo aikanaan poltettiin tervaa ja vietiin lankkua. Olemme toki pystyneet laajentamaan teollista tukijalkaamme, mutta puunjalostusteollisuus on edelleen meille elintärkeä. Olemme riippuvaisia metsästä.

Miten metsäsuhteemme eroaa muun Euroopan metsäsuhteesta?
Meillä on ihan erilainen kokemusmaailma metsästä kuin muilla eurooppalaisilla, ja se on aika iso asia. Me suomalaiset olemme aikojen saatossa hakeutuneet metsään turvaan, kun taas esimerkiksi saksalaisissa tarinoissa viedään tuhmat lapset metsään suden syötäviksi. Tämä kulttuurihistoriallinen asia voi vaikuttaa sivuseikalta, mutta sillä on jopa poliittista merkitystä: meille metsä on turvan ja elpymisen paikka mutta muualla Euroopassa ajatellaan toisin. Se ero pitäisi ymmärtää, kun puhumme eurooppalaisten kesken metsistä Euroopassa ja teemme päätöksiä.

Meille metsä on turvan ja elpymisen paikka mutta muualla Euroopassa ajatellaan toisin.

Mitä suomalaiset voivat tuoda eurooppalaiseen metsäkeskusteluun?
Keskieurooppalaisella voi ajatella hyvin ideologisesti metsästä, mutta meillä suomalaisilla on käytännön kokemusta. Tämä jännite tulee esiin päätöksenteossa. Keskieurooppalainen voi yrittää selittää suomalaisille, miten metsänhoitoa pitäisi toteuttaa, mutta me tiedämme paremmin käytännön kokemuksemme takia.
Mutta, meitä suomalaisia on vain 5 miljoonaa ja muita eurooppalaisia 500 miljoonaa – siinä saa aika kovaa huutaa saadakseen äänensä kuuluviin.

Millaisia tulevaisuuden mahdollisuuksia metsässä kasvaa?
Muoviasiat tulevat esille EU:n päätöksenteossa tulevaisuudessa ja siinä on suomalaisittainkin kiinnostavaa, että muovia voi tuottaa metsäraaka-aineesta. Olisi todella tärkeää, että suomalainen puunjalostusteollisuus pysyy mukana kehityksessä myös tässä asiassa.

Onko meillä sadan vuoden päästä metsää?
Luulen, että metsä on silloin samanlaista kuin nykyään. Suomi on metsien inventoinnissa ylivoimainen ykkönen ja voimme napsia metsästä puita ilman suuria avohakkuita tai kehityksen vaarantamista. Metsänhoidossa voimme siis toimia paljon fiksummin kuin esimerkiksi 1940-luvulla, jolloin hakattiin hehtaarialueita sileäksi. Metsähallitus tuntee joka ikisen puun Suomessa ja se on huikea juttu. Tulevaisuudessa voi päättää, mitä puuta otamme ja mihin prosessiin.

Teksti Susanna Cygnel
Kuva Marja Väänänen

Kirjoittaja: polte

Numero: 1/2018