Tärkein osa vähähiilisyyttä liittyy polttoainevalintoihin. Turpeen osuus vähenee asteittain tulevien vuosikymmenten aikana. Vähennys on tehtävä hallitusti, sillä liian nopea muutos on riski huoltovarmuudelle. Turpeella on tärkeä rooli vielä 2030-luvulle saakka voimalaitostemme polttoaineena, ja tämän takia tarvitsemme vielä yhden uuden suokerran uusia tuotantosoita. Riittävä turpeen tarjonta vähentää paineita myös jalostuskelpoisen puun polttoon, kun energiateollisuus voi sopeutua polttoainemuutokseen eikä joudu korvaamaan turvetta puulla liian nopealla aikataululla. On myös kansantalouden etu, että turvetta ei jouduta korvaamaan kuitupuulla.

Puu on tulevaisuudessa Oulun Energian pääpolttoaine. Käänne turpeesta puun eduksi tapahtuu jo viiden vuoden sisällä. Samaan aikaan yhteiskunnalla on voimakas halu varmistaa puun riittävyys korkeamman jalostusasteen tuotteisiin. Uusiutuvalla energialla on kuitenkin merkittävä rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä, ja siksi on tärkeää varmistaa myös uusiutuvan puuenergian saatavuus ja kilpailukyky fossiilisia polttoaineita vastaan. Harkitsematon yhteiskunnan harjoittama ohjaus riskeeraa puun saatavuuden sekä jalostavalle teollisuudelle että energiaksi.

Kaukoviisaat energiayhtiöt varmistavat puun saatavuuden monipuolisella hankintaympäristöllä, jonka perusta on maakunnan ihmisten tuottama lähienergia. Panostamalla nuorten metsien hoidon yhteydessä korjattavaan energiapuuhun varmistuu tämän metsänhoidonkin kannalta tärkeän työvaiheen toteutuminen. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla on erittäin mittavat ensiharvennusrästit, 130 000 hehtaaria. Metsien huollon laiminlyöminen vaarantaa myös tulevaisuuden puuhuollon puuta jalostavalle biotaloudelle.

On tärkeää varmistaa uusiutuvan puuenergian saatavuus ja kilpailukyky fossiilisia polttoaineita vastaan.

Puun energiakäyttö on avain tulevaisuuden metsänhoidolle, ja takavuosina syntyneet hoitorästit voidaan saada kuntoon oikealla energia- ja metsäpolitiikalla. Nyt on aktivoitava metsänomistajat hoitamaan nuoria metsiään ja varmistettava koneellisen energiapuunkorjuun edellytykset, mutta ennen kaikkea energiapuulle on oltava riittävästi kysyntää pitämään pyörät pyörimässä. Tällä varmistamme tulevaisuuden puutarjonnan koko biotaloutemme tarpeisiin. Jotta tämä onnistuu, yhteiskunnan tukipolitiikan on tuettava pitkäjänteisesti tätä tavoitetta.

Uusimpana toimenpiteenä olemme ryhtyneet kasvattamaan koemielessä nopeakasvuista energiapajua, ja tavoitteena on ainakin osittain siirtyä puuenergian keräilytaloudesta viljelytalouteen. Energiapaju voi olla yksi osa monipuolista energiapuunhankintaa tulevaisuudessa.

Jalostettu paju kasvaa korjuukypsäksi noin viidessä vuodessa, ja korjuun jälkeen uusi paju kasvaa vesana vanhaan kantoon. Paju kasvaa vuodessa noin 10 kuutiometriä hehtaarilla, joten viiden vuoden välein viljelmältä voidaan korjata sama määrä energiapuuta kuin ensiharvennuksella. Kasvua edistetään biotuhkalannoituksella, joka nostaa puun kasvun moninkertaiseksi. Pajun kasvattamiseen liittyy tietysti myös riskejä, joista yksi lienee jänisten, hirvien ja porojen makuaisti. Nähtäväksi jää, pitäytyvätkö metsien asukit perinneruuissaan vai katoavatko koepajut niiden suihin.

Pertti Vanhala
Oulun Energia Oy:n liiketoimintajohtaja vastuualueenaan yhtiön energiantuotanto.

Kirjoittaja: polte

Numero: 3/2016