Suomen metsäsektori saattoi 13.9. hengähtää ainakin hetkeksi helpotuksesta, kun Euroopan parlamentin Lulucf-asetusta koskevat äänestykset olivat ohitse Strasbourgissa. Enemmistö kannatti Suomen ajamia muutoksia komission ja parlamentin ympäristövaliokunnan esityksiin.

Kompromissiesityksessä oli kyse erityisesti yhdestä sanasta. Kun asetuksesta poistettiin intensiteetti-käsite, hakkuiden määrää ei lukita menneiden vuosien hakkuumääriin. Tämä puolestaan tarkoittaa, että jokainen jäsenmaa voi lisätä hakkuita, kun se vain noudattaa kestävän metsänhoidon periaatteita ja huolehtii siitä, että metsämaa säilyy jatkossakin hiilinieluna.

Koska Lulucf-asetuksesta poistettiin intensiteetti-käsite, hakkuiden määrää ei lukita menneiden vuosien hakkuumääriin.

Alkuperäinen ehdotus olisi merkinnyt sitä, että tulevia hakkuita olisi verrattu vuosien 1990–2009 tasoon, ja ylittävä määrä olisi laskettu päästöksi, vaikka reaalimaailmassa metsävarojen kasvu olisi jatkunut. Puuta olisi toki voinut korjata tätä enemmänkin, mutta se olisi pitänyt kompensoida ostamalla päästöoikeuksia tai vähentämällä päästöjä vastaava määrä joltain muulta sektorilta, kuten liikenteestä tai asumisesta.

– Tulos oli Suomelle merkittävä asia. Kyse on tulevaisuuden rakentamisesta, sanoo EK:n johtava asiantuntija Mikael Ohlström.

– Tässä esityksessä jäsenmaille jää enemmän joustonvaraa. Suomella säilyy oma harkintaoikeus ilman sanktioita, Bioenergia ry:n toimitusjohtaja Harri Laurikka täydentää.

– Tärkeää on, että asetus on nyt oikeudenmukainen jäsenmaita kohtaan. Alkuperäisessä versiossahan Suomi olisi joutunut epäoikeudenmukaiseen asemaan vertailuvuosien takia, koska niihin sattuu vuosia, jolloin Suomessa korjattiin puuta poikkeuksellisen vähän, arvioi puolestaan Metsäteollisuus ry:n energia- ja ilmastopäällikkö Ahti Fagerblom.

– Se olisi tarkoittanut, että suomalaisista veronmaksajista olisi tullut maksumiehiä jo viimevuotisella puun käytöllä, vaikka Äänekosken biotuotetehdas ei ollut edes käynnistynyt. Samoin se vaarantaisi uudet miljardien investointisuunnitelmat, MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola laskee.

Mikä Lulucf?
Lulucf-lyhenne tulee englanninkielisistä sanoista Land Use, Land-Use Change and Forestry, suomeksi maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous.
Metsät ja maa-alueet sitovat hiiltä, ja Lulucf:ssä kyse on siitä, miten tämä hiilensidonta lasketaan osana Pariisin ilmastosopimuksen päästövähennystavoitteita. Varsinkin metsät toimivat hiilinieluina, koska metsämassat nielevät yhteyttämisen vuoksi itseensä suuret määrät hiilidioksidia.
Yksinkertaistettuna metsän muuttaminen vaikka pelloksi pienentää hiilinielua, mutta metsäalan kasvattaminen lisää sitä. Kyse on siitä, miten ja mikä kaikki toiminta lasketaan hiilinielua pienentäväksi ja mikä lisääväksi toiminnaksi.

Suotuisaan äänestystulokseen ei päädytty helposti, vaan taustalla on valtaisa määrä työtä Suomen näkemyksen perustelemiseksi. Jotain kertoo se, että tähän juttuun haastatelluista henkilöistä useimmat arvioivat valtaosan työajastaan kuluneen viime vuoden ajan Lulucf:n parissa.

Kompromissiesityksen aikaansaamisessa erityisen iso rooli oli Nils Torvaldsilla (r.), Euroopan liberaalidemokraattien ryhmän (Alde) suomalaisella europarlamentaarikolla, joka oli ryhmän neuvottelijana parlamentin ympäristövaliokunnassa.

– Komission esitys ja ympäristövaliokunnan kanta sisälsivät epäoikeudenmukaisuutta, johon täytyi tarttua. Minua huolestutti se, että alkuperäinen muotoilu olisi estänyt metsävarojen paikallisen pitkäjänteisen käytön, Torvalds taustoittaa.

– Vaikuttamisessa olennaista on ollut hyvän metsänhoidon periaatteiden tuominen esiin, mikä on useimmille mepeille uutta ja outoa asiaa. Toisaalta monella taholla myönnettiin sekin, että sen paremmin komission esityksestä kuin ympäristövaliokunnan kannastakaan ei tullut alunperinkään ihan sellaisia kuin olisi pitänyt, hän jatkaa.

Toinen aktiivisesti Suomen näkökantojen puolesta puhunut europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki (kesk.) on samoilla linjoilla Torvaldsin kanssa. Hän arvioi, että suomalaistoimijoiden pitkäjänteinen vaikuttamistyö palkittiin äänestystuloksessa.

– Komission ja ympäristövaliokunnan esitys olisi ollut jäsenmaita eriarvoistava ja Suomen kannalta haitallinen. Nyt parlamentti arvotti tärkeämmäksi kestävän metsänhoidon periaatteiden noudattamisen ja asetti selkeän ja yhtenäisen ylärajan metsien käytölle, eli talousmetsien täytyy sitoa hiiltä enemmän kuin niiden käytöstä vapautuu ilmakehään.

Tässä vaiheessa kyse on toki vain erävoitosta. Seuraava tärkeä päivämäärä on todennäköisesti lokakuussa, jolloin ministerineuvoston pitäisi päättää kannastaan. Lopullisesti Lulucf:n sisältö ratkaistaan sen jälkeen komission, ministerineuvoston ja parlamentin yhteisissä neuvotteluissa. Parlamentin ottama kanta antaa kuitenkin aihetta toiveikkuuteen.

– Kyllä minun arvioni on, että parlamentin ja neuvoston kannat ovat lähellä toisiaan, mihin viittaavat myös maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen lausunnot. Uskon myös, että asia halutaan viedä loppuun Viron puheenjohtajakaudella, Torvalds toteaa.

– Todennäköisesti komissio joutuu tulemaan tässä vastaan, arvioi puolestaan Jäätteenmäki.

– Päätös oli tärkeä, sillä parlamentin kannalla on painoarvoa, kun ministerineuvosto käsittelee asiaa. Töitä pitää kuitenkin edelleen tehdä, EK:n Mikael Ohlström sanoo.

Uusi ottelu metsien käytöstä on myös jo edessä. Kyse on uusiutuvan energian direktiivistä.

– Kun Lulucf-lainsäädäntö käsittelee puunkäyttöä yleisesti ja vain epäsuorasti bioenergiaa, uusiutuvan energian direktiivi käsittelee bioenergiaa suoraan. Se on meille hyvin tärkeä, Bioenergia ry:n Laurikka muotoilee.

– Siinä asiat ovat menneet toisinpäin. Komission pohjaesitys on Suomen kannalta hyvä, mutta parlamentin pohjapaperi ei. Sen mukaan puuta ei saisi korjata energiaksi turvemailta eikä harvennuspuuta, mäntyöljyä tai sahanpurua olisi mahdollista käyttää liikenteen biopolttoaineena, MTK:n Tiirola toteaa.

Teksti Ismo Myllylä
Kuva European Union 2017

Kirjoittaja: polte

Numero: 3/2017