Lähestyessämme Espoossa sijaitsevaa Serenan vesihuvipuistoa huomion kiinnittää noin 15 metrin korkeuteen kohoava piippu, josta nousee savua. Lienemme perillä. Suurta rakennusta jättisiiloineen ei kuitenkaan näy, vaan mitoiltaan paljon maltillisempi laitos. Pienehköä tonttia ympäröivään aitaan kiinnitetty kyltti ”Vapon pellettilämpökeskus” vakuuttaa meidän kuitenkin tulleen oikeaan paikkaan.

Oppaaksi lupautunut Vapon käyttöpäällikkö Markku Luomajoki sanoo, että laitoksen koko onkin yksi pellettilämmityksen eduista.

– Pellettilämpölaitos, siilot ja vastaanotto on helppo rakentaa pienellekin tontille. Esimerkiksi hakkeen ja turpeen vastaanotto vaatisi oman rakennuksensa, koska niiden on oltava suojassa lumelta ja sateelta. Investoinnit olisivat suuremmat, koska vastaanottorakennus edellyttäisi betoniperustuksen lisäksi maatöiden tekoa. Pelletin säilytykseen riittää myös pienemmät siilot, Luomajoki kertoo ja esittelee lämpökeskuksen vieressä olevaa kolmea 44 kuutiometrin kokoista siiloa.

Käyttöpäällikkö Markku Luomajoen mukaan pellettilämpökeskus on helppo rakentaa pienellekin tontille.

Käyttöpäällikkö Markku Luomajoen mukaan pellettilämpökeskuksen laitteet ovat melko yksinkertaisia.

Vuonna 2008 käyttöön otettu pellettilämpökeskus on alusta asti tuottanut kaiken Serenan tarvitseman lämmön.

– Alkuaikoina siellä poltettiin myös 12-millistä turvepellettiä, mutta nykyisin polttoaineena on 8-millinen puupelletti. Säiliöauto tuo tänne pellettiä keskimäärin 30 tonnia viikossa, Luomajoki kertoo.

Kuljettaja kiinnittää letkun siilon alaosassa olevaan putkeen, jota myöten pelletit puhalletaan paineen avulla siiloon. Kuljetusilma suodatetaan ja poistetaan. Kun rakennuksen seinässä sijaitsevan välisäiliön anturi havaitsee pellettitarpeen, alkaa pari metriä pitkä ja parikymmentä senttiä paksu ruuvi pyöriä ja nostaa pellettejä siilosta välisäiliöön. Sieltä lähtee toinen annosruuvi, joka siirtää kattilan lämpötilan laskiessa lisää pellettejä kattilaan.

Yllätyksekseni lämpökeskuksessa ei tarvitse olla jatkuvasti henkilökuntaa paikalla, vaan keskus on etävalvonnassa. Olin myös kuvitellut mielessäni tilan meluisaksi ja hieman sotkuiseksikin, mutta nuo luulot osoittautuivat vääriksi.

Kattilan lämpötila säädetään ulkolämpötilan mukaan: 20 asteen pakkasella se on 100 astetta, mutta käyntipäivänä nollakelillä 91 astetta. Kesälläkin kulutus on vesipuistossa yllättävän kova, sillä altaiden lämmitys kuluttaa paljon energiaa. Osa altaista sijaitsee ulkona, eikä Suomen sää tunnetusti ole helteinen koko kesää.

Luomajoki näyttää, kuinka kattilaan saadaan palo kahdella puhaltimella. Toinen niistä puhaltaa ilmaa arinan alta ja toinen kattilan yläosasta. Savukaasu lämmittää kattilan kautta kulkevaa vettä, jota pumpataan vesipuiston käyttöön. Savukaasuimuri imee savukaasut savupiippuun.

Pelletti palaa tuhkaksi. Tuhka putoaa kattilan alla olevaan, vettä sisältävään metallikouruun, joka varmistaa sen sammumisen. Tuhka kulkee kourua pitkin lavalle, ja siitä edelleen pääosin peltojen lannoitukseen.

Vapo on Suomen suurin pelletin tuottaja. Yli puolet kotimaisesta pelletistä tulee Vapon tehtailta.

Pellettilämpökeskuksen laitteet ovat Luomajoen mukaan melko yksinkertaisia.

– Niiden ajamista helpottaa se, että pelletti on esimerkiksi hakkeeseen ja turpeeseen verrattuna tasalaatuista ja samankokoista, eikä siinä ole kosteusvaihteluita.
Yleensä operaattorilta menee vuoden verran laitteiden säätämisen opiskeluun. Siinä ajassa ehtii nähdä vuodenaikojen vaihtelut ja oppia oikeat säädöt kelille kuin kelille.

Serenassa operaattorina on ollut puolisen vuotta ISS. Heidän edustajansa käy kerran tai kahdesti viikossa tekemässä tarvittavat säädöt ja katsomassa pelletin määrän. Laitevikojen ennaltaehkäisyyn kuuluu epätavallisesta suhinasta, paukkeesta tai muista äänistä raportointi. Lisäksi operaattori tilaa lisää pellettiä aina tarvittaessa.
Vapo tekee myös omia tarkistuksiaan.

– Seuraamme muun muassa öljyn käytön määriä sekä hyötysuhdetta, Luomajoki täsmentää.

Jos kattilaveden lämpötila laskee, käy operaattori tarkistamassa tilanteen. Etenkin ukkoset ja myrskyt voivat aiheuttaa sähkökatkoja ja automaatiohäiriöitä. Jos niin käy, öljylaitteet käynnistyvät automaattisesti ja turvaavat lämmöntuotannon.
Pellettipolttimen vieressä oleva öljykattila on varakattila, jota käytetään kulutushuippujen tasaajana.

– Joulukuussa tänne tehtiin puhallinmuutos. Sen jälkeen ei öljyä ole tarvittu lainkaan, edes tammikuun 30 asteen pakkasilla. Sitä ennen sitä kului aina silloin tällöin.
Tarkistamme seuraavaksi savukaasun lämpötilan. 165 astetta saa Luomajoelta hyväksyvän nyökkäyksen. Lämpötilan nousu 200 asteeseen osoittaisi kattilan sisäpinnan likaantuneen. Tuolloin noki pitäisi poistaa painepesurilla.

Serenan pellettilämpökeskus on esimerkki pienestä kohteesta, jossa lämpö tuotetaan pelletillä. Mielenkiintoisia ovat myös erilaiset pellettisaunat. Kiuas lämpiää pelleteillä muun muassa Helsingin Merihaan Kulttuurisaunassa sekä energiatehokkaiden kerrostalojen taloyhtiön saunoissa Itä-Helsingin Kivikossa. Myös pellettitakkoja myydään yhä useammin.

Keskikokoisia kohteita ovat kiinteistölämmitykset ja pellettilämmitteiset teollisuushallit. Voipa pelleteillä lämmittää kokonaisen kylänkin, kuten Ypäjällä tehdään.

Pienen kohteen jälkeen on aika katsastaa toinen ääripää. Nokka kohti Tamperetta, jossa pelletti on vahvasti mukana alueen kotien lämmityksessä.

Johtaja Antti-Jussi Halminen Tampereen Sähkölaitokselta poseeraa voimalaitoksen turbiinihallissa.

Johtaja Antti-Jussi Halminen Tampereen Sähkölaitokselta poseeraa Lielahden voimalaitoksen turbiinihallissa.

Lielahden voimalaitos onkin ihan toista kokoluokkaa. Lähes Näsinneulan korkeuksiin yltävä piippu sekä kaksi suurta rakennusta tekevät heti vaikutuksen. Harjun vieressä seisova massiivinen voimalaitos tuottaa sähköä ja lämpöä. Tapaamme Tampereen Sähkölaitoksen Energia-yksikön johtajan Antti-Jussi Halmisen, joka esittelee meille paikkoja. Kipuamme portaita pitkin ylös valvomoon, jossa on parikymmentä monitoria ja satoja, vähän väliä vaihtuvia numeroita.

Täältä käsin ajetaan 630 kilometriä pitkää kaukolämpöverkkoa, jonka piirissä on 200 000 asukasta Tampereella, Ylöjärvellä, Pirkkalassa ja Nokiankin puolella.

Valvomossa tarkkaillaan jatkuvasti 16 lämpökeskuksen ja kolmen voimalaitoksen reaaliaikaista kaukolämmön jakelutilannetta. Ihmettelen, kuinka tuosta numeroviidakosta on mahdollista huomata nopeasti, jos jossakin tapahtuu jotakin hälyttävää. Eräs valvomon miehistä kertoo pilke silmäkulmassaan, että kyse on samasta asiasta kuin lavatansseissa: vaikka naisia on paljon, pystyy harjaantunut silmä skannaamaan tilanteen nopeasti sekä erottamaan kiinnostavat ja tärkeät seikat tavanomaisista.

Valvomon monitoreista voi seurata kaukolämpöveden liikkeiden lisäksi pelletin palamista. Myös 17 kilometrin päässä sijaitsevan Sarankulman pellettilämpökeskuksen pellettimäärää pystytään seuraamaan valvomosta käsin.

– Sarankulman maksimiteho oli 33 megawattia, kun laitoksesta tehtiin kaupat Metso Powerin kanssa vuonna 2012. Tehoja on nostettu kattilan toimittajan kanssa matkan varrella niin, että nykyään pystymme ajamaan enimmillään 37 megawatin tehoja, Halminen kertoo.

Näen monitorista, että vierailuhetkellä teho on 19 megawattia. Tehot säätyvät kaukolämmön tarpeen mukaan. Lähtevän kaukolämpöveden lämpöä ja painetta tarkkaillaan koko ajan. Kattilan palamisen on pysyttävä säätöalueella. Tarkkana saa olla.
Serenan ja Sarankulman kokoerosta kertoo sekin, että siinä missä Serenaan toimitetaan pellettiä 30 tonnia viikossa, on Sarankulman keskimääräinen viikkokulutus 500 tonnia ja pahimpaan pakkasaikaan jopa 1 500 tonnia.

Sarankulmaan tuodaan siis keskimäärin reilut kymmenen rekallista pellettiä viikossa. Viikkolasti eli 500 tonnia pellettiä sisältää saman verran energiaa kuin 250 000 litraa polttoöljyä tai vähän yli viisi öljyrekallista.

Tiivis pelletti ei vie paljon varastotilaa ja sen kuljettaminen on kustannustehokasta.

Tampereen Sähkölaitoksella on päätetty siirtyä käyttämään vanhojen fossiilisten polttoaineiden sijaan yhä enemmän uusiutuvia polttoaineita. Se ei ole jäänyt sanahelinäksi, vaan viimeisen kahden vuoden aikana uuteen prosessiin on investoitu noin 150 miljoonaa euroa.

– Meillä oli halu löytää uusiutuvalla polttoaineella toimiva lämmöntuotantoprosessi, joka on taloudellinen mutta tehokas. Tavoitteena oli saada palamisprosessin säätö ja tehon muutos mahdollisimman nopeaksi. Tästä syystä päädyimme pellettilämpökeskukseen, Halminen taustoittaa.

Lisäksi Tampereella halutaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, käyttää lähimetsistä löytyvää raaka-ainetta ja luoda lisää työpaikkoja Pirkanmaalle.

Vapon pelletti täyttää hyvin vaatimukset. Raaka-aineena käytetään kotimaista puuta. Energiantuotannon omavaraisuusaste nousee ja Suomeen saadaan työtä. Esimerkiksi Vapon pellettituotanto työllistää suoraan lähes 70 henkilöä ja välillisesti yli sata.
Pellettituotannon hiilijalanjälki on myös yllättävän pieni. Hiilidioksidia syntyy keskimäärin 16 grammaa per kilowattitunti, kun esimerkiksi raskaalla polttoöljyllä vastaava luku on 284 grammaa.

– Ympäristöystävällisyyttä lisää hyvä kuljetus-hyötysuhde, sillä pelletin energiatiheys on suuri esimerkiksi hakkeeseen verrattuna, Halminen huomauttaa.

Tampereella pelletin eduksi koettiin myös palamisen säädettävyys sekä käsittelyn ja säilyttämisen helppous.

– Lisäksi henkilöresurssitarve on minimissään, sillä kuljettaja pystyy hoitamaan yksin kuljetusauton tyhjennyksen, Halminen jatkaa.

Öljyn maailmanmarkkinahinta heilahtelee voimakkaasti.

– Keskimäärin pelletti on pärjännyt hintavertailussa, mutta nyt kun öljy on ollut halpaa, on pellettimyynnilläkin välillä tiukkaa. Öljyn hintaa ei kuitenkaan pysty ennustamaan yhtään, vaan se voi lähteä nousemaan nopeastikin, Halminen toteaa.

Sarankulma on Suomen ensimmäinen tämän mittaluokan pellettilämpölaitos. Tämän jälkeen on valmistunut kaksi muutakin isoa pellettiä käyttävää lämpölaitosta: toinen Turkuun ja kolmas Espooseen. Myös Helsinki on alkanut käyttää pellettiä hiililaitoksillaan.
Tampereen Sähkölaitoksen pilottihankkeessa tavoitteena oli löytää mahdollisimman edullinen laitoskonsepti, jossa lähdettiin sovittamaan pelletin polttotekniikkaa standardiöljykattilaan. Pari vuotta painittiin toimintavarmuuden ja palamisenhallinnan virittämisen kanssa, mutta laitostoimittaja on saanut kokonaisuuden jo toimimaan suhteellisen luotettavasti.

– Vapon kanssa on ollut mukava tehdä yhteistyötä. Olemme hakeneet yhteistä linjaa. Ongelmat ja haasteet koetaan yhteisiksi, ja niihin on aina löydetty ratkaisut, Halminen kehuu lähtiäisiksi.

Pellettipapanoita sahanpurusta
Klapien poltto on perinteinen lämmitysmuoto, mutta tarve polttaa puuta hallitusti sekä vähentää varastointitilaa loi pellettituotannon.
Pelletti on jalostettua biopolttoainetta, jonka raaka-aineita ovat teollisuuden sivutuotteena syntyvä sahanpuru ja kutterilastu. Raaka-aine on puhdasta puuta ilman kuorta tai muita epäpuhtauksia, ja sitä saadaan suomalaisilta sahoilta.
Sahanpurua syntyy Suomessa sahoilla vuosittain noin 10 miljoonaa irtokuutiometriä. Tästä määrästä menee reilu miljoona kuutiota Vapon pellettitehtaille Turenkiin, Peräseinäjoelle, Ylistaroon, Vilppulaan, Kärsämäelle ja Ilomantsiin.
Pelletin valmistuksessa ei käytetä lisäaineita, korkeintaan pieniä määriä viljatärkkelystä tarvittaessa sidosaineena.
Pellettiä polttaessa saadaan suurempi lämpötila, koska siitä on otettu kosteus pois. Varastoitavuuskin paranee, sillä kuiva pelletti ei lämpene varastoaumoissa, kuten kosteilla polttoaineilla on taipumus tehdä.
Papanan muotoon tiivistetty pelletti ei myöskään tarvitse paljon tilaa varastoinnissa ja sen kuljettaminen on kustannustehokasta. Helppokäyttöisyytensä ja lämpötilan säädeltävyyden vuoksi sen suosio on kasvamassa perusenergiantuotannossa pienissä ja keskisuurissa kohteissa sekä huippu- ja varatehon tuojana isoissa kohteissa, kuten lämpölaitoksissa.

Etenkin sisämaan kaupungeissa käytetään paljon puuta ja turvetta lämmön tuottamiseen.

Tavoitteena tuplata pelletin myynti
Vapon pellettimyynti on Suomessa noin 160 000 tonnia, mikä vastaa 800 000 megawattituntia eli 0,8 terawattituntia vuodessa. Vapon tavoitteena on luopua viennistä ja kaksinkertaistaa myyntimäärä kotimaassa. Tärkeimpänä motiivina on raskaan polttoöljyn käytön loppuminen vuonna 2017 rikkipäästöjen vuoksi.
– Yksi omakotitalo tarvitsee lämmitykseen energiaa tyypillisesti 25 megawattituntia vuodessa. Vapon nykyisellä pellettimyynnillä pystyisi siis lämmittämään 30 000 omakotitaloa vuoden ajan, Vapon pellettiliiketoiminnan myyntijohtaja Martti Savolainen vertaa.
Suomi on merkittävä bioenergian käyttäjä. Etenkin sisämaan kaupungeissa käytetään paljon puuta ja turvetta.
Maailmanlaajuisesti pelletti on kohtalaisen hyvässä kasvuvauhdissa. Ympäristötietoisuus on pisimmällä Euroopassa. Suurimpia pelletin käyttäjiä ovat Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Saksa ja Pohjoismaat.
– USA:ssakin on jo kauan ollut kohtuullinen pellettimarkkina pienkäytössä. Siellä pelletin nousu perustuu hintakilpailukykyyn ja haluun käyttää muuta kuin öljylämmitystä, Savolainen sanoo.
Pellettilämmityksen kasvuvauhti olisi todennäköisesti kovempikin, mutta sitä on hillinnyt öljylämmityslaitteiden melko pitkä elinkaari. Laitteet uusitaan yleensä vasta, kun on pakko.
– Toisaalta öljyn halpa hinta on antanut lisäaikaa lämmitysmuodon vaihdossa. Kun öljyn hinta oli korkeammalla, paine vaihtoon oli kovempi, Savolainen lisää.
Fossiilisten polttoaineiden verotuksen sekä päästövaatimusten kiristyminen suosii jatkossa yhä enemmän uusiutuvien energiamuotojen, kuten pelletin, käyttöä.
– Suomessa on turvauduttu pienissä kohteissa muuta Eurooppaa useammin maalämpöön. Muissa Euroopan maissa sähkö on kalliimpaa, jolloin pelletti on näyttäytynyt parempana vaihtoehtona. Keskisuurissa ja isoissa kohteissa pelletin kasvuvauhti on kotimaassakin nopeaa.
Suomessa Vapo on ollut pellettilämmityksen edelläkävijä. Se on myös suurin pelletin tuottaja: yli puolet kotimaisesta pelletistä tulee Vapon tehtailta.
Kilpailijoita Vapolla on kotimaisten toimijoiden lisäksi yhä kasvavassa määrin Venäjällä.
– Ulkomaisiin kilpailijoihin verrattuna etunamme on toimitusvarmuus ja laatu. Asiakkaamme arvostavat, että pelletti tulee lähialueelta eivätkä tuontiheilahtelut vaikuta sen toimitukseen, Savolainen toteaa.

Teksi Sari Alhava
Kuvat Juha Myllymäki

Kirjoittaja: polte

Numero: 1/2016