Ympäristövastuu otettiin Vapossa vuonna 2011 strategian keskiöön, ja siihen päätettiin todella satsata.

– Olemme aina noudattaneet määräyksiä, mutta tuolloin julkinen keskustelu ja yleinen mielipide oli kääntynyt turvetuotantoa vastaan niin rajusti, että oli pakko alkaa miettiä tosissaan, miten voisimme ylittää sen mitä meiltä vaaditaan, liiketoimintajohtaja Pasi Koivisto kertoo.

Aluksi päädyttiin kuusi tavoitetta sisältävään, julkiseen ympäristösitoumusten listaan. Seuraavana vuonna sitouduttiin vielä kolmeen uuteenkin tavoitteeseen.

– Isoin ja merkittävin sitoumus oli rakentaa kaikille käytössä oleville turvetuotantoalueille parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) mukaiset vesienkäsittelyjärjestelmät vuoden 2014 loppuun mennessä, laatu- ja ympäristöjohtaja Teija Hartikka kertoo.

Parhaat käyttökelpoiset tekniikat tarkoittavat, että vesienkäsittelyn perustason lisäksi vesi puhdistetaan pintavalutuskentän tai kosteikon avulla tai viime kädessä kemiallisesti.

Vapon laatu- ja ympä­ristö­johtaja Teija Hartikka jatkoi vuonna 2014 siitä, mihin Mia Suominen jäi. Suominen on nykyään Vapo Venturek­sen liike­toimin­tajoh­taja.

– Pyrimme ensisijaisesti luonnonmukaisiin menetelmiin, eli pintavalutuskenttä on yleensä ensisijainen vaihtoehto, ja jos siihen sopivaa koskematonta aluetta ei ole, voidaan rakentaa kasvillisuuskenttä tai kosteikko, kertoo Vapo Ventureksen liiketoimintajohtaja Mia Suominen.

Hän oli vastuussa ympäristösitoumusten täytäntöönpanosta ympäristöjohtajana vuoteen 2014 asti, jolloin kapula siirtyi Hartikalle.

Vuonna 2011 BAT-kriteerien mukaiset järjestelmät oli jo rakennettu 77 prosenttiin turvetuotantoalueista, mutta täyden 100 prosentin tavoite merkitsi tehostettujen järjestelmien rakentamista noin 9 000 hehtaarille.

– Se oli mittava, 30 miljoonan euron investointi hetkellä, jolloin Vapolla ei juuri muuhun voitu investoida. Samalla se työllisti merkittävästi paikallisia urakoitsijoita, Suominen kertaa.

“Parhaiden käytet­tävis­sä olevien tek­niikoi­den käyt­tämi­nen vesien puh­distuk­seen oli paras vastaus saamamme kritiik­kiin.”

Aivan kaikille turvetuotantoalueille ei kuitenkaan joko pystytty tai kannattanut rakentaa BAT-tason järjestelmää. Sadan prosentin tavoitteesta ei silti höllätty, vaan tuotanto lopetettiin näiltä alueilta kokonaan. Yhteensä tuotanto lopetettiin 2 000 hehtaarilta.

BAT-kriteeristö olisi pikkuhiljaa ympäristölupien uusimisen myötä tullut sovellettavaksi muutenkin, mutta Vapo toteutti tämän omaehtoisesti jo paljon ennen kuin olisi ollut pakko.

– Parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden käyttäminen vesien puhdistukseen oli paras vastaus saamamme kritiikkiin, Suominen sanoo.

– Satsaamalla ympäristöön olemme lunastaneet itsellemme asiakkaidemme silmissä luvan toimia. Hintoihin näitä satsauksia ei suoraan ole voinut kuitenkaan siirtää, Koivisto toteaa.

Vesienkäsittelyrakenteita myös ylläpidetään jatkuvasti. Yrittäjät tarkistavat kahden viikon välein, että ne toimivat moitteettomasti. Lisäksi kesätyöntekijät tekevät määrämuotoisia ympäristötarkastuksia.

– Molemmista tarkastuksista raportoidaan ja poikkeamat korjataan, ja ne ovat nykyään osa normaalia operatiivista toimintaa, Hartikka painottaa.

”Turpeen­nosto on lopulta lyhyt aika alueen histo­riassa, ja parhaim­mil­laan parissa vuodessa tuotan­non päät­tymises­tä alueesta on jälleen tullut hiili­nielu.”

– Ensi kesäksikin palkataan 20–30 alan opiskelijaa, joiden tehtävänä on tarkastaa ympäristörakenteita, Pasi Koivisto täydentää.

Veden laatua mitataan säännöllisesti, ja siihenkin on satsattu entistä enemmän. Perinteisten laboratoriossa tutkittavien vesinäytteiden lisäksi eri puolille Suomea, eri ikäisille ja eri tyyppisille turvetuotantoalueille on sijoitettu jatkuvatoimisia mittausasemia, joilta saadaan tietoa vedenlaadusta ja sen muutoksista. Tällä hetkellä mittausasemia on 24. Kokonaispalvelun toimittaa Valmet Automation, ja myös seurantaraportit julkaistaan Valmetin verkkosivuilla.

– Kyseessä on prosessiteollisuustasoinen laitteisto, joka toimii tauotta niin, että vedenlaatu voidaan tarkistaa tunti tunnilta, Pasi Koivisto kuvailee.

Laitteistot mittaavat veden virtaaman, kemiallisen hapenkulutuksen, kiintoaineen, liuenneen orgaanisen hiilen (DOC) ja orgaanisen hiilen kokonaismäärän (TOC).

– Tämä on mittakaavassaan ainutlaatuinen luonnonvesien mittaus Suomessa, ja sillä on saatu arvokasta tietoa kuormituksen tasosta eri olosuhteissa jokaisena tuntina. Kun tuloksia on verrattu käsimittauksiin, on lisäksi vahvistunut, että niiden tulokset ovat suuruusluokaltaan luotettavia, ja että parikymmentä näytettä vuodessa riittää kokonaiskuormituksen määrittämiseksi, Mia Suominen täydentää.

Jatkuva­toimisel­la mit­tauksel­la on saatu todis­tettua vääräksi väite, että vesi­näyt­teet otet­taisiin tarkoi­tuksel­la silloin, kun veden­laatu on sää­olosuh­teista johtuen poik­keuksel­lisen hyvä.

Siten jatkuvatoimisella mittauksella on saatu todistettua vääräksi väite, että vesinäytteet otettaisiin tarkoituksella silloin, kun vedenlaatu on sääolosuhteista johtuen poikkeuksellisen hyvä.

­

Kokonaan jatkuvatoimiseen mittaukseen ei voida siirtyä, sillä laitteistot ovat vielä sen verran kalliita, ettei niitä ole mahdollista sijoittaa aivan jokaiselle turvetuotantoalueelle. Lisäksi jatkuvatoimiset mittaukset perustuvat optiseen mittaukseen eli veden sameuteen, ja ravinnekuormituksen selvittämiseksi tarvitaan edelleen laboratoriossa tutkittavia näytteitä.

– Turvetuotannon ympäristöluvat taas vaativat myös ravinteiden määritystä tuotantoalueen lähtevästä vedestä, Teija Hartikka toteaa.

Päästötarkkailua on kuitenkin lisätty niin, että kaikki turvetuotantoalueet ovat päästötarkkailun piirissä tuotantokaudella, ja puolet ympärivuotisesti. Vuodessa otetaan yli 18 000 vesinäytettä.

Tutkija: Vesistövaikutusten seuranta parantunut

– Hienoa kuulla, että Vapo haluaa huolehtia ympäristöstä entistä paremmin. Käytännöt turpeen tuotannon vesistövaikutusten seurannassa ovat parantuneet huomattavasti, kasviekologian tutkija Teemu Tahvanainen Itä-Suomen yliopistosta kommentoi.

– Tapaustutkimukset eivät ole suoraan yleistettävissä, ja kaikenlaisia esimerkkejä löytyy 1970- ja 1980-luvun turvetuotannon aiheuttamista vesistö-ongelmista, hän jatkaa.

Tämän päivän ongelmana hän pitää soiden luonnontilaisuusluokitusta, jonka mukaan turvetuotantoa kohdennetaan yhä myös ojittamattomille suoalueille.

– Luokitus tunnistaa hyvin ääripäät. Väliin kuuluu kuitenkin paljon luontoarvoiltaan arvokkaita avosoita, jotka sijaitsevat ojitettujen alueiden keskellä.

Hän toivoisikin, ettei luokitus toimisi luvitusautomaattina, vaan että luontoarvoja arvioitaisiin mieluummin paikan päällä.

– Pienikin säilynyt suoala voi olla luontoarvoiltaan merkityksellinen.

Myös lajiston kannalta heikentynyt suo voi olla ilmastonsuojelullisesti tärkeä.

– Joskus ympäröivän ojituksen muuttama suo alkaa kasvaa turvetta entistä nopeammin, jolloin se toimii erittäin voimakkaana hiilinieluna.

Keuruulla sijaitseva Kalmuneva on yksi turvetuotantoalueista, joille jatkuvatoiminen mittausasema sijoitettiin, koska tiedontarve oli siellä erityisen ilmeinen.

Kalmunevan valuma-alueeseen kuuluu paljon julkisuutta saanut Martinjärvi. Turvetuotannon päästöjen on uskottu olevan syyllinen järven kunnon heikentymiseen, ja järvessä olevan liejukerroksen on uskottu lisääntyneen metreillä. Ylen MOT-ohjelmassa Martinjärveä kutsuttiin turveteollisuuden jätealtaaksi.

Vaikka mittauksissa ei ole suuria kiintoainepäästöjä havaittu, paikalliselle vesienhoitoyhdistykselle se ei riittänyt todisteeksi. Geologian tutkimuskeskus päätti lopulta monien vaiheiden jälkeen tehdä omalla rahoituksellaan sedimenttitutkimuksen Martinjärvellä.

– Tutkimuksemme tarkoituksena oli yrittää erottaa turvetuotannon vaikutukset muista vaikutuksista. Tiesimme jo ennakolta, ettei se ole helppoa, sillä turvetuotannosta ei tule mitään luonnotonta. Sekä metsäojituksesta, maataloudesta että turvetuotannosta kulkeutuu järveen samanlaista ainesta, jota sinne kulkeutuisi joka tapauksessa – sitä vain kulkeutuu enemmän. Niinpä turvetuotannon vaikutusten löytäminen sedimentistä on vähän sama kuin etsisi tiettyä heinää heinäsuovasta, ei siis edes sitä neulaa, tutkimusprofessori Tommi Kauppila GTK:sta kertoo.

Vapo haluaa toimia avoimesti ja läpi­näkyväs­ti. Vapon laatu- ja ympäris­töjohta­ja Teija Hartikka ja Vapo Venturek­sen liike­toiminta­johtaja Mia Suominen näkevät vastuul­lisuu­den kiinteänä osana liike­toimin­taa.

Tutkimus osoittaa kuitenkin kiistattomasti, että sedimenttikerros ei ole kasvanut viime vuosikymmenien aikana metreillä vaan senteillä.

– Otimme tärkeimmät sedimenttinäytteet järven syvimmältä alueelta, koska kiintoaines kerääntyy syvimpiin kohtiin. Lisäksi kaikuluotaamalla varmistettiin, että liejukerros on paksuimmillaan juuri näytteenottopaikalla, Kauppila korostaa.

Kalmunevalla on turvetuotanto jo loppunut, ja siellä on hyvin toimiva kosteikko. Veden laatua mitataan paikalla yhä.

– Kalmuneva on nyt myyty paikalliselle yksityishenkilölle, joka maanomistajana päättää, mitä sille tehdään seuravaksi, Teija Hartikka kertoo.

Vapon ympäristösitoumuksiin kuuluu, että alueet ovat seuraavassa aktiivisessa maankäyttömuodossa viimeistään kahden vuoden kuluttua tuotannon loppumisesta. Turvetuotannosta vapautuu vuosittain tuhansia hehtaaria suonpohjaa, ja mahdollisia seuraavia maankäyttömuotoja ovat metsitys, viljely, kosteikot sekä uudelleen soistaminen.

– Turpeennosto on lopulta lyhyt aika alueen historiassa, ja parhaimmillaan parissa vuodessa tuotannon päättymisestä alueesta on jälleen tullut hiilinielu, Mia Suominen sanoo.

Avoimuutta ja läpinäkyvyyttä on lisätty osana ympäristösitoumuksia. Suomme netissä -verkkopalvelussa on julkaistu syksystä 2014 lähtien kaikki turvetuotantoalueet.

– Palvelun ideana on, että vaikkapa mökkiläinen voi mennä katsomaan, minkälaista maankäyttöä lähialueilla on, onko alueella turvetuotantoa tai maa- ja metsätaloutta, mistä järveen kohdistuva kuormitus tulee ja paljonko kaikkiaan muodostuu typpeä, kiintoainetta ja fosforia, Mia Suominen kertoo.

Suomme netissä -verkko­palvelus­ta voi selvit­tää esimer­kiksi, onko tietyllä alueel­la turve­tuotantoa tai maa- ja metsä­talout­ta, mistä järveen kohdistuva kuormitus tulee sekä paljonko typpeä, kiinto­ainet­ta ja fosforia siellä muodostuu.

Sijainti- ja kuormitustietojen lisäksi palvelusta löytyvät tiedot ympäristöluvista, vesienkäsittelyjärjestelmistä, tarkkailupisteistä sekä maankäyttömuodosta. Turvetuotannon ympäristövaikutuksista kertovat tulokset ovat riippumattomien konsulttien kokoamia.

– Tietoa oli kaivattu, mutta kun julkaisimme palvelun, se otettiin vastaan maltillisen neutraalisti ilman suurempaa haloota, koska mitään dramaattista ei ole paljastanut. Turpeentuotannon päästöt ovat tyypillisesti vain joitakin prosentteja koko valuma-alueen päästöistä.

Avoimuuden nimissä Vapon verkkosivuilla on julkaistu myös kaikkien turpeentuotantoalueiden vastuuhenkilöiden nimet ja yhteystiedot.

­

– Sidosryhmiä on voitu palvella paremmin, kun yksittäisten soiden tilanteeseen liittyvissä kysymyksissä voi suoraan soittaa paikalliselle vastuuhenkilölle, joka tuntee tapauksen, Suominen toteaa.

Turvetuotantoalueilla järjestetään säännöllisesti myös avoimien ovien päiviä etenkin lomakaudella, jolloin sekä paikalliset että kesäasukkaat pääsevät tutustumaan ja kysymään toiminnasta. Myös räätälöityjä vierailuja järjestetään esimerkiksi vesienhoitoyhdistyksille, päättäjille, asiakkaille sekä koululaisille ja opiskelijoille.

Ennen ympäristösitoumuksia tehdyn sidosryhmäkyselyn mukaan päästöjen ohella suurin huolenaihe oli, että turvetuotanto uhkaa luonnontilaisia soita. Siksi Vapo teki saman tien vuonna 2011 päätöksen, että tuotantoa harjoitetaan vain ihmisen muuttamilla, pääosin metsäojitetuilla turvemailla. Luonnontilaisimmille, eli luokan 4 ja 5 soille, ei edes haettu tuotantolupia.

– Sen sijaan olemme neuvotelleet ympäristöministeriön ja Metsähallituksen kanssa suojeluun sellaisia kohteita, joilla on luontoarvoja, Hartikka kertoo.

GTK:n tutkimus­profes­sori Tommi Kauppila oli mukana kiistel­lyn Martin­järven sedi­mentti­tutki­muksis­sa.

Vuoteen 2015 mennessä suojelualueiksi oli siirtynyt 2 500 hehtaaria suota. Muutamista alueista neuvotellaan vielä.

Haasteellisimmaksi sitoumukseksi on osoittautunut Puhdas vesi -sitoumus, sillä yleispätevän ratkaisun löytyminen vaatii vielä kehitystyötä. Tavoitteena oli, että vuodesta 2016 lähtien uuden turvetuotantosuon kiintoaine- ja humuskuormitus on pienempi kuin saman suon lähtötilanteessa ennen turvetuotantoa.

– Ennen kuin suolla tehdään mitään valmistelevia toimenpiteitä, lähtötilannetta alueella tarkkaillaan kahden vuoden ajan. Tuotannon alettua kuormitusta verrataan ennakkotarkkailulla mitattuun kuormitukseen. Jos itse turvesuon osalta ei päästä lähtötilannetta pienempään kuormitukseen, puhdistetaan muusta maankäytöstä tulevaa kuormitusta. Tavoitteena on, että turvetuotannolla vähennetään vesistökuormitusta, Teija Hartikka kertoo.

Vapo on tehnyt tällä vuosikymmenellä todellisen täyskäännöksen suhteessaan ympäristöasioihin.

– Oli todella tärkeää, että otimme etunojan ja muutimme toimintaamme kestävämmäksi. Uudet liiketoiminta-alkummekin perustuvat kestävälle turvetuotannolle, ja Clean Waters on esimerkki siitä, miten vastuullisuudesta syntyi suoraan uutta liiketoimintaa, Mia Suominen mainitsee.

– Me haluamme olla vastuulliseksi tunnustettu toimija, Teija Hartikka kiteyttää.

Asiakas arvostaa vastuullisuutta

– Yhteiskuntavastuu on arvomme, ja tuotamme sen mukaisesti energiaa asiakkaillemme. On itsestään selvää, että myös ostamamme raaka-aineen on oltava vastuullisesti tuotettua, Oulun Energia Oy:n toimitusjohtaja Juhani Järvelä toteaa.

Hän korostaa, että ympäristövastuu on vain yksi osa yrityksen laajempaa yhteiskuntavastuuta.

– Yhteiskuntavastuuseemme kuuluu myös, että suosimme huoltovarmaa lähienergiaa ja edistämme samalla maakunnan työllisyystilannetta sekä kehitämme asiakkaidemme kanssa vastuullisesti monipuolista energiantuotantoa ja -käyttöä.

Turvetuotannossa ympäristövastuu on välttämättömyys.

– On aivan selvää, että jos turvealan toimijat eivät huolehtisi ympäristöstä vastuullisesti, turvetuotanto loppuisi Suomesta hyvin pian sen aiheuttamien haittojen takia, hän sanoo.

Kilpailukyvyn ja vastuullisuuden pitää hänen mielestään toteutua samassa paketissa.

– Uskon, että kun asiat suunnitellaan ja tehdään alusta asti oikein, myös kustannustaso pysyy kurissa.

Kirjoittaja: polte

Numero: 1/2017