Kesäkuun alussa Sevillassa järjestettiin suurten polttolaitosten BAT-asiakirjaa (Best Available Technology) koskeva TWG-loppukokous (Technical Working Group), joka jäi julkisuudessa vähälle huomiolle. Huomiota kokous olisi kyllä ansainnut, sillä siellä määriteltiin hyvin pitkälle suurten polttolaitosten (LCP) BAT-päätelmät, jotka sisältävät muun muassa sitovat päästörajat yli 50 megawatin polttolaitoksille.

Suomen kannalta merkittävää on, että BAT-päätelmät tulisivat ehdotetussa muodossaan kiristämään etenkin turpeen päästörajoja sekä uusissa että olemassa olevissa laitoksissa. Rajat ovat selvästi tiukemmat kuin vuoden 2016 alussa voimaan tulevassa IE-direktiivissä (teollisuuspäästödirektiivi), jonka rajat ovat puolestaan jo nykyisiä kovemmat. Samalla vaatimukset kiristyvät suhteessa kivihiileen, kuten oheinen piirros osoittaa.

Uudet päästörajat tulevat myös vastaan varsin nopeasti, sillä polttolaitosten on täytettävä BAT-päätelmien vaatimukset neljän vuoden sisällä niiden julkaisemisesta. Mikäli julkaisu tapahtuu suunnitellusti vuosien 2016 ja 2017 vaihteessa, uudet päästörajat ja muut vaatimukset tulevat siten voimaan vuoden 2021 alussa.

BAT-päätelmiin liittyy kuitenkin vielä paljon epävarmuuksia. Asiantuntija Jukka Makkonen Energiateollisuus ry:stä arvioi, että varsinaisiin päästörajataulukoihin tuskin enää tulee isoja muutoksia, mutta niiden alaviitteet elävät vielä jatkokäsittelyssä tämän syksyn ja ensi kevään aikana.

– Alaviitteillä pyritään huomioimaan suomalaisen energiajärjestelmän ominaispiirteet ja siten kohtuullistamaan vaatimuksia. Suomen edustajat ovat tehneet tähän tähtääviä perusteltuja muutosehdotuksia vuodesta 2010 lähtien. Iso haaste on se, että monipolttoaineleijutekniikka ei ole oikein avautunut BAT-asiakirjan kirjoittajille, vaikka heille on järjestetty esimerkiksi laitosvierailu Suomeen ja tuotettu lukuisia teknisiä selvityksiä, hän toteaa.

Jos BAT-päätelmät astuvat voimaan sellaisenaan, puuta ja turvetta käyttävien laitosten kustannukset nousevat.

BAT-päätelmien päästörajataulukoissa esitetyt maksimivuosipäästörajat ovat laitoksen kokoluokasta riippuen turpeen rikkidioksidille (SO2) 50–100 mg/Nm3 olemassa oleville laitoksille ja 35–70 mg/Nm3 uusille laitoksille. Typen oksidien (NOx) vuosipäästörajat ovat 150–225 mg/Nm3 / 140–200 mg/Nm3 ja hiukkaspäästöjen 10–15 mg/Nm3 / 1–5 mg/Nm3. Näiden lisäksi on määritelty vuorokausikeskiarvorajat.

Uusina päästökomponentteina seurattavaksi tulevat elohopea (Hg), fluorivety (HF) ja vetykloridi (HCl). Näistä uusista komponenteista turvetta käyttäville laitoksille haastavin on vetykloridi, jonka raja on haastava sähkösuodattimella varustetuille laitoksille.

Energiateollisuus ry:ssä on arvioitu Pöyryn selvityksen pohjalta, että jo yksinomaan IE-direktiivin vaatimukset maksavat Suomessa noin miljardi euroa. BAT-päätelmien aiheuttamien kustannusten on arvioitu olevan pahimmillaan kolminkertaiset, sillä käytössä olevissa laitoksissa päästörajataulukkojen vaatimuksia ei kyetä täyttämään nykyisillä tekniikoilla.

Makkonen muistuttaa, että paljon riippuu kuitenkin siitä, minkälaisia muutoksia päästötaulukkojen alaviitteisiin tulee. Samoin lopputulokseen vaikuttaa, millaisia tulkintoja tehdään siinä vaiheessa, kun laitosten ympäristölupia tarkistetaan BAT-päätelmien pohjalta.

– Prosessi on uusi niin luvittajille kuin toiminnanharjoittajille, joten tiedossa on paljon epäselvyyksiä ja erilaisia näkemyksiä. LCP BAT -päätelmien tulkinta vaatii perehtymistä epäselviin sanamuotoihin ja lukuisiin alaviitteisiin. BAT-päätelmäthän ovat yleiseurooppalaisia ja soveltaminen suomalaisiin kattiloihin on joissakin tapauksissa vaikeaa.

Kirjoittaja: polte

Numero: 3/2015