Loppuvuodesta 1994 Rönnvikin tilalla jännitettiin. Eduskunnassa äänestettiin alkoholilain muutoksesta, joka mahdollistaisi tilaviinien valmistuksen ja niiden myynnin Alkon valikoimissa.

Yllättäen eduskunta päätti paitsi vapauttaa tilaviinien valmistuksen, myös niiden vähittäismyynnin suoraan tiloilta. Uusi laki astui voimaan 1.1.1995. Saman vuoden helmikuussa Rönnvikissä kypsyivät jo ensimmäiset herukkaviinit.

Nykyisin Pälkäneellä sijaitseva Rönnvik tuottaa vuosittain 20 000 litraa tilaviinejä, joista valtaosa myydään suoraan tilan omasta myymälästä vieraiden mukaan.

– Ei Suomessa olisi yhtään tilaviinin valmistajaa, jos myynti ei olisi mahdollista suoraan tiloilta, sanoo viinintekijä Eila Rönni.

Laki sallii viinin valmistuksen ainoastaan kotimaisista raaka-aineista. Viiniköynnökset kasvavat Suomessa vielä huonosti, joten myös Rönnvikin viinien pääraaka-aineena ovat erilaiset marjat. Omalta tilalta saadaan mustaa, punaista, valkoista ja vihreää viinimarjaa. Myös mansikkaa, vadelmaa, raparperia ja karviaista käytetään viinien valmistukseen. Ne ostetaan toisilta viljelijöiltä.

– Oma suosikkini on karviaisviini Egil, joka voitti tämän vuoden tilaviinikilpailussa ruokaviinien sarjan. Siinä on samanlainen makumaailma kuin rieslingissä. Nautitaan hyvin viilennettynä.

Viini valmistetaan kotimaisista raaka-aineista

Viinin valmistus alkaa sadonkorjuusta. Marjat pakastetaan, jotta valmistusta voidaan pyörittää ympäri vuoden. Tarpeen mukaan marjat sulatetaan ja puristetaan tuoremehuksi.
Marjamehulle tehdään laboratoriossa mikrobiologinen analyysi, joka kertoo, paljonko mehussa on happoja ja sokereita. Se on tärkeä pohjatieto, kun viinin käymiselle lasketaan resepti. Resepti kertoo, paljonko marjamehun happoja täytyy laimentaa vedellä ja paljonko mehuun lisätään sokeria. Sokeri on käymisen kannalta olennainen ainesosa – mutta annostelun kanssa tulee olla tarkkana.

– Emme saa myydä alkoholipitoisuudeltaan yli 13-prosenttista tuotetta. Kun kaikki sokeri käytetään alkoholiksi, niin kuivan perusviinin alkoholiprosentti on noin 12,5, Eila Rönni kertoo.

Jokaisesta tilan tuotteesta valmistetaan ensin kuiva perusviini, jota kypsytellään terästankeissa noin kahdeksan kuukauden ajan. Näitä perusviinejä yhdistelemällä saadaan aikaan erilaisia versioita kuivasta ruokaviinistä makeaan jälkiruokaviiniin. Tätä kutsutaan leikkaamiseksi. Se on arkipäivää myös rypäleviinien valmistuksessa.

Tällä hetkellä Rönnvikin valikoimassa on melkein 20 erilaista tuotetta. Sen päälle tulevat vielä väkevämmät tuotteet, kuten calvados-tyyppinen omenatisle, joita ei tosin tiukan alkoholilain vuoksi saa myydä myymälästä mukaan.

Erikoisuutena tilalla valmistetaan myös kuohuviiniä perinteisellä samppanja-menetelmällä. Se vaatii runsaasti käsityötä, sillä samppanjahiiva poistetaan pulloista ”tanssittamalla” eli kääntämällä pulloja käsin erityisessä telineessä. Pulloja käännetään neljäsosakierrosta päivässä, kunnes hiiva on laskeutunut pullon kaulaan.

– Viime kesäksi teimme kokeiluna punaherukasta rosé-tyylisen kuohuviinin. Kaikki pullot myytiin kesän aikana loppuun.

Rönnvik on Suomen suurimpia tilaviinien valmistajia, mutta silti viinin valmistus on vain pieni osa tilan toimintaa. Viljelypinta-alaa tilalla on 350 hehtaaria, joissa viljellään paitsi marjaa viinien raaka-aineeksi, myös kaikkia tärkeimpiä vilja- ja öljykasveja.

Lisäksi tilalla kasvatetaan lihasiipikarjaa. Kasvattamossa piehtaroi Vapon toimittamissa kuivikkeissa kerralla noin 85 000 broileria.

– Lihasiipikarjan kasvatus on pitkälti automatisoitua. Tietokoneet vastaavat siitä, että ilmasto, valaisu ja ruokinta ovat oikein. Muu on valvontatyötä. Hälytykset tulevat 24/7, ja niihin pitää aina reagoida, oli päivä tai yö, sanoo maatilan toiminnasta vastaava Kalle Rönni.

Hyvä kuivike on puuton
Rönnvikin tilan siipikarja möyhii Vapon toimittamassa kuiviketurpeessa. Kuivikkeita kuluu vuoden aikana noin 1 000–1 200 kuutiota.
Hyvä kuivike on kevyttä käsitellä ja levittää, sanoo maatilan toiminnasta vastaava Kalle Rönni.
– Yleensä parhaat kuivikkeet tulevat soilta, jotka ovat jo jonkin aikaa olleet tuotannossa. Uusien alueiden ongelma on usein se, että joukossa on kaikenlaista kannonpalasta ja oksanpätkää, jotka tuottavat levitysvaiheessa ylimääräistä työtä.
Siipikarjan tuottama lanta hyödynnetään pääosin Rönnvikin omilla pelloilla lannoitteena, jolloin kuivikkeet tasaisuus korostuu entisestään.
– Ei ole mitään mieltä levittää ylimääräistä puutavaraa peltoon.

Kesäkuukausina tila herää eloon, kun kesäkahvila houkuttelee paikalle vieraita Keski-Euroopasta asti. Kahvilan yhteydessä toimii myös ravintola, joka on tilauksesta auki ryhmille ympäri vuoden. Rönnvikissä käy vuosittain jopa
20 000 vierailijaa.

– Tällä kylällä on paljon erikoisviljelyä ja pienjalostusta. Saamme pieneltä säteeltä periaatteessa kaiken tarvittavan. Markkinoimme toisiamme ja käytämme toistemme tuotteita, Eila Rönni kertoo.

Suomalaisten viinimaku on Rönnin mukaan muuttunut koko ajan kuivempaa suuntaan. Kun Rönnvik aloitti reilut 20 vuotta sitten viinien valmistuksen, suomalaiset ostivat makeita viinejä, jotka todennäköisesti juotiin muualla kuin ruokapöydän ääressä. Nyt kysyntää on kuivemmille tuotteille.

– Muutos viittaa siihen, että viiniä juodaan yhä enemmän ruoan kanssa. Olemme viilanneet tarjontaamme siihen suuntaan.

Parhaimmillaan Suomessa on ollut 50 tilaviinin valmistajaa. Huippuvuosista määrä on laskenut puoleen. Yhdellekään suomalaiselle tilalle viininvalmistus ei ole pääelinkeino, vaan kuten Rönnvikissäkin, ympärille tarvitaan muuta liiketoimintaa.

– Viininvalmistukseen liittyy aikamoinen byrokratia ja todella tarkka sääntely. Nuorempi polvi ei välttämättä ole halunnut sitä käydä läpi, Eila Rönni miettii.

Lähtiessä hän antaa viemisiksi pullon Egil-karviaisviiniä. Avaan sen kotona sopivasti viilennettynä. Maku on marjaisan hapokas ja miellyttävä. Oiva kumppani savustuspöntössä muhivalle siialle.

Teksti ja kuvat Tero Ikäheimonen

Kirjoittaja: polte

Numero: 4/2017