Siinä se kuohuu, valkoisena ja äänekkäänä. Syksyn sateet ovat ruokkineet Högforsin kosken vaahtoavaksi virraksi, jonka kohina kuuluu kymmenien metrien päähän Pyhäjärven rannalle asti. Täältä vesi aloittaa matkansa Karjaanjokea pitkin aina Suomenlahteen saakka.

Kosken pientareella seisoo vanha lautapäällysteinen masuuni tummana ja hiljaisena. Lähes kaksi sataa vuotta sitten masuunista alkoi Suomen vanhimman toiminnassa olevan valimon pitkä historia. Vihdissä sijainneen Kulosuonmäen rautakaivoksen omistajat Arvid Bökman ja Johan Dreilick rakensivat masuunin vuonna 1820 sulattamaan kaivoksesta louhittua rautamalmia.

  Täällä valettiin kaikkea kaminoista hautaristeihin.

Samalla alkoi myös valimotoiminta Karkkilassa. 1950-luvulle tultaessa kosken rannoilla sijaitsi jo Pohjoismaiden johtava valimo. Täällä valettiin kaikkea kaminoista hautaristeihin, mutta erityisesti Högfors tunnettiin emaloiduista kylpyammeistaan.

Sittemmin ruukki on nähnyt hyviä ja huonoja aikoja, mutta yhä edelleen täällä tehdään valuosia, nykyisin tosin pääasiassa raskaan ajoneuvoteollisuuden tarpeisiin. Raskaan teollisuuden lisäksi kotinsa ovat ruukin alueelta löytäneet kymmenet muutkin asukkaat.

Ensilumi on satanut ruukille muutamaa päivää aikaisemmin. Hento valkoinen harso peittää koskenrannan koivuja ja punatiilisten rakennusten kattoja.

Kiinteistöpäällikkö Asko Heino huokaa helpotuksesta, sillä ulkotyöt eli lumen auraus ja nurmikon leikkuu ovat yksiä harvoja tehtäviä, jotka eivät kuulu hänen vastuulleen. Ne hoitaa ulkopuoliset yrittäjät, mutta kaikki muu kiinteistöihin liittyvä ylläpito on Heinon kolmihenkisen tiimin hoidettavana. Työsarkaa riittää, sillä yhteensä lattiapinta-alaa on ruukin rakennuksissa yli 60 000 neliömetriä.

– Kun tulin tänne ensimmäisen kerran kesätöihin 90-luvun alussa, niin silloin alettiin purkaa vanhaa valimon piirustuskonttoria ja rakentaa tiloihin kaupungintaloa ja kirjastoa, Heino muistelee.

Historia on osoittanut, ettei ruukki hiljene vaikeuksista huolimatta.

1990-luvun lama oli iskenyt hampaansa myös Högforsin ruukkiin. Valimon tiloja oli jäämässä tyhjilleen ja koko alueen tulevaisuus näytti synkältä. Yhtenä ratkaisuna hankalaan taloustilanteeseen päätettiin kunnostaa vanhoja valimon tiloja toimistokäyttöön, Heino kertoo.

Niin alkoi ruukin uusi aika. Kaupungintalo ja kirjasto ovat toimineet ruukin tiloissa siitä lähtien. Valimon toiminnan otti 90-luvun lopussa haltuun Componenta Finland Oy, joka pyörittää valimon toimintaa edelleen. Kiinteistöt on sittemmin jaettu neljään eri kiinteistöyhtiöön: Ala-Emaliin, Ylä-Emaliin, Karkkilan Koskikiinteistöön ja Karkkilan Valimokiinteistöön.

Historia on osoittanut, ettei ruukki hiljene vaikeuksista huolimatta.

Nykyisin ruukin vanhoista tiloista löytyy Componentan valimon lisäksi lääkärikeskus Mehiläinen, Kelan toimipiste, Karkkilan Vartiointipalvelu, ohjelmistoyritys World in a Box sekä paljon muuta. Uusimpana tulokkaana on vammaispalveluita tuottava Eteva, joka pyörittää ruukilla päivätoimintakeskusta. Tiloissa on järjestetty myös keikkoja ja muita tapahtumia.

– Pieniä, yhden miehen yrityksiä on meillä niin monta, etten osaa edes luetella kaikkia ulkomuistista, Heino sanoo.

Ruukin tontin reunalla sijaitseva rakennus Ala-Emali on saanut nimensä siitä, että tiloissa emaloitiin aikanaan kylpyammeita. Rakennuksen molemmissa päädyissä sijaitsee nykyisin toimistotiloja, mutta kunnostamattomassa keskiosassa on emalointiuunit vielä paikoillaan muistuttamassa alueen historiasta.

Ala-Emalin päädystä portaat johdattavat World in a Box -yrityksen avariin ja valoisiin tiloihin. Viisihenkinen yritys valmistaa ohjelmistoja pääasiassa tiedemaailman tarpeisiin, suurimpana asiakkaana Tanskan teknillinen yliopisto. Ruukissa kirjoitettu koodi auttaa ennustamaan tuulienergian tuottavuutta ja määrittämään tuulivoiman sijainnin.

– Vuokrasin ensimmäisen kerran toimiston ruukilta jo vuonna 1998. Pian tulee siis täyteen 20 vuotta, WIABin perustaja ja omistaja Duncan Heathfield sanoo.

– Hienoa, ettei vanhoja teollisuuskiinteistöjä ole purettu, sanoo Duncan Heathfield ohjelmistoyritys WIABista.

Englantilaissyntyinen Heathfield päätyi Karkkilaan suomalaisen vaimon sukujuurten myötä. Aluksi Heathfield vuokrasi ruukilta pientä toimistoa, jossa pystyi säilyttämään talviaikaan tavaroita, mutta pian hän siirsi silloin vielä Isossa-Britanniassa toimineen WIABin Suomeen. Högforsissa Heathfield on viihtynyt siitä lähtien.

– Tämä on paljon kiinnostavampi ja kauniimpi kuin tavallinen toimistorakennus. Ympäristönä on puita ja joki – ja lisäksi paikka sijaitsee vielä ihan keskellä kaupunkia! Hienoa, ettei vanhoja teollisuuskiinteistöjä purettu ja tilalle rakennettu jotakin kauheaa betonikuutiota.

Heathfieldin sanoma on helppo ymmärtää kurkistamalla ikkunasta ulos. Karjaanjoki lipuu hiljaa kosken alajuoksulla kohti etelää. Näkymä rauhoittaa.

– Talviaikaan, jos meillä on vähän lapsenmielinen olo, käymme laskemassa mäkeä kelkoilla. Ohikulkijat saattavat naureskella meille vähän, mutta ei se haittaa, Heathfield nauraa.

Kun ulkomaalaiset vieraat tulevat käymään WIABin toimistolla, hekin ihastuvat ympäristöön, Heathfield kertoo. Hän majoittaa vieraat aina ruukin vanhoihin edustustiloihin, jotka on entisöity hotelliksi. Helsinki-Vantaan lentokentälle Högforsista ajaa alle tunnissa.

WIABissa työskentelykielenä on englanti ja yrityksen kaikki asiakkaat ovat Suomen ulkopuolella. Periaatteessa toimisto voisi siis sijaita missä tahansa päin maailmaa, mutta Heathfield on tykästynyt ruukin maisemiin.

– Jos tarvitsemme lisää tilaa, sitä löytyy, ja toisaalta tarvittaessa voimme vuokrata pienemmän tilan. Myös hinta on paljon kohtuullisempi kuin vaikka Helsingin keskustassa.

Huippuvuosina 1950-luvulla Högforsin alueella työskenteli ruukin kaikki toimialat, kuten maatalous, mukaan lukien parisen tuhatta henkilöä. Aikansa tehdastyö oli raskasta ja vaati runsaasti käsityötä. Ruukin alueella kävellessä voi helposti kuvitella vilskeen ja vipinän, joka rakennuksissa on vallinnut.

Loppusyksystä pihoilla on rauhallista. Sinisissä työtakeissa lounastauolle matkaavat Componentan työntekijät muistuttavat siitä, että valimo toimii täällä edelleen, vaikka työntekijöiden määrä onkin laskenut vuosikymmenten saatossa pariin sataan.
Högforsista erilaiset valuosat matkaavat ympäri maailmaa. Tärkeimpiä asiakkaita ovat Wärtsilän konepaja, metsäkoneita valmistava Ponsse sekä traktorinvalmistajat Valtra ja italialainen Case New Holland. Puolet valimon tuotteista menee suoraan vientiin.

Ruukin läpi virtaava Karjaanjoki jakaa alueen kahtia tehtaan puoleen ja uusiokäytössä oleviin kiinteistöihin. Paitsi maamerkkinä, joella on yhä paikkansa ruukin arjessa. Siitä nostetaan vettä, jota käytetään valimon sulatusuunien jäähdytykseen. Prosessissa lämmennyt vesi palautuu osittain takaisin jokeen, kun talteenottolaitteistot ovat hyödyntäneet hukkalämmön.

– Vanhaan ruukkiin mahtuu monenlaista tarinaa, sanoo kiinteistöpäällikkö Asko Heino.

Kiinteistöpäällikkö Asko Heino tuntee vanhan ruukin putket ja patterit paremmin kuin kukaan muu. Hänen vastuullaan on kiinteistöjen lämmityksen ja jäähdytyksen lisäksi kaikki alueen sähköjärjestelmät.

Kaikkien 60 000 neliömetrin lämmitys on aikaisemmin hoidettu oman lämpökeskuksen avulla, joiden kattiloiden teho oli noin 7 MW. Polttoaineena lämpökeskuksessa käytettiin raskasta polttoöljyä, jota kului jopa yli miljoona litraa vuodessa. Se on iso määrä öljyä poltettavaksi keskellä kaupunkia.

Syksyllä 2017 ruukki vaihtoi vanhat öljykattilat kotimaisella energialla tuotettuun kaukolämpöön. Heinolle kaukolämpöön siirtyminen oli helpotus.

– Sen kokoista lämpölaitosta ei voi jättää yksin, ja on koko ajan vaikeampi hoitaa töitä, jotka vaativat jatkuvaa läsnäoloa. Nyt Vapo vastaa lämmön toimittamisesta, eikä meidän tarvitse täällä huolehtia siitä, Heino sanoo.

Lämpölaitoksella käytettävästä polttoaineesta yli 90 prosenttia on kotimaista.

Ruukki liittyi osaksi Vapon Karkkilan kaukolämpöverkkoa. 16 kilometrin mittaiseen verkkoon kuuluu sata muutakin asiakasta. Lämpölaitoksella käytettävästä polttoaineesta yli 90 prosenttia on kotimaista.

Päätös siirtyä kaukolämpöön oli Heinon mukaan lopulta melko helppo. Valimon prosesseissa käytetään jonkin verran nestekaasua, mutta lämmitykseen se osoittautui liian kalliiksi vaihtoehdoksi. Ruukki harkitsi myös pellettilämmitykseen siirtymistä, mutta sekin olisi vaatinut kalliita investointeja omaan lämpökeskukseen. Valvonnan ja huollon tarvetta ei polttoaineen vaihtaminen toiseen olisi vähentänyt.

Viimeistään raskasöljyn hinnan nousu painoi vaakakupin lopullisesti kaukolämmön suuntaan.

– Ei ole mitään syytä, miksei käyttäisi kaukolämpöä, kun sellainen mahdollisuus kerran on olemassa, Heino sanoo.

Kaukolämpökohteena vanha ruukki on kaikkea muuta kuin tyypillinen. Haasteita aiheuttaa muun muassa alueen kiinteistöjen eri-ikäinen tekniikka. Vanhimmat toiminnassa olevat laitteet ovat peräisin 1950-luvulta. Niiden tulisi toimia saumatta yhdessä modernin tekniikan kanssa.

Vapo toimitti entisen lämpölaitoksen tiloihin uuden vaihtimen, jolta lämpö jatkaa matkaansa kohti ruukin lukemattomia nurkkia. Pitkän tähtäimen suunnitelmissa on selvittää, voisiko lämpöä syöttää valimolta myös toiseen suuntaan. Sen sijaan, että jäähdytysvesi lasketaan takaisin jokeen, sitä voisi hyödyntää lämpönä.

Mutta ensin kerätään käyttökokemuksia nykyisestä järjestelmästä. Heino on varautunut siihen, että vanha ruukki on kätkenyt käytävilleen monenlaisia yllätyksiä.

– Kiinteistöstä löytyy todella erilaisia putkiratkaisuja. Siellä on käytetty lämmön siirtoon muun muassa vanhoja höyryputkia, jotka ovat vain sattuneet olemaan matkalla.

PIPO-asetus vauhdittaa raskasöljystä luopumista
Tuleva vuodenvaihde päättää niin kutsutun PIPO-asetuksen siirtymäajan. Viralliselta nimeltään kyseessä on valtioneuvoston asetus poltto­aineteholtaan alle 50 megawatin energiantuotantoyksiköiden ympäristönsuojeluvaatimuksista.
Asetuksessa määrätään tarkasti muun muassa päästörajoista, polttoaineen säilytyksestä, lastauksesta, jätevesien käsittelystä ja jopa savupiipun pituudesta.
Vapon kaukolämpöpäällikkö Clas Blomberg muistuttaa, että kaukolämmön asiakkaana ei tarvitse itse huolehtia lain kirjaimen täyttymisestä. Se on Vapon tehtävä.
– Kaukolämpöverkkomme on suunniteltu huolellisesti ja rakennettu määräysten mukaisesti, Blomberg sanoo.
Erityisesti raskasta polttoöljyä käyttävien lämpölaitosten muuttaminen uuden asetuksen mukaiseksi on usein kallista ja hankalaa. Myös Högfors-Ruukin vanhan laitoksen kunnostaminen PIPO-asetuksen mukaiseksi olisi vaatinut investointeja, jotka kaukolämpöön siirtymisen jälkeen ovat tarpeettomia.
– Kaukolämpöön siirtyminen oli kokonaisuutena helpoin ja kustannustehokkain ratkaisu, sanoo ruukin kiinteistöpäällikkö Asko Heino.

Tilaa ruukilla riittäisi vielä uusillekin tulijoille. Asko Heino muistuttaa, että ainutlaatuisen ympäristön vahvuutena on tilojen joustavuus. Alueelta voi vuokrata itselleen pienen toimiston nurkan tai ryhtyä suoraan töihin, jotka vaativat hallikaupalla tilaa.

– Asiakkaitani ovat ihmiset. Eri ihmisillä on erilaiset tarpeet, ja se pitää aina huomioida. Koitamme olla joustavia ja miettiä, miten ratkaistaan ongelmat. Ei sanota ensimmäiseksi, että ei onnistu.

Nähtäväksi jää, mitä kaikkea ruukin vanhat käytävät vielä tulevaisuudessa näkevät. Historia on kuitenkin osoittanut, ettei ruukki hiljene vaikeuksista huolimatta.
Miten kiinteistöpäällikkö itse kokee työpaikkansa rikkaan historian?

– Tänne mahtuu monenlaista tarinaa. Hienoa, ettei historiaa ei ole hukattu.

Teksti ja kuvat Tero Ikäheimonen

Kirjoittaja: polte

Numero: 4/2017