Suomi on muiden EU-maiden kanssa sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Tämä kohdistaa kotimaisen liikenteen päästöihin kovan paineen. Tavoitteen saavuttamiseksi tulisi liikenteessä lisätä merkittävästi paitsi uusiutuvien polttoaineiden osuutta, myös vaihtoehtoisia energialähteitä käyttävien ajoneuvojen eli käytännössä sähköautojen määrää.

Sähköautolla tarkoitetaan ajoneuvoa, joka käyttää voimanlähteenä sähkömoottoria ja jossa sähköenergia on varastoitu akkuihin. Akkujen lataus onnistuu kotioloissa verkkovirralla tai tien päällä sitä varten tarkoitetulla latauspisteellä. Ajossa sähköauto on käytännössä päästötön, mikä tekee siitä houkuttelevan vaihtoehdon kamppailussa liikenteen päästöjä vastaan.

Myös ajokustannukset ovat sähköautolla murto-osan polttomoottorikäyttöiseen autoon verrattuna. Laskennalliset ajokustannukset ovat sähköautolla vain noin kaksi euroa sataa ajokilometriä kohden, kun polttomoottorilla ajettaessa hintaa kertyy sadalle kilometrille nykyisillä polttoainekustannuksilla yli kymmenen euroa (laskelmassa polttoaineen hinta 1,51 e/l ja kulutus 7 l/100 km).

Ajossa sähköauto on käytännössä päästötön.

Virallisen tavoitteen mukaan vuonna 2030 Suomen teillä ajaa 250 000 ladattavaa sähköautoa tai vetyautoa. Vuoden 2016 lopussa Suomessa oli rekisteröity tieliikenteeseen kolmisen tuhatta hybridihenkilöautoa ja alle tuhat sähköhenkilöautoa, joten matkaa tavoitteeseen vielä on.

Tarjonnasta ei sähköautojen yleistyminen jää kiinni. Lähes kaikki perinteiset autovalmistajat BMW:stä Volkswageniin esittelevät kilvan uusia hybridi- ja sähköautomalleja, ja rinnalle on tullut myös kokonaan uusia pelureita, kuten luksusluokan sähköautoihin keskittyvä yhdysvaltalainen Tesla. Sen malleja on Suomenkin sähköautoista lähes puolet.

Eri valmistajien sähköautoja on markkinoilla kymmeniä, ja tahti kiihtyy. Esimerkiksi Mercedes-Benz-tuotemerkistä tunnettu saksalainen autonvalmistaja Daimler investoi sähköautojen valmistukseen lähivuosina 10 miljardia euroa. Daimler arvioi, että vuoteen 2025 mennessä uusista ajoneuvoista 15–25 prosenttia on sähköautoja. Tarjolla on siis päästöttömiä autoja, joiden ajokustannukset ovat huomattavasti polttomoottoria edullisemmat. Miksi emme siis jo kaikki aja sähköautoilla?

•    Sähköautolla tarkoitetaan ajoneuvoa, joka käyttää voimanlähteenä sähkömoottoria ja jossa sähköenergia on varastoitu akkuihin.
•    Sähköauton akut voi ladata latauspisteen avulla joko kotona verkkovirralla tai julkisissa latauspisteissä noin 20–30 minuutissa nykyisellä tekniikalla.
•    Hybridiautossa on kaksi voimanlähdettä, esimerkiksi polttomoottori ja sähkömoottori.
•    Ladattavan hybridin akku voidaan ladata samaan tapaan kuin sähköautossa, ja polttomoottoria käytetään tilanteissa, joissa akun virta ei riitä.

Avainasemassa sähköautojen yleistymisessä on – kuten niin monessa muussakin asiassa – raha. Nykyisellään sähköautot ovat hankintahinnaltaan jopa kymmenen tuhatta euroa vastaavaa polttomoottoriautoa kalliimpia. Ympäristöarvot ohjaavat tutkimusten mukaan lopulta vain pientä osaa kuluttajista.

Norjassa, jossa sähköautoilua tuetaan monin tavoin, lähes 70 prosenttia sähköauton omistajista valitsi sähköauton sen taloudellisuuden vuoksi. Juuri Norjaa pidetäänkin sähköautoilun edistämisen kärkimaana. Norja teillä ajaa yli satatuhatta sähköautoa ja uusista rekisteröidyistä autoista on kolmasosa sähköautoja.

Sähköautolla ajavan ei tarvitse maksaa Norjassa tietulleja, pysäköintimaksuja tai edes arvonlisäveroa autoa ostaessa. Myös käytetyn sähköauton voi tuoda Norjaan ulkomailta tullivapaasti. Tukitoimet tekevät sähköautoilusta houkuttelevaa juuri taloudellisesti. Suomessa vastaavia kannustimia on toistaiseksi käytetty vähän. Sähköautosta maksetaan vuosittaiseen ajoneuvoveroon sisältyvää käyttövoimaveroa, kuten muistakin autoista. Kokonaismassaltaan 2 500-kiloisen sähköauton vuosittainen ajoneuvovero on noin 240 euroa. Autoa ostettaessa maksettava autovero on nollapäästöjen ansiosta pienempi kuin polttomoottoriautolla, mutta Norjan mallin mukaisia helpotuksia esimerkiksi arvonlisäveroon tai tuontitulleihin ei meillä ole kokeiltu.

Sähköautoilun todellinen läpimurto vaatii taloudellisten kannustimien lisäksi sen, että sähköauton käytettävyys on samalla tasolla polttomoottoriauton kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että auton toimintasäteen eli akkukeston tulee olla riittävän hyvä ja pikalatauspisteiden verkoston riittävän laaja.

Nykyisillä sähköautoilla toimintasäde vaihtelee 150 kilometristä aina yli 550 kilometriin. Hankintahinta kasvaa samaa vauhtia toimintasäteen mukana. Kun suomalaisten keskimääräinen työmatka on noin 15 kilometriä suuntaansa, riittää sähköauton lataus esimerkiksi yön aikana kerran vuorokaudessa hyvin ajoon työpaikan, kodin ja harrastusten välillä.Pidemmältä matkalta selviäminen vaatii auton akkujen latausta. Suomessa on nykyisin vajaat 250 julkista latauspistettä, jotka ovat keskittyneet pääasiassa suurimpien kaupunkien tienoille.

Latausverkoston kasvattaminen on ollut pitkälti yritysten harteilla. Huhtikuussa OP ja Fortum ilmoittivat rakentavansa ympäri Suomea pankkikonttoreiden yhteyteen noin sata uutta latauspistettä, joten latausverkko kasvanee lähivuosina kattamaan ison osan maasta.

Myös Vapon kannalta sähköautoiluun liittyy monia kiinnostavia mahdollisuuksia.

– Vapolla voisi kattavan lämpö- ja sähköverkoston avulla olla mahdollisuus tuottaa autoiluun tarvittavia lähienergialatauspisteitä kylien, kaupunkien ja pääteiden varteen. Toisaalta myös turvetuotantoalueilla ja Vapon maa-alueilla on valtavasti vapaata ja käyttökelpoista maapinta-alaa, joille voisi perustaa aurinkokennoplantaaseja ja kanavoida aurinkoenergiaa myös sähköautojen latauspisteille, miettii Vapo Venturesin kehityspäällikkö Pekka Pirhonen.

Pirhonen näkee, että potentiaalia on myös komponenttien valmistuksessa. Vapon hiili- ja kuituteknologia tarjoaa paljon mahdollisuuksia kehittää kotimaisiin raaka-aineisiin perustuvia uusia materiaaleja, joita voitaisiin hyödyntää sähköautojen valmistuksessa. Näillä voitaisiin esimerkiksi vähentää muoviosien määrää autossa sekä tuoda keveitä ja kierrätettäviä vaihtoehtoja markkinoille.

– Vapon tulevilla aktiivihiilituotteilla ja tulevaisuuden hiilikuitu- ja nanohiilituotteilla on paljon mahdollisuuksia esimerkiksi polttokennojen tai akku- ja kuivakennoteknologian kehityksessä, Pirhonen sanoo.

Paljon riippuu akkutekniikan kehityksestä, millaisia harppauksia sähköautoilu tulevaisuudessa ottaa. Jos akkutekniikka halpenee, tulee sähköautosta entistä houkuttelevampi vaihtoehto uutta autoa ostettaessa. Toisaalta taas tiheän latausverkon merkitys pienenee, jos akkujen toimintasäde kasvaa nykyisestä. Liikkuvassa ja sähköisessä maailmassamme juuri akkujen kapasiteetti ja kesto ovat yksi suurimpia tekniikan kehityksen pullonkauloja.

Yleistyessään sähköauto muuttaa väistämättä monia autoiluun liittyviä palveluita. Sähköautot tarvitsevat paljon nykyistä vähemmän huoltoa. Mekaanisia kulutusosia on moottorissa vähän ja jarrutuksessa hyödynnetään moottorijarrutusta, minkä ansiosta jarrujen kuluma on pientä. Energian jakelun suhteen sähköautojen laajamittainen yleistyminen tarkoittaisi suurta muutosta.

Huoltoasemien pumppujen sijaan autoiluun käytettävä energia jaetaan suoraan sähköverkon kautta käyttäjien kotona, työpaikoilla tai vaikka ostoksia tehdessä kaupan pihassa. Autoilija lähtee joka aamu kotoaan ”täydellä tankilla” eli yön aikana ladattujen akkujen kanssa, jolloin tien päällä ei autoa tarvitse ladata välttämättä lainkaan. Monelle palvelulle mahdollisuus sähköauton lataukseen voi nousta erinomaiseksi tavaksi erottua kilpailijoista.
Villeimmissä tulevaisuudennäkymissä sähköautojen kanssa rinta rinnan lähestyy vielä paljon suurempikin mullistus: tekoäly ja robottiautot. Niiden ansiosta koko liikkumisen rakenteet saattavat mullistua perinpohjin.

Autoa ei esimerkiksi tarvitsisi enää itse omistaa, vaan sen voisi tilata paikalle aina tarvittaessa kyyditsemään ihminen haluttuun paikkaan. Tulevaisuudessa saatamme siirtyä käyttämään erilaisia liikkumisen palveluita, joissa autonvalmistajat, energiayhtiöt ja erilaiset digitaaliset palveluntarjoajat kohtaavat.

Teksti, kuva ja video Tero Ikäheimonen

Kirjoittaja: polte

Numero: 2/2017