Tätä tekstiä kirjoittaessani Suomen hallitus pohtii kuumeisesti energia- ja ilmastostrategian linjauksia. Politiikan on määrä toteuttaa tavoitteet vuoteen 2030 mennessä. Siihen on pitkä aika. Hallitus vaihtuu ainakin kolmeen kertaan ennen tavoitevuotta, mikä tarkoittanee vielä kolmea uutta strategiaa ensi vuosikymmenellä. Energiainvestointien kannalta edessä oleva 14 vuoden periodi on kuitenkin lyhyt.

Marraskuun alkuun mennessä julkisuuteen oli strategian valmistelusta vuotanut kaksi linjausta: kivihiilen energiakäytön täyskielto ja mahdolliset kannustimet autokannan uudistamiseksi kohti vähäpäästöisiä ajoneuvoja. Näitä molempia leimaa keskustelussa voimakas vastakkainasettelun ilmapiiri. Onko tarve olla niin? Vai voisiko ajatella, että pieni kansakunta, joka elää viennistä, tarvitsee joustavia ja uutta luovia ratkaisuja?

Kivihiili on fossiilinen polttoaine, josta luopumiseksi energia-ala on jo pitkään – YK:n ilmastosopimusta täydentävästä Kioton pöytäkirjasta lähtien – tenyt määrätietoista työtä. Onhan päästökauppakin yli kymmenen vuoden ajan tehnyt tiettäväksi, ettei kivihiilen varaan investoida uutta. Tarvitaan sekä-‒että-ratkaisuja. Mitään ei pidä sulkea pois, jotta kyetään hallitusti siirtymään uuteen ja turvaamaan yhteiskuntamme toimintakyky. On selvää, että uusiutuvilla energialähteillä ja kotimaisilla polttoaineilla on merkittävä rooli, kun rakennetaan kestävää energiatulevaisuutta. Fossiilisten polttoaineiden käytön rajoittamiseksi on toimivat taloudelliset ohjauskeinot, joilla ne siirtyvät markkinoilla marginaaliseen asemaan.

Liikenteen päästöjen vähentämiseen liittyviin aloitteisiin kuului alkuun biotalous ja nestemäiset biopolttonesteet. Nyt rinnalle on noussut myös liikenteen sähköistäminen. Vaikka tieliikenteen polttoaineista lähes 90 prosenttia on fossiilista öljyä ja sähköautoilu on globaali trendi, keskustelun ilmapiiri on ollut biopolttoaineet vastaan sähkö. Molempia tarvitaan ja molemmissa meillä on osaamista, jolla voimme ottaa siivun kasvusta, jonka teknologian yleistyminen mahdollistaa.

Meillä on hyvät edellytykset suoriutua voittijana: energia-alan yrityksillä on oikea asenne kehittää asiakkailleen entistä parempia palveluja.

Otin pari viikkoa sitten vastaan uuden, mielenkiintoisen tehtävän johtaa Energiateollisuuden tuotantoyksikköä. Koen suureksi haasteeksi ja mahdollisuudeksi kääntää meneillään olevan energiamurroksen maamme voimavaraksi. Meillä on hyvät edellytykset suoriutua voittajina: energia-alan yrityksillä on oikea asenne kehittää asiakkailleen entistä parempia palveluja, jotka vahva ja älykäs infrastruktuuri mahdollistaa. Eniten mieltäni askarruttaa, miten kapeaksi vaihtoehdot käyvät. Kuinka paljon maksamme muutoksesta liikaa? Kuinka paljon päätökset kansantaloudellemme maksavat?

Eri energialähteitä ei tulisi sulkea lainsäädännöllä pois siten kuin nyt on kivihiilelle esitetty ja vesivoimalle tehty jo 1980-luvulla. Koskiensuojelulaki kieltää voimalaitosten rakentamisen käytännössä kaikissa jo rakennetuissakin vesistöissä. Kotimaisista polttoaineista turve on monelle kirosana, joka pitäisi kivihiilen tapaan kieltää lailla. Puuta on voimakas halu ohjata korkeamman jalostusarvon tuotteisiin, tuulivoima jakaa kansaa ja tappaa lepakoista lähtien kaiken, maakaasu on energiantuotannon rakentamista Venäjän varaan ja ydinvoimalta viedään tiukentuvalla sääntelyllä kilpailukyky. Mitä jää jäljelle, jos lähdemme voimakkaasti ohjaamaan kielloilla?

Vahvuutemme on toimivat markkinat, monipuolinen energiantuotanto, hyvä teknologinen osaaminen ja tehokkuus. Kieltojen sijaan on luotava mahdollisuuksia, tartuttava uuteen, oltava ennakkoluuloton ja lisättävä kotimaista yrittäjyyttä. Innovaatioihin kannustava toimintaympäristö saa paljon enemmän hyvää aikaiseksi kuin rajoituksiin ja kieltoihin perustuva strategia.

Pia Oesch
Energiateollisuuden tuotantoyksikön johtaja

Kirjoittaja: polte

Numero: 4/2016