Vapo tarjoaa asiakkailleen voimalaitosten etäkäyttöä kokonaispalveluna.

– Energiantuotannon digitalisaatio tuottaa miljoonasäästöt. Missään muualla maailmassa ei etäkäytetä yhtä montaa kiinteää polttoainetta käyttävää voimalaitosta kuin meillä. Siksi olemme ainutlaatuisessa asemassa viemään läpi käyttötoiminnan murrosta yhdessä asiakkaidemme kanssa, sanoo liiketoimintajohtaja Markus Hassinen.

Vuoden alussa tuli voimaan uusi painelaitelaki, jonka mukaan voimalaitokset voidaan ottaa etäkäyttöön niiden koosta riippumatta. Aiemmin kiinteän polttoaineen laitoksen etäkäytön kokoraja oli 40 megawattia. Siinä kokoluokassa Suomessa on aika vähän laitoksia, joissa on paitsi lämmön-, myös sähköntuotantoa.

– Laitosten auto­matisoin­nista seuran­neet välil­liset säästöt näkyvät suoraan meidän tulok­sessam­me jo nyt. Parhaim­mil­laan ne ovat olleet jopa yli kymmenen prosent­tia, tuo­tanto­johta­ja Jouko Latvakangas kehuu.

Vapolle – ja koko energiatoimialalle – uusi laki luo valtavan mahdollisuuden, ja odotukset ovat korkealla.

– Omat kokemuksemme etäkäytöstä ovat olleet loistavia. Suoria kustannussäästöjä on tullut palkkakuluista ja alihankkijoiden käytön vähenemisestä, kun laitosten kolmivuoromiehitykset on voitu purkaa ja henkilöstö on koulutettu tekemään laitoksen käyttävyyttä parantavia ennakkohuolto- ja kunnosspitotöitä. Suurimmat säästöt on kuitenkin saatu siitä, että laitosten automatisointi ja sen yhteydessä tehdyt toimintaa tehostavat muutokset ovat johtaneet energiatehokkuuden parantumiseen ja ajotapojen optimointiin Nämä välilliset säästöt näkyvät suoraan meidän tuloksessamme jo nyt, ja ne ovat parhaimmillaan olleet jopa yli kymmenen prosenttia, sanoo tuotantojohtaja Jouko Latvakangas.

Latvakangas on innoissaan, mutta muistuttaa, että etäkäytettävien laitosten määrää on tarkoitus lisätä hallitusti prosessin mukaan.

– Nykyisiin laitoksiin ei tarvitse suuriakaan muutoksia tehdä, jotta ne saa etäkäyttöön. Lyhimmillään etäajon käyttöönottoon menee vain kolmisen kuukautta, mutta ensin laitoksella tehdään vaara-analyysi ja katsotaan kriittiset parannuskohteet ja automaatiotaso. Viranomaisen kanssa tehdään sen jälkeen käyttötavan muutosluvitus. Samaan aikaan vedetään operaattoreiden koulutus.

”En näe mitään syytä, miksei vaikka kaikkia 90-luvulla ja sen jälkeen raken­nettuja laitoksia voisi ottaa etä­käyttöön.”

Osaamisvaatimukset ovatkin kovat. Toimintaa pyöritetään pienemmällä henkilöstöllä, jolta edellytetään huimasti enemmän kuin ennen. Perinteisesti laitosten operaattorit ovat oppineet ammattiinsa työtä tekemällä.

– Meillä tähän valitaan lähtökohtaisesti operaattoreita, jotka ovat vähintään energiatekniikan insinöörejä. He ymmärtävät laitoksen kokonaisuuden, lämpötekniikan ja prosessin koko kuvan: mitä kulloinkin tapahtuu ja miksi.

Voimalaitoksen päässä mullistavinta on henkilökunnan työnkuvan muuttuminen. Voimalaitoksen operaattorin tuleekin yhtäkkiä muuttua kunnossapidon ammattilaiseksi, ja se ei aina onnistu ilman merkittävää lisäkoulutusta.

Automatisoinnin tuomien säästöjen määrä riippuu pitkälti laitoksen lähtötilanteesta. Yleensä mitä pienemmästä organisaatiosta on kyse – esimerkiksi yhden voimalaitoksen yhtiöstä, jolla ei ole mahdollisuutta pitää kehitys- ja asiantuntijaresursseja – sitä enemmän löytyy hyviä säästö- ja parannuskohteita.

– Etäkäyttöyhteistyöhön kannattaa ryhtyä kauaskatseisesti. Pitkäaikaisessa yhteistyössä organisaatiot oppivat toinen toiseltaan. Alle viiden vuoden ei kannata tällaista lähteä ajattelemaankaan, vaan mieluummin pysyvänä, toistaiseksi voimassa olevana ratkaisuna.

Pienet lämpölaitokset mukaan lukien Suomessa on satoja laitoksia. On vanhoja arinakattiloita, joiden käyttötekniset rajoitteet eivät tee etäkäyttöön muuttamisesta järkevää. Sen sijaan uudehkoissa laitoksissa automaatiotaso on jo todella hyvä.

– Lämpövoimalaitoksia, joissa on myös sähköntuotantoa, on puolensataa. Näistä me toivomme etäkäyttöasiakkaita. En näe mitään syytä, miksei 90-luvulla ja sen jälkeen rakennettuja laitoksia voisi ottaa etäkäyttöön vaikka kaikkia, Latvakangas sanoo.

Vapon käyttökeskus Vantaan Tikkurilassa on vuorattu kymmenillä monitoreilla. Jossain piippaa, mutta käyttökeskuksen päällikkö Ville Koikkalainen ei hätkähdä. Vieressä istuva operaattori kuittaa tilanteen hetkessä ja Koikkalainen jatkaa kertomustaan siitä, miten automatisoinnin tärkeimmät hyödyt tulevat keskitettävyydestä, ennustettavuudesta ja kulujen karsimisesta.

Voimalaitoksia automatisoimalla niitä voidaan käyttää keskitetysti niin, että yksi tai kaksi operaattoria voi hallinnoida isompaa määrää laitoksia. Kun laitos ja sen perässä oleva kaukolämpöverkko on automatisoitu, operaattorin ei tarvitse normaalitilanteessa laitoksen toimenpiteisiin puuttua lainkaan, vaan automaatio hoitaa ne hänen puolestaan.

Kauko­lämpö­verkko­jen osalta auto­matisoin­ti tuo Vapolle vuosittain satojen tuhansien eurojen suorat säästöt. Saman suuruus­luokan säästöt ovat jo tarjolla pienille ja keski­kokoisil­le kau­pungeil­le.

– Ennen automatisointia operaattorin piti operoida laitosta kolmesta neljään tuntia vuoroa kohden. Meillä automaatiotaso on nyt nostettu niin korkealle, että puhutaan puolesta tunnista jokaista 12 tuntia kohden, Koikkalainen sanoo.

Kun laitos on automatisoitu, sen toiminta on myös ennustettavaa ja sitä kautta helpompaa optimoida.

Kolmas hyöty liittyy laitoksen kunnossapitoon. Kun prosessi sujuu automaattisesti, häiriömäärät pienenevät, mikä näkyy välittömästi kunnossapitokulujen pienenemisenä.

– Kaukolämpöverkkojen osalta automatisointi tuo meille vuodessa satojen tuhansien eurojen suorat säästöt. Meillä on analysoitu eri verkkojen kriittisiä, isoja tai verkon kannalta hankalassa paikassa olevia asiakkaita. Tiedämme tarkasti sen, milloin he tarvitsevat enemmän lämpöä ja pystymme toimittamaan sen heille juuri silloin.

Siinä missä laitoksilla ennen oli omat valvomonsa ja niissä kolmivuoromiehitys, etäkäytössä kaikki operointi tehdään automaattisesti käyttökeskuksesta käsin. Jos johonkin pitää tehdä muutoksia, operaattori hoitaa kaiken – joka ikisen pumpun tai puhaltimen tai venttiilin käynnistämisen tai sulkemisen – aina keskuksesta.

Vapon käyttö­keskuk­sen pääl­likkö Ville Koik­kalai­nen, tuo­tanto­johta­ja Jouko Latva­kangas ja kehi­tys­johta­ja Jari Kymä­läinen ovat etä­käytön asian­tuntijoi­ta.

– Tällä alalla moni yhtiö kutsuu operaattoreitaan käynnissäpitäjiksi. Meillä taas automaatio pitää laitokset käynnissä ja operaattorin tehtävä on katsoa päältä ja optimoida. Suurin osa operaattoreistamme on energia-alan insinöörejä. He käyttävät tietotaitoaan ja teknistaloudellista ymmärrystään miettiäkseen, mikä on optimaalinen tapa ajaa laitoksia. Näin käytämme huomattavasti vähemmän apupolttoaineita.

Vapossa eri laitosten data kerätään samaan tietojärjestelmään, joka tarjoaa operaattoreille työkaluja optimointiin.

Näyttörivistöissä valvomon seinillä kukin voimalaitos on eri taustavärillä. Ruuduilla vilistää lukuja ja kaavioita. Vanha tapa operoida laitosta oli opetella lukuja ulkoa ja käyttää niitä.

– Niin toimi vanhakantainen operaattori, mutta meillä energia-alan asiantuntijat ajavat laitoksia niin, että ymmärtävät koko lämmöntuotantoprosessin. He tietävät, millaisia höyryarvojen pitää olla ja tunnistavat häiriöt ennen kuin mitään hälytystä edes tulee. Siinä se ammattitaito tulee esiin.

Koikkalainen pitää etäkäytettävyyteen liittyvää voimalaitoksen automatisointia Vapon erikoisosaamisena.

– Paikallisesti käytetyillä laitoksilla ei yleensä automaatiotasoa ole nostettu kovin korkealle, mutta etäkäytössä tilanne on toinen, koska silloin monet toiminnot kannattaa automatisoida pidemmälle. Automaatiojärjestelmät tähän yleensä hyvin taipuvat ja meiltä löytyy osaaminen. Olemme tehneet automatisoinnin kokonaan omien asiantuntijoidemme voimin, ilman yhtäkään ulkopuolista konsulttia tai työntekijää. Kattilat ovat useinkin automatisoituja, mutta meillä on automatisoitu myös kaukolämpöverkko ja koko järjestelmän ylätaso. Me osaamme tehdä laitoksista etäkäytettäviä. Tällainen keskittäminen on mahdollista ja sitä kautta voi saada kaikki automatisoinnin hyödyt.

”Kat­tila­laitok­set ovat usein auto­mati­soitu­ja, mutta meillä on auto­mati­soitu myös kauko­lämpö­verkko ja koko järjes­telmän ylä­taso. Me osaamme tehdä lai­toksis­ta etä­käytet­täviä.”

Kaukolämpöverkon automatisointi voi sekin tarkoittaa isoja säästöjä. Kattiloiden lisäksi muun muassa välipumppaamot ja savukaasupesurit toimivat automaattisesti tarpeen ja tilanteen mukaan. Esimerkiksi ison hotelliasiakkaan lämmitys ohjelmoidaan niin, että hotellivieraille riittää kuumaa vettä aamusuihkuun. Lämpöpulssilta voi viedä useita tunteja ehtiä laitokselta hotellille, mutta senkin automaatio osaa ottaa huomioon.

– Pieni tai keskikokoinen kaupunki voi säästää useita satoja tuhansia euroja. Kun kaikki pumppaamot ovat automaattisia, vähenevät verkkoon kohdistuvat rasitukset, joita tulee käsin käynnistelystä. Näin kaukolämpöverkko pysyy paremmin kunnossa.

Vapolla on vankkaa osaamista myös kattiloiden optimoinnissa. Kattilassa on reikiä, joista siihen menee ilmaa. Ilmapeltejä avaamalla ja sulkemalla säädetään kattilaan optimaalinen palamistilanne aina ja kaikilla tehotasoilla. Tämäkin on automatisoitu ylätason säädöllä toimimaan kattilan kulloisenkin kuorman mukaan. Yhtiön Haapaveden laitoksessa on saavutettu 200 000 euron vuosittaiset säästöt polttoainekuluissa pelkällä kattilan palamisen optimoinnilla.

– Kaiken, mitä olemme toteuttaneet meille, pystymme toteuttamaan myös asiakkaillemme automatisoinnista kattiloiden virittämiseen ja kaukolämpöverkkojen optimointiin.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Vapo tekee tuotannonsuunnittelua kuudelle etäkäytettävälle voimalaitokselleen ja suosittelee sitä myös käyttöpalveluasiakkailleen.

– Käyttöpalvelun jatkuvuuden ansiosta tuotannonsuunnittelulla voidaan konsulttityyppistä palvelua paremmin vaikuttaa tuotannon tehostamiseen. Pitkä yhteistyö kantaa paremmin, sitoo osapuolia ja tuo luottamusta, sanoo kehitysjohtaja Jari Kymäläinen.

– Vapolle on tärkeää voida ennakoida asiakkaan lämmöntarve ja tuottaa se mahdollisimman tehokkaasti. Silloin voimme ennakoida myös sähköntuotantomme. Sitä edellyttävät sähkömarkkinat, mutta koska siitä on meille myös konkreettista hyötyä, olemme käyttäneet sitä kaikkeen oman tuotantomme tehostamiseen, sanoo puolestaan tekninen asiantuntija Eero Särkilahti.

Toimittajan ja laitoksen välinen pitkäaikainen kumppanuus on polttoaineidenkin kohdalla hyödyksi.

– Hankintaa pystytään suunnittelemaan ihan ketjun alkupäästä lähtien sitä tehokkaammin, mitä kauemmin etukäteen tiedetään polttoainekäytöt, lisää polttoaineasiantuntija Elina Leskinen.

Voimalaitospäällikkö Sami Vartiainen johtaa kymmentä Vapon laitosta Sotkamossa ja Haapavedellä.

Haapaveden 30 megawatin laitos on CHP- eli lämpövoimalaitos, mikä tarkoittaa, että se tuottaa sekä lämpöä että sähköä.

Isompia asiakkaita laitoksella on neljä: se myy Haapaveden Energialle tukkulämpönä kaukolämpöä, Valiolle prosessihöyryjä, Haapaveden Sahalle kuivatuslämpöä puunjalostusprosesseihin ja Haapaveden ympäristöpalveluille lämpöä lietteen kuivaukseen.

– Aiemmin tiimi teki Haapavedellä kolmea vuoroa vuorokauden ympäri. Etäkäytön myötä vuorot purettiin ja enää ollaan vain päivätöissä. Työtehtävät kohdistuvat kunnossapitoon, Vartiainen sanoo.

Kenttähenkilöstön tehtäviin etäkäyttö on tuonut todella ison muutoksen. Aiemmin työ oli valvomotyötä ja satunnaisia kierroksia laitoksella.

Voima­laitos­pääl­lik­kö Sami Vartiai­nen johtaa kymmentä Vapon laitosta Haapa­vedellä ja Sotkamos­sa. Etä­käytön myötä Haapa­vedel­lä siir­ryt­tiin kolmi­vuoro­työstä päivä­työhön.

– Kyllä tulevaisuus on etäkäytössä. Saamme laajennettua Vapon palvelutarjontaa ja pystymme tarjoamaan osaamistamme laajemmin erilaisten energialaitosten käyttöön.

Tehokasta ja ennakoivaa automaatiota vaaditaan kulutuspiikkien ennakointiin ja verkkojen kustannustehokkaaseen käyttöön, ja sen merkitys on Vartiaisen mielestä ollut ensiarvoisen tärkeää, kun Vapossa on lähdetty etäkäyttöön.

– Jokainen verkkomme on dynamiikaltaan ja prosesseiltaan omanlaisensa eikä niitä kaikkia voi ajaa yhdellä mallilla. Tässä paikallisen organisaation ja käyttökeskuksen yhteispeli korostuu. Vuosien saatossa kumuloitunut paikallinen osaaminen ja paikallista läsnäoloa vaativa poikkeustilanteiden hallinta ovat etäkäytön varmistava lenkki.

Etäkäytön parhaana puolena Vartiainen pitää mahdollisuutta yhdenmukaistaa prosesseja.

– Löydämme asioita, joissa jokaisella laitoksen työntekijällä on ollut oma sormenjälkensä, eikä välttämättä se kustannustehokkain sormenjälki. Samalla tavoin löydämme ne tehokkaat toimintamallit otettaviksi parhaina käytäntöinä mukaan uuteen tekemiseen, Vartiainen sanoo.

Enemmän vapaa-aikaa

Etäkäyttö mullisti voimalaitoskäyttäjä Juha Ojanahon työt pari vuotta sitten, kun Vapon Haapaveden voimalaitoksessa luovuttiin etäkäytön myötä kolmivuorotyöstä.

Ojanaho tekee voimalaitoksessa kunnossapitotöitä ja vastaa myös kahden lämpölaitoksen valvonnasta ja päivystyksestä.

Mies ei yhtään ikävöi kolmivuorotyötä. Nyt hän tekee työtä pääsääntöisesti päivävuorossa niin, että illat ja viikonloput ovat vapaat.

– Minulle tämä on passannut hyvin. On paljon enemmän vapaa-aikaa. Päivystysviikolla töihin sitten lähdetään tarpeen mukaan.

Jatkuva kunnossapito tarkoittaa esimerkiksi laitteiden huoltamista, rasvauksia, puhdistuksia, tarkastuksia ja tarpeen mukaan korjauksia ja osien vaihtoja.

– Työ on vaihtelevaa ja monipuolista, eikä kahta samanlaista päivää ole. Luvanvaraiset työt pitää ostaa ulkoa, mutta kaikki muu tehdään itse. Tässä työssä tarvitaan osaamista, monipuolisuutta ja varsinkin joustavuutta. Näkee omien kätten jäljen. Ja minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

Hienointa työssä on silti yhteisö.

– Meillä on tiivis porukka ja tullaan hyvin toimeen keskenämme. On mukava lähteä töihin, kun tietää, että siellä on kivoja kavereita. Ja osaavien tyyppien kanssa hommat luistaa. Toki sekin palkitsee, kun saa työnsä tehtyä ja vehkeet toimimaan ja pysymään kunnossa, Ojanaho sanoo.

Kirjoittaja: polte

Numero: 1/2017