Nalle, otso, kontio, mesikämmen, mettä, metsä, otava, mörkö ja niin edelleen – Suomen rakastetulla ja pelätyllä kansalliseläimellä on yli kaksisataa nimitystä. Moni haaveilee näkevänsä karhun luonnossa edes kerran elämässään, ja yhtä moni pelkää, että näin käy.

Metsän kuninkaan tunnistaa kyllä, jos sen kohtaa, eikä sitä tapaamista unohda koskaan. Mutta kuka tunnistaa karhun jäljet? Isoimmat jäljet metsässä kuuluvat kontiolle: etukäpälän jälki on 12–15-senttinen mitattuna ilman kynsiä ja takakäpälän 18–25-senttinen. Takakäpälän jälki muistuttaa itse asiassa hieman ihmisen jalanjälkeä, koska kantapään painallus jää yleensä näkyviin.

Teksti Susanna Cygnel
Kuva Jussi Murtosaari

Kirjoittaja: polte

Numero: 3/2016