Vapo vie vuosittain raakaturvetta pääasiassa Euroopan kasvuturvemarkkinoille yhteensä noin 700 000 kuutiota. Tästä potista Virossa toimivan tytäryhtiön, Tootsi Turvaksen, osuus on yli 90 prosenttia.

– Kustannustaso on Suomessa korkeampi ja myös matka on pitempi – siksi asiakkaat mieluummin ostavat kasvuturpeen Virosta. Lisäksi siellä kasvuturpeen kotimarkkina on niin pieni, että erikoistuminen vientiin kannattaa, vientipäällikkö Juha-Matti Karvetti kertoo.

– Suomessa sama tavara myydään pääosin kotimarkkinoilla eläinten kuivikkeeksi, hän lisää.

Pääosa vientiin menevästä turpeesta lastataan irtotavarana nostureilla laivojen ruumaan. Virosta lähtee noin 50 ja Suomestakin noin kymmenen laivaa vuodessa. Päämääränä on useimmiten Hollanti tai Saksa; muita vientimaita ovat Belgia, Espanja ja Ranska.

– Etenkin Hollanti ja Saksa ovat isoja kasvualustojen valmistajia. Turve on heille perusraaka-aine, jota he jalostavat omien reseptiensä mukaan erilaisille vihanneksille, kukille ja hedelmille optimaalisiksi kasvualustoiksi ja myyvät ympäri maailmaa, Karvetti selittää.

Turve on tähän tarkoitukseen ylivoimainen pääraaka-aine, sillä sitä on helposti saatavissa, siinä on valmiiksi ravinteita, se imee vettä hyvin eikä siinä ole bakteereja. Pääosa Euroopan kasvuturpeesta tulee Baltiasta, ja Vapo-konserni on suurin tuottaja.

Tarton lähellä on Tootsi Turvaksen oma pakkaustehdas, jossa turvetta pakataan kuuden kuution puristepaaleihin. Tällaisia paaleja mahtuu yhteen 40 jalan valtamerikonttiin 21 tai rekka-autoon 24. Paaleina turvetta on viety Itävaltaan, Portugaliin ja Välimeren maihin sekä kahtena viime vuonna Peruun.

– Tänä vuonna pakataan 100 000 kuutiota turvetta, mikä on poikkeuksellisen paljon. Paaleja tästä määrästä tulee noin 17 000. Tämä määrä on aivan äärirajoille mitoitettu, eli yhtään enempään emme pystyisikään toimittamaan, Karvetti sanoo.

Pakatun turpeen etuna on sen helppo käsiteltävyys. Pakkaustehdas on lisäksi rakennettu lähelle sellaisia soita, joista on pitkä matka satamaan, eikä irtoturpeen kuljetus siksi kannattaisi. Maanteitse lähtee turvetta myös sellaisiin maihin, mihin laivalla ei pääse. Lisäksi pakattu turve kestää irtotavaraa paremmin kuljetuksen valtameren yli.

– Irtotavarana voimme viedä turvetta Välimerelle asti, mutta pidempiä matkoja se ei säilyisi hyvänä kasvuturpeena, etenkään jos mennään trooppiseen ilmastoon. Paalattu turve sen sijaan säilyy hyvin. Vastaanottajalla ei aina ole myöskään infraa bulkkilastin purkamiseen.

Peruun toimitetaan tänä vuonna noin 370 kontillista pakattua raakaturvetta.

Peruun toimitetaan tänä vuonna noin 370 kontillista pakattua raakaturvetta, josta valmistetaan paikallisesti kasvualustoja pensasmustikan viljelyyn.

– Perun toimitukset ovat painottuneet syyskauteen, mutta nyt tavaraa tarvittaisiin lisää, ja yritämme toimittaa sitä lisää vielä tänä keväänä, Karvetti kertoo.

Potentiaalia viennin kasvattamiseen olisi Perun lisäksi muuallakin Latinalaisessa Amerikassa sekä Kaukoidässä. Etenkin Kiinan kasvuturvemarkkinoiden ennustetaan kasvavan räjähdysmäisesti.

– On kuitenkin aika iso kysymysmerkki, millä pystyisimme tähän kysyntään vastaamaan. Ainakin se vaatisi satsausta pakkaustehtaisiin, Karvetti pohtii.

Vaikka Euroopasta ei valtavaa kasvua olekaan odotettavissa, Karvetti uskoo ensisijaisesti hyvien, vakiintuneiden asiakassuhteiden kehittämiseen. Kokonaisuutena Euroopan kasvuturvemarkkina on noin 30 miljoonaa kuutiota, joka jalostettuna jakautuu myös muualle maailmaan.

– Esimerkiksi Saksa on perinteinen mustan turpeen tuottaja, mutta siellä vanhat suot ovat ehtymässä eikä uusia tuotantolupia enää saada, joten tuotantokapasiteettia on poistumassa. Siksi tummien turpeiden tuotantoa kannattaa kehittää.

Haastetta tuo joka tapauksessa turvetuotannon riippuvaisuus säätiloista, sillä huonoina vuosina joudutaan pahimmillaan myymään ei-oota.

– Tällä hetkellä elämme kädestä suuhun, sillä useamman keskinkertaisen vuoden takia vanhoja varastoja ei ole. Kysyntä on suurimmillaan helmi-, maalis- ja huhtikuussa, mutta tavara alkaa loppua jo maaliskuun lopussa, eli ennen uuden tuotantokauden alkua.

Viime vuonna Suomessa päästiin vain 65–75 prosenttiin tuotantotavoitteista, mutta Virossa päästiin sataan prosenttiin.

Teksti Katariina Krabbe
Kuva Adam Illingworth

Kirjoittaja: polte

Numero: 1/2018