Tomi Yli-Kyyny saapuu Poltteen haastatteluun hyväntuulisena ja parransängestään vitsaillen. Vaikka Vapossa takana on rankka vuosi yt-neuvotteluineen, mieliala on kesän kynnyksellä vähintäänkin varovaisen toiveikas. Viiden vuoden järjestelmällisen työn tuloksena uusi Vapo alkaa hahmottua ja tulevaisuudessa kangastelee uutta, mielenkiintoista bisnestä. Turve saattaa nimittäin osoittautua vielä arvaamattoman arvokkaaksi luonnonvaraksi, kunhan sen erikoislaatuisille ominaisuuksille löytyy uusia käyttötapoja.

Vapossa on viime vuosina karsittu rönsyjä ja muutettu strategiaa. Konserni on ulkoistanut monia toimintojaan ja väki on vähentynyt. Osittain kysymys on ollut suhdanteiden ja markkinoiden sanelemasta sopeutumisesta, osittain uuden liiketoimintamallin kehittelystä. Siitä ei ole tähän mennessä kauheasti huudeltu, strategiatyötä enemmän julkista huomiota ovat saaneet turvetuotannon edunvalvonta ja ympäristökysymykset.

Nyt, kun käsillä alkaa olla jotain konkreettista kerrottavaa, Yli-Kyyny hahmottelee selvästi avomielisemmin Vapon tulevaisuutta. Turveyhtiöstä on kuoriutunut entistä ketterämpi energia-alan osaaja, joka tarjoutuu asiakkaidensa kumppaniksi koko lähienergian arvoketjussa. Energiaturpeen osuus Vapon bisneksestä on ollut vuosikausia laskeva.

Nykyisillä sähkön hinnoilla ei takavuosien toimitusmääriä ole näkyvissä.

– Tällä hetkellä Vapon voisi määritellä siten, että se on laajassa merkityksessä energiayhtiö, joka toimii Suomen, Ruotsin ja Viron markkinoilla ja jolla on finanssisijoitus puutarhayhtiössä, Yli-Kyyny määrittelee viitaten tytäryhtiö Kekkilään.

Tomi Yli-Kyyny on tyytyväinen turvekuidun käyttöä tutkivien pilottihankkeiden rivakasta etenemisestä.

Samaan aikaan kun ydinbisnekseen kuulumattomasta painolastista, kuten sahoista, on luovuttu, on omaa osaamista hiottu. Vapossa on etsitty järjestelmällisesti uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Tätä varten perustettu yksikkö Vapo Ventures etsii konserniin kertyneen turve- ja energiaosaamisen ympäriltä uusia bisnesideoita.

Ensimmäinen uusi verso oli hiljattain yhtiöitetty Clean Waters, joka myy Vapon turvesoilla syntynyttä, luonnonmukaiseen vedenpuhdistukseen liittyvää osaamista ulkopuolisille asiakkaille kuten maa- ja metsätaloudelle sekä kunnille ja kaupungeille, joilla on monin paikoin ratkaistavanaan hulevesien tuomat ongelmat.

Lupaavimmalta kasvualalta näyttää kuitenkin tällä hetkellä turvekuidun hyödyntäminen uusissa, teollisissa käyttötarkoituksissa. Uusi kuituliiketoiminta on saanut jo nimen, Vapo Fibers. Jos vapolaisten huikeimmat visiot toteutuvat, kuitubisnes voi mullistaa Vapon liiketoiminnan ja tuoda samalla Suomelle uusia vientituotteita.

– Turpeella on monia ylivoimaisia ominaisuuksia kuten antibakteerisuus, antistaattisuus ja homeensietokyky. Niiden ansiosta turvekuidusta voi tulla merkittävä kilpailija muille luonnonkuiduille. Siitä saatetaan tulevaisuudessa valmistaa esimerkiksi pakkauksia, rakennuslevyjä tai vaikka tekstiilejä, Yli-Kyyny sanoo.

Turvekuidun kaltaiselle materiaalille on olemassa aitoa kysyntää, sillä se on ekologinen ja puhdas luonnontuote. Sen tuottamiseen ei myöskään tarvitse käyttää viljelyyn tai metsänhoitoon sopivia maita, joten se ei syrjäytä missään vaiheessa tuotantoketjussa elintarviketuotantoa.

– Turve voi sopia esimerkiksi rakentamisessa eristykseen. Olisihan se hienoa, jos vanhempien ei tarvitsisi olla huolissaan homekouluista, Yli-Kyyny heittää esimerkkinä.

– Suomen pinta-alasta kolmannes on suota, ja turvetta syntyy enemmän kuin sitä käytetään. Siihen nähden, miten mittavat turvevarat Suomella on, sen ominaisuuksia ja mahdollisia käyttötapoja on tutkittu mitättömän vähän. Emme esimerkiksi tiedä vielä, miksi turve on antibakteerista. Joskus vain mahdollisuuksia ei havaita, vaikka niiden päällä kirjaimellisesti seistään, Yli-Kyyny hymähtää.

Yli-Kyyny arvioi Vapon sijoittavan vielä tällä vuosikymmenellä kymmeniä miljoonia tutkimukseen ja teknologiaan turpeen kaupallistamiseksi myös muuhun kuin energiakäyttöön. Hänen mukaansa ensimmäiset turvekuidun kaupalliset asiakassovellukset ovat markkinoilla jo vuoden sisällä. Vapo ei kuitenkaan itse ryhdy lopputuotteiden valmistajaksi, vaan aikoo tuottaa kuitua muiden teollisten valmistajien tarpeisiin. Tätä tarkoitusta varten tytäryhtiö Kekkilällä on valmiita tehtaita, joita voidaan tarvittaessa muuntaa sopiviksi kuidun tuotantoon. Yli-Kyynyn luonnehtima ”finanssisijoitus puutarhayhtiöön” voi siten tuottaa odottamatontakin synergiaa ja lisäarvoa.

Yli-Kyynyn mukaan lupaavia turvekuitua koskevia kokeiluja ja pilottihankkeita on menossa useiden yritysten kanssa.

– Kehityshankkeet ovat salaisia, mutta sen verran voin kertoa, että niitä on laitettu vireille jo toistakymmentä, eikä yksikään ole pysähtynyt, Yli-Kyyny paljastaa.

Strategiamme ydin on olla energiaa käyttävien asiakkaidemme kumppani.

Kuiturintaman läpimurto näyttää siis lupaavalta, mutta Vapon toimialaa ei sentään aiota vaihtaa. Päinvastoin. Vapossa hiotaan uutta toimintamallia energiayhtiönä.

– Strategiamme ydin on olla energiaa käyttävien asiakkaidemme kumppani. Emme myy ainoastaan polttoainetta, vaan siihen olennaisena osana liittyviä asioita kuten varastointia, huoltovarmuutta ja voima- ja lämpölaitosten etäkäyttöä tai asiantuntijapalveluita.

– Jalostamme omaa tarjontaamme sellaiseksi, että asiakkaat voivat poimia siitä itselleen sopivimmat palaset. Joillekin asiakkaillemme voimme tarjota koko energiaketjun, kuten tällä hetkellä esimerkiksi Forssan kaupungille ja Sysmän kunnalle. Pyrimme olemaan kilpailukyinen siten, että toiminnan kehittäminen meidän kanssamme toisi asiakkaalle taloudellista hyötyä, Yli-Kyyny kuvaa.

Merkittävä tekijä ja mahdollistaja Vapon muutoksessa on nopeasti enenevä digitalisoituminen. Niin kutsuttu esineiden internet ulottuu myös energia-alalle.

– Konkreettinen esimerkki tästä on toimitiloihimme Vantaa Tikkurilaan rakennettu käyttökeskus, josta ajamme jo yli kymmentä voima- ja lämpölaitosta, lähes kymmentä kaukolämpöverkkoa ja yhtä pellettitehdasta. Toukokuussa aloitimme ensimmäisen ulkopuolisen asiakkaan, Vatajakosken sähkön, laitosten etäkäytön.

Kumppanuusasiakkaat, joista Yli-Kyyny puhuu, ovat pääosin kotimaisia, pienehköjä energiayhtiöitä. Ne kaipaavat avukseen uutta puhtia, sillä energiatoimiala on ajautunut tyypilliseen kypsien markkinoiden tilanteeseen.

– Toimiala konsolidoituu eli keskittyy eivätkä pienet toimijat enää pärjää yksin. Täsmälleen sama kehitys on nähty aiemmin esimerkiksi metsäteollisuudessa tai vaikkapa mediassa.

– Itse asiassa energiatoimiala on päätynyt tähän vaiheeseen verrattain myöhään ja on nyt tilanteessa, jossa luovia kumppanuusratkaisuja tarvitaan, Yli-Kyyny pohtii.

Mutta mitä tapahtuu Vapon nykyiselle päätuotteelle, energiaturpeelle? Sen myyntivolyymi on alentunut viidessä vuodessa noin 50 prosenttia. Parhaina vuosina turvetta tuotettiin yli 30 miljoonaa kuutiometriä, viime vuoden poikkeuksellisen huonona tuotantokesänä enää vajaat 10 miljoonaa.

Yli-Kyyny näkee turpeella edelleen tärkeän paikan kotimaisessa energiapaletissa, vaikka se ei toimialan ponnisteluista huolimatta olekaan saanut Euroopan tasolla uusiutuvan energianlähteen statusta. Suomi pyrkii muiden Euroopan maiden tavoin vähentämään hiilen polttoa ja matkalla kohti tätä tavoitetta turpeella on täydentävä tehtävä muiden biopolttoaineiden ohessa.

Vastuullisesti tuotetulle energiaturpeelle on kysyntää markkinoilla vähintään niin kauan kuin fossiilisille tuontipolttoaineillekin.

Yli-Kyyny katsoo Vapon pitkän ajan vision olevan täysin yhteneväinen nykyisen hallituksen energialinjauksen kanssa, missä tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä energiasta 50 prosenttia olisi uusiutuvaa ja 55 prosenttia kotimaista.

– Turvetuotantoa on syytä pitää yllä, jotta teollisuudelle, joka Suomen metsävaroja käyttää, sitä on riittävästi saatavilla. Eihän ole järkeä polttaa sellaista puuta, mistä voisi tehdä selluakin. Vastuullisesti tuotetulle energiaturpeelle on kysyntää markkinoilla vähintään niin kauan kuin fossiilisille tuontipolttoaineillekin. Toisin sanoen, niin kauan kuin fossiilista polttoainetta palaa, ei Suomella ole mitään syytä harkita turpeesta luopumista, Yli-Kyyny linjaa.

Turpeella on myös merkittäviä työllistäviä vaikutuksia. Turvetuotannon koko ketju työllistää noin 10 000 ihmistä Suomessa, mikä ei varsinkaan huonoina aikoina ole mitätön määrä. Vapo on laskenut, että suoraan ja välillisesti turvetuotanto tuo maahan satojen miljoonien verotulot. Voisi siis sanoa niinkin, että Suomella ei ole näillä näkymin varaa luopua merkittävästä kotimaisesta energianlähteestä.

Mutkia matkaan tuo kuitenkin sääntely, kuten parhaillaan Euroopan Unionin käsittelyssä oleva suurten polttolaitosten parhaan tekniikan mukaisten päästörajojen määrittely. Hiilen ja muiden fossiilisten polttoaineiden korvaamista biomassoilla käsittelevä luonnos esittää, että biomassan- ja turpeenpoltossa muodostuvien päästöjen raja-arvot tiukentuvat oleellisesti.

Yli-Kyyny pitää epäoikeudenmukaisena sitä, että samalla kun kotimaisten polttoaineiden käyttöä edistetään EU-tasolla ja hiiltä tuottavat valtiot ovat saamassa lievemmät päästörajat kotimaiselle ruskohiilelle, turvemaat Suomi, Irlanti ja Ruotsi eivät saisi lievennyksiä päästörajoihin kotimaiselle turpeelleen.

Jos lobbarit luulevat, että vielä ensi vuonna asioihin voisi vaikuttaa, he ovat pahasti myöhässä.

Turpeen kohtelu tulisi saada samalle tasolle kuin ruskohiilen, sillä tiukentuvat biomassan ja turpeen päästörajat vaikeuttavat Suomen hallituksen tavoitetta kasvattaa tuotetun energian kotimaisuusastetta.

– Jos Suomen lobbarit luulevat, että vielä ensi vuonna asioihin voisi vaikuttaa, he ovat pahasti myöhässä. Nyt valmistellaan raamit seuraavalle päästöoikeuskaudelle, joka tulee voimaan vuosiksi 2021–2028. Isoja ratkaisuja tulee jo ennen vuodenvaihdetta.
Yli-Kyyny muistuttaa, että koskaan ei EU-tasolla ole ollut tekeillä yhtä monta merkittävää energia-alan päätöstä kuin nyt. Päästökauppaoikeuksien (ETS) lisäksi sorvataan suurten polttolaitosten parhaan tekniikan mukaisia hiukkaspäästörajoja (LCP BREF) ja kolmantena puupolttoaineelle asetettavia kestävyyskriteerejä. Hiukkaspäästörajat ja niitä koskeva siirtymäaika lyödään lukkoon tänä vuonna.

Yli-Kyyny lähettääkin tiukkoja terveisiä Suomen virkamiehille ja EU-neuvottelijoille.

–Nyt olisi aika ”lyödä nyrkkiä pöytään Brysselin kirkolla” ja ajaa Suomen etua, hän patistaa.

Yli-Kyyny on ollut Vapon toimitusjohtajana vuodesta 2011. Hänen aloittaessaan Vapon strategia oli aivan toisenlainen. Silloin pyrkimys oli levittäytyä laajemmin Itämeren alueelle. Se osoittautui liian isoksi tavoitteeksi ja lisäksi markkinat menivät niin sanotusti alta. Vielä 2000-luvun puolella pullonkaula oli turpeen tuotanto, ei kysyntä. Energiamarkkinat ja koko toimintaympäristö ovat muuttuneet ratkaisevasti.

Yli-Kyyny ei siksikään liiemmin halua arvostella aikoinaan tehtyjä päätöksiä, vaan toteaa, että toimintojen karsinta on nyt pääosin tehty. Vapo on vetäytynyt Latviasta, Puolasta, Tanskasta ja Venäjältä. Aikanaan tuotantovolyymiltään merkittävän sahausliiketoiminnan kaksi viimeistä sahaa myytiin tänä vuonna.

– Vaikeina vuosina olemme investoineet energiatehokkuuteen ja uusiin lämpölaitoksiin. Taseessa on kuitenkin edelleen liikaa velkaa ja pääomatehokkuuden eteen on tehtävä töitä.

– Huhtikuun lopussa päättyneen tilikauden tulos jää väistämättä epätyydyttäväksi. Liiketoimintojen myynnistä johtuvien alaskirjausten lisäksi meillä oli myös huonoa onnea. Varastoja jäi epäkuranteiksi ja lämmin talvi viimeisteli kehnon vuoden.
Tyytyväisyyden aihettakin on paljon.

– Jo mainitut uudet bisnekset, lämpö- ja sähköliiketoiminnan vahvistaminen ja vastuullisuusohjelman muuttaminen osaksi jokapäiväistä toimintaa, Yli-Kyyny listaa viime aikojen onnistumisia.

Uskoa luo myös parantunut asiakastyytyväisyys. Asiakas on Vapon uuden toimintamallin keskiössä entistä tiukemmin. Vaikka vapolaisia on nyt vähemmän kuin aiemmin, toimenkuvia on muutettu niin, että väkeä on asiakasrajapinnassa entistä enemmän.

Insinööri ja finanssimies
Tomi Yli-Kyyny nimitettiin Vapon toimitusjohtajaksi vuonna 2011, kun hänen edeltäjänsä Matti Hilli jäi eläkkeelle. Hallitus toivoi Yli-Kyynyltä muutosjohtajan otetta ja etenkin Vapon asiakaslähtöisyyden

ja toimintatavan kehittämistä. Näiltä alueilta onkin nyt tuloksia käsillä, uusi organisaatio astui voimaan keväällä.
53-vuotias Yli-Kyyny on taustaltaan diplomi-insinööri, jolla on pitkä työkokemus finanssialalta. Ennen Vapoa hän työskenteli pitkään Pohjolassa, viimeksi Pohjola Vakuutuksen toimitusjohtajana. Uransa alussa hän työskenteli lyhyen aikaa Kilpailuvirastossa sekä Wärtsilässä. Yli-Kyynyllä on päätyön lisäksi luottamustoimia, mutta sikäli kuin vapaa-aikaa jää, hänet voi bongata metsältä tai Harrikan selästä.

Teksti Kirsi Poikolainen
Kuvat Marja Väänänen

Kirjoittaja: polte

Numero: 2/2016