Minkälainen energiahuoltovarmuustilanne Suomessa on?
Olemme miettineet erilaisia turvaamismenettelyjä sekä tuontipolttoaineiden että sähkön tuontiyhteyden katkeamisen tai laiterikkojen varalta. Tuontipolttoaineiden varmuusvarastot koostuvat valtion varastoista, yritysten velvoitevarastoista sekä yritysten kaupallisista varastoista. Varastointi antaa aikaa miettiä, miten päästään turvallisesti ja kustannustehokkaasti eteenpäin, jos jotain yllättävää sattuu.

Kuinka pitkäksi aikaa varastot riittävät?
Valtioneuvosto on määritellyt, että maassa pitää olla tuontipolttoaineita viiden kuukauden tarvetta vastaava määrä. Kotimaisen energian varastot ovat toimijoiden omalla vastuulla.

Miten tärkeitä kotimaiset energianlähteet ovat huoltovarmuuden kannalta?
Kotimaisilla toimijoilla on iso vastuu pitää riittävästi varastoja kaupallisiin tarkoituksiin. Seuraamme omavaraisuustilannetta, ja voimme tehdä myös esimerkiksi energiaturpeen turvavarastointia vapaaehtoisiin sopimuksiin perustuen. Pelkästään kotimaisten lähteiden varaan emme voi huoltovarmuutta kuitenkaan rakentaa, sillä olemme riippuvaisia tuontienergiasta.

Mitkä ovat energiahuollon kannalta suurimpia uhkia?
Uhkana on, että useampi asia pettää samanaikaisesti tai peräkanaa silloin, kun kulutus on suurimmillaan. Olisi vakava tilanne, jos jokin merkittävä voimalaitos rikkoutuisi kireällä pakkasella, jolloin kotimainen sähköntuotanto on huipussaan.

Sähkönkulutus ei saa koskaan olla liian suuri sähkön tarjontaan nähden, koska tällöin koko valtakunnanverkko on vaarassa kaatua. Kantaverkkoyhtiö Fingridillä onkin selkeät ohjeet siihen, mihin sähkönjakelu kriisitilanteessa riittää, ja se pystyy antamaan jakeluverkkoyhtiöille velvoitteen vähentää kulutusta.

Aika paljon sähköntuotantokapasiteettia on suljettu yritysten katsottua, ettei reservivoimaloita tarvita. Elämme kroonisessa kapasiteettivajeessa, ja se on ehkä yksi suurimmista uhista.

Kaukolämpöpuolella häiriöihin varautuminen on kuntien ja yritysten omalla vastuulla, ja on tärkeää, että ne tiedostavat ja tunnistavat oman toimintansa riskitekijöitä. Huoltovarmuuskeskus opastaa toimijoita vapaaehtoisuuteen perustuvassa varautumisessa.

Teksti Katariina Krabbe
Kuva Marja Väänänen

Kirjoittaja: polte

Numero: 1/2016