Melkein on kuin Pohjanmaalla. Viro on melko tasainen maa, kun sitä ajaa pitkin länsirannikkoa, Haapsalusta kohti Pärnua.

– Tämä kaikki on vanhaa merenpohjaa eikä korkeuseroja juuri ole. Virosta noin viidesosa on suota. Sisämaassa on jo paremmin metsää, kertoo AS Tootsi Turvaksen hallituksen puheenjohtaja Matti Puuronen.

Tootsi Turvas on lähienergiaan keskittynyt Vapon virolainen tytäryhtiö, jonka liiketoiminta koostuu energia- ja kasvuturpeiden tuotannosta sekä lämmön tuotannosta ja jakelusta.

Puuronen on juuri esitellyt yhtiön tuoreimman hankinnan, lämpölaitoksen Haapsalun kyljessä Uuemõisassa. Nyt matkataan kohti Pärnun satamaa, josta Tootsin tuotteet lähtevät maailmalle.

Matkalla pysähdytään ihmettelemään hakkuria, joka riipaisee rivitalon kokoisen rankakasan hakkeeksi puolessa tunnissa. Paikalle tuodaan juuri lavetilla uutta metsäkonetta tekemään rankaa. Puuronen morjenstaa kuskia iloisesti jo matkan päästä. Surffikaveri. Pärnu on vilkas purjelautailukaupunki, ja pienessä Virossa piiritkin ovat pienet. Laineilla voi tavata vaikka kunnallispoliitikon tai kollegan.

– Täällä on 30 turvetuottajaa. Olemme paljon yhteydessä, vaihdamme kokemuksia ja opimme toisiltamme uutta, Puuronen sanoo.

Palataan vielä hetkeksi Haapsaluun. Kesällä Tootsi osti Ridalan kunnalta lämmöntuotanto- ja jakeluyhtiön Uuemõisan alueelta aivan Haapsalun kyljestä. Pieni laitos tuottaa vuodessa 7,5 GWh. Asiakkaat ovat lähinnä paikallisia yrityksiä ja taloyhtiöitä, jotka on yhdistetty 4,5 kilometrin mittaiseen kaukolämpöverkkoon.

– Uuemõisan laitoksen ostaminen oli hyvä signaali markkinoille. Kapasiteettia olisi laajentaa uusiin asiakasryhmiin. Lämmön hintakin on hyvä, vähän alle 47 euroa megawattitunnilta.

Uuemõisan kokoisia laitoksia Tootsilla on kahdeksan. Virossa isot toimijat omistavat pääosan niin lämmön- kuin sähköntuotantolaitoksista etenkin isommissa kaupungeissa.

– Pienehköjä lämpölaitoksia Virossa on paljon, ja uskomme että saamme niitä lisää. Meillä on erittäin hyvät polttoainejakaumat, kaikki mahdolliset polttoaineet käytössä hyvään hintaan ja hyvä porukka.

Tootsilla on kaikkiaan 33 työntekijää, ja yhtiön liikevaihto on 15 miljoonan euron luokkaa. Vuosittaisesta turpeen myynnistä 40 prosenttia on kasvuturvetta, joka lähtee vientiin. Enää 20 prosenttia on energiaturvetta.

– Energiaturpeen käyttö on varmaankin saavuttanut pohjan. Tilalle on tullut hake, jolle olemme saaneet jo hyvän markkinaosuuden. Taas tuli kasvua edellisvuoteen parikymmentä prosenttia, Puuronen sanoo.
Kun Puuronen vuonna 2008 tuli Tootsiin, turvetuotantoa alettiin muuttaa urakoitsijavetoiseksi, eli Virossa otettiin käyttöön sama toimintamalli kuin Vapolla on Suomessa.

Myös Tootsin energiahakkeen tuotanto perustuu aliurakointimalliin. Nyt yhtiöllä on kolme omaa GPS-pohjaisella mobiilijärjestelmällä ohjattavaa hakkuria, joita urakoitsijat käyttävät. Paikannustiedon avulla muun muassa seurataan reaaliajassa hakkurien sekä urakoitsijoiden autojen sijaintia ja ohjataan ne seuraaviin kohteisiin.

Kaikki Tootsin suoalueet ovat valtion omistamia ja pitkäaikaisella sopimuksella yhtiön käytössä resurssimaksua vastaan. Jälkikäyttösuunnitelma tehdään yhdessä ympäristöviranomaisten kanssa kolme vuotta ennen kuin tuotanto loppuu.

– Virossa ajatellaan, että turvetuotantoon avatut suot pitää käyttää loppuun saakka. Soita ei jätetä levälleen.

Suomeen on aina tuotu polttoaineita Virosta ja tuodaan jatkossakin.

Puuronen uskoo, että Baltian maiden merkitys biopolttoaineiden tuottajana kasvaa lähivuosina.

– Saamme laivattua haketta ja turvetta Etelä-Suomeen tai vaikkapa Tukholmaan kilpailukykyisellä hinnalla. Saatavuuskin on hyvä. Suomeen on aina tuotu polttoaineita Virosta ja tuodaan jatkossakin. Jos me emme niitä toimita, joku muu joka tapauksessa sen tekee.

Puuronen kehuu Viroa dynaamiseksi ympäristöksi. Digitalisoituminen ja sähköinen asiointi ovat isoja tekijöitä, mutta niin on kansanluonnekin.

– Täällä muutokset viedään käytäntöön valtavan nopeasti. Ihmiset ovat joustavia ja lähtevät uuteen heti mukaan. Positiivista asennetta riittää, ja sellainenhan leviää.

Eivät taida ideat Puurosta itseäänkään pelottaa. Kun Turun seudulta ajetaan jätettä Tallinnaan, Tootsi on paluukuormissa myynyt biopolttoaineita Etelä-Suomeen.

– Hyvähän se on kalusto hyödyntää, autot menisivät muuten tyhjinä takaisin. Meillä on hyvät kontaktit ja vahva logistiikan tuntemus, Puuronen kehuu.

Yhtiö on viime vuosina aktiivisesti etsinyt ja myös löytänyt uusia asiakkaita kasvuturpeelleen. Turvetta on pakattu kokeilumielessä kontteihin, jotka muuten lähtisivät tyhjinä Japaniin.

– Moni mahdottomalta tuntuva asia onkin ihan mahdollinen toteuttaa. Konttiturvetta voi toimittaa kauas – vaikka Japaniin – suurin piirtein samaan hintaan kuin irtoturvetta laivalla. Konteissa välisiirrot jäävät pois ja tuote menee suoraan loppuasiakkaalle.

Tootsi käyttää paikallisia polttoaineita niiden hinnan ennakoitavuuden vuoksi. Tällä hetkellä energiaturvevarastot pullottavat, kun markkinat ovat romahtaneet. Yhtiö pärjää vanhoilla varastoilla muutaman vuoden tuottamatta uutta energiaturvetta.

– Turve on muovin alla, ja se säilyy käyttökelpoisena viisikin vuotta. Hakevarastot taas pidetään pieninä. Jos hake- tai rankakasa seisoo vuoden, tulee aika iso hävikki: pois putoilee kuorta ja oksia, joista on maksettu, Puuronen sanoo.

Turve tuottaa Viron lämmöstä vain muutaman prosentin. Se on kuitenkin kotimainen polttoaine, ja niiden käyttöä valtio pyrkii lisäämään. Viron kasvuturve onkin saanut lisää tilaa markkinoilta, kun perinteinen tuottajamaa Saksa on vähentänyt sen tuotantoa.

Puuronen uskoo, että energiaturpeen käyttö vielä elpyy, mutta ei ihan pian.

– Isot voimalaitokset Pärnussa, Tartossa ja Tallinnassa ovat saaneet valtiolta hakkeen käyttöön 12-vuotisen tuen, joka loppuu vuonna 2022. Sen jälkeen tilanne voi muuttua rajusti.

Pärnun satamassa odottaa silmänkantamattomiin ulottuvia rankapinoja, joita kuormaajat nostelevat kuin tikkuja. Joka viikko yksi tai kaksi laivaa lähtee Pärnusta viemään Tootsin 10 000 kuution turvelastia Ruotsiin ja Suomeen.

Tootsilla on kaikkien Viron satamien kanssa sopimus polttoaine- ja kasvuturpeiden viennistä niiden kautta. Merkittävin Tootsille on Pärnun satama.

Oululaissyntyinen Puuronen on asunut Pärnussa kahdeksan vuotta. Uransa Vapossa hän aloitti kotiseudullaan turvetuotannossa ja teki paljon kenttätöitä. Sitten hän siirtyi puunhankintaan ja siitä edelleen jätteidenkäsittelyyn.

– Sitten ehdotettiin, että ottaisin vastuun Tootsi Turvaksen liiketoiminnasta. En ole katunut. 20 vuotta Vapossa on nyt tullut täyteen, ja tykkään yhä työstäni tosi paljon. Täällä on niin paljon mahdollisuuksia ja uutta kokeiltavaa. Tuntuu että joka päivä tulee vastaan jotain sellaista, mitä ei olisi osannut odottaa, Puuronen myhäilee.

Teksti ja kuva Antti Kirves

Kirjoittaja: polte

Numero: 3/2016