Miten vuonna 2014 uudistettu ympäristönsuojelulaki on vaikuttanut uusien turvetuotantoalueiden luvitukseen?
Määräaikaisista ympäristölupien uusimisista luovuttiin, mikä osaltaan vähentää luparuuhkaa. Ympäristölupaa ei siis tarvitse enää uusia joka viides vuosi, vaan ainoastaan, jos uusimiselle on tarvetta.

Uutena asiana ympäristönsuojelulakiin tuli, että luonnonarvot on otettava lupia myönnettäessä huomioon. Hallituksen periaatepäätöksellä jo aiemmin käyttöön otettu viisiportainen soiden luonnontilaisuusasteikko on sinänsä selkeä edistysaskel. On hyvä, että turvetuotanto ohjataan sellaisille alueille, joilla on ojitusta jo vanhastaan, eivätkä luonnonarvot ole kovin merkittäviä. Siten on entistä selkeämpää, millaisille soille lupa myönnetään ilman, että ympäristönsuojeluvaatimuksista tingitään.

Luvitus ei käytännössä ole kuitenkaan nopeutunut. Mistä tämä johtuu?
Suurin syy on se, että vanhan lupasuman purkaminen vie aikaa. Kasa on kuitenkin pienenemään päin, eivätkä uudet hakemukset enää kasaudu. Luvitus alkaa automaattisesti nopeutua vanhan jonon purkautuessa.

Ovatko suoluokittelun kriteerit riittävän selkeitä?
Ympäristönsuojelulaki on ollut voimassa vasta vähän aikaa, joten vielä on liian aikaista sanoa, miten hyvin se on toiminut. Soiden luokitus on kuitenkin ohjannut toimintaa oikeaan suuntaan – luonnontilaisuusluokan 0–2 suot saavat luvan ilman luonnonarvopykälän soveltamista.

Miten luvitusta sujuvoitetaan jatkossa?
Kahden aluehallintoviraston alueella on käynnistetty pilotti, jonka tarkoituksena on hioa ympäristölupaprosessia. Hakemus saa nimikkokäsittelijän, ja heti hakemuksen saapuessa tarkistetaan, voidaanko hakemus käsitellä. Mahdolliset lisäselvitykset pyydetään heti tuoreeltaan. Vuorovaikutusta hakijan ja viranomaisen välillä lisätään muun muassa siten, että hakija saa kommentoida päätösluonnosta ennen lopullista päätöstä.

Luvittajan resursseja kohdennetaan lupasuman purkamiseen. Osa muista ympäristöluvan tarvitsevista toiminnoista siirtyy ilmoitusmenettelyn suuntaan. Lisäksi lupakynnystä nostetaan niiden toimintojen osalta, joiden ympäristövaikutukset ovat vain vähäisiä.
Monivuotinen, isompi kehittämishanke on sähköinen hakeminen ja yhden luukun periaate, jolloin useita lupia vaativat hankkeet hoituvat parhaimmillaan yhdellä hakemuksella.

Teksti Katariina Krabbe
Kuva Marja Väänänen

Kirjoittaja: polte

Numero: 2/2016