Valtioneuvoston asetus 750/2013 eli niin sanottu PIPO-asetus määrittelee päästönormit alle 50 megawatin energiantuotantoyksiköille. Kyseessä on ympäristönsuojelulain nojalla annettu kansallinen säädös, jolla uudistettiin vuonna 2010 voimaan tullut samaa aihetta koskeva asetus. Tänä kesänä on lisäksi päätetty samaa kokoluokkaa koskevan MCP-direktiivin sisällöstä, mutta sitä ei ole vielä otettu EU:n jäsenmaissa käyttöön.

Uusia laitoksia tiukentuneet normit ovat koskeneet jo vuodesta 2010 lähtien. Vanhoja laitoksia koskeva siirtymäaika päättyy vuoden 2018 alussa.

Vaikka asetus ei sinänsä kiellä raskaan polttoöljyn käyttöä, käytännössä raskaan polttoöljyn käyttö tämän kokoluokan laitoksissa loppuu kokonaan, sillä polttoaineen rikkidioksidipitoisuus ylittää tiukentuneet päästönormit.

– Rikkipäästöjen rajat ovat niin tiukat, ettei niihin päästä markkinoilla olevalla raskaalla polttoöljyllä. Isommissa polttolaitoksissa on mahdollista hoitaa asia puhdistusjärjestelmien avulla, mutta pienissä yksiköissä se ei kannata, asiantuntija Katja Kurki-Suonio Energiateollisuus ry:stä kertoo.

Hänen vastuualueeseensa kuuluu kaukolämmön tuotanto, kotimaiset polttoaineet ja huoltovarmuus.

– Suomessa on tyypillisesti paljon vähällä käytöllä olevia pieniä laitoksia ja ne sijaitsevat usein haja-asutusalueilla, joissa ilmanlaatu on hyvä. Siksi Suomi on halunnut vähän käyville kattiloille joustoa, hän sanoo.

Painetta kansalliselle sääntelylle tulee kuitenkin EU:n jäsenvaltioiden päästökatoista. Ilmastokysymys luo oman paineensa. Lisäksi isoille polttolaitoksille määritetään parhaillaan EU-tasolla parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) asiakirjaa, johon tulevat energiatehokkuusvaatimukset ja päästörajoitukset ovat paljon tiukempia kuin teollisuuspäästödirektiivi vuodelta 2010.

– Suomen kannalta tärkeintä on ollut puolustaa kotimaisille polttoaineille asetettavia rajoja.

PIPO-asetuksen yhtenä tavoitteena on ollut vähentää byrokratiaa siten, että pienet polttolaitokset selviäisivät jatkossa rekisteröintimenettelyllä ympäristöluvan sijaan.

– Rekisteröintimenettely on hieman kevyempi kuin ympäristölupa, mutta ympäristölupa on aiemmin sallinut laitoskohtaista harkintaa, mikä rekisteröintimenettelyssä ei enää ole mahdollista. Aiemmin ympäristöluvituksessa on sovellettu parhaan käyttökelpoisen tekniikan ohjetta, mutta soveltamiseroja on ollut. Nyt kyseessä on minimivaatimus, josta ei voida poiketa. Säännöt ovat selkeät ja samat kaikille, mutta joissain tilanteissa ne voivat tuntua kohtuuttomilta, pohtii Energiateollisuuden sähköntuotannon asiantuntija Heidi Lettojärvi.

Rikin lisäksi asetuksessa määritellään päästörajat hiukkasille ja typen oksideille.

– Typpirajoihin päästään jo nykyisillä polttimilla, se on enemmänkin säätökysymys. Hiukkaspäästöt voivat vanhojen kattiloiden osalta olla haaste, sillä niissä ei välttämättä ole sopivia suotimia, Kurki-Suonio sanoo.

PIPO-asetuksessa on myös maaperän ja pohjaveden suojeluun tähtääviä vaatimuksia, jotka liittyvät muun muassa polttoaineiden käsittelyyn, säiliöihin ja öljyisten vesien käsittelyyn.

Öljykattila voidaan muuttaa pelletinpolttoon sopivaksi.

Esimerkiksi öljysäiliön suoja-altaan on asetuksen mukaan oltava kooltaan 1,1-kertainen säiliöön nähden.

– Öljysäiliöt ovat usein vanhoja ja paljon suurempia kuin nykyinen käyttö edellyttäisi. Siksi investointi säiliötä suurempaan suoja-altaaseen voi olla iso rasite.

Öljyn käyttö energianlähteenä on hiipunut viime vuosikymmenien aikana. Kaukolämmön tuotannossa öljyn osuus on vakiintunut noin kolmeen prosenttiin, sähköntuotannossa öljyä käytetään vielä vähemmän, vain 0,3 prosenttia.

– Öljyä tarvitaan kuitenkin aina vähän, esimerkiksi käynnistyksessä tai epähomogeenisen polttoaineen apuaineena. Esimerkiksi jätteenpoltossa öljyä tarvitaan toisinaan mukana, jotta päästäisiin riittävän korkeaan polttolämpötilaan, Katja Kurki-Suonio toteaa.

Kattiloita, joissa käytetään pääpolttoaineena raskasta polttoöljyä, on alle viidenkymmenen megawatin kokoluokassa kuitenkin vielä yli 700. Eniten on pieniä, 1–5 megawatin laitoksia, joita PIPO-asetus koskee vain, jos yksikkö sijaitsee samalla laitosalueella muiden energiantuotantoyksiköiden kanssa ja yhteenlaskettu polttoaineteho ylittää viisi megawattia tai jos kyseessä on muuten ympäristöluvanvarainen toiminta.

Suuri kattilamäärä mutta pieni öljynkulutus selittyy sillä, että öljyä käytetään pääpolttoaineena lähinnä vara- ja huippukattiloissa, jotka käynnistetään vain kaikkein kylmimpinä pakkaspäivinä tai jos normaalisti käytettävä kattila on rikki.

– Kaukolämmön tuotannossa öljykattilat ovat useimmiten jo historian saatossa korvautuneet ensin kivihiilikattiloilla ja sittemmin biopolttoainekattiloilla, koska öljy on ollut pitkään kallista. Useimmiten peruskuormaa varten on kotimaisia polttoaineita käyttävä kattila. Talvikaudella voidaan lisäksi käyttää esimerkiksi pienempää pellettikattilaa ja vanha öljykattila on jäänyt rinnalle vain poikkeustilanteita varten, Kurki-Suonio sanoo.

Suomessa on vielä yli 700 kattilaa, joissa käytetään pääpolttoaineena raskasta polttoöljyä.

Huoltovarmuuden takia kaukolämmössä tarvitaan kuitenkin aina vararatkaisuja, ja siksi vanhoista kattiloista ei voida noin vain luopuakaan. Vaihtoehtoina on siirtyä esimerkiksi kevyen polttoöljyn käyttöön tai muuntaa kattila pelletille sopivaksi.

– Haaste tulee siitä, että yksittäisen laitoksen kannalta kyse on kattilasta, joka käy vain vähän, mutta säädösten takia on pakko investoida.

Vara- ja huippuvoimalat ovat saaneet päästönormeihin lievennystä, mutta investointihalukkuus on silti toistaiseksi ollut vähäistä.

– On selvää, että kovin pienet kattiloiden käyttöajat eivät kanna suuria investointikustannuksia, Vapon lämpö- ja sähköliiketoiminnan kehitysjohtaja Jari Kymäläinen kommentoi.

– Näyttää siltä, että useimmat ovat vielä odottavalla kannalla. Markkinoille on odotettu vähärikkisempää raskasta polttoöljyä, mutta ainakaan toistaiseksi sellaista ei ole kuulunut, Lettojärvi sanoo.

– Pikkuhiljaa päätöksiä kattiloiden muutostöistä olisi kuitenkin tehtävä, sillä aikaraja alkaa tulla vastaan, ainakin jos tehdään isompia muutoksia tai uusia kattilainvestointeja, Kurki-Suonio muistuttaa.

Vapo ratkoo samoja haasteita sekä omien laitostensa osalta että asiakkaidensa puolesta.

– Samanlainen prosessi käydään läpi, oli kyse omasta laitoksesta tai asiakkaalle tarjottavasta ratkaisusta, Jari Kymäläinen toteaa.

– Tutkimme ensin tarkkaan, millainen nykyinen energiantuotanto ja -käyttöprosessi on, ja käymme kaikki vaihtoehdot läpi.

Raskaan polttoöljyn vaihtaminen kevyeen polttoöljyyn tai nestekaasuun on investointikustannuksiltaan edullisin ratkaisu, kun taas pellettiin vaihtamalla käyttöön saadaan huomattavasti edullisempi ja kotimainen polttoaine.

Päätöksiä kattiloiden muutostöistä olisi tehtävä, sillä aikaraja tulee vastaan.

– Öljykattila voidaan muuttaa pelleteille sopivaksi esimerkiksi etupesäratkaisuna, jolloin nykyinen kattila säilyy lähes ennallaan. Toinen vaihtoehto on lisätä kattilaan arina, joita niitäkin on erilaisia.

Investointikustannuksiltaan kallein ratkaisu on rakentaa kokonaan uutta. Silloin käyttöön saadaan kuitenkin laajempi skaala polttoainevaihtoehtoja: pelletin lisäksi esimerkiksi vielä halvemmat polttoturpeet, metsähake tai teollisuuden sivutuotteet.

– Edullisten käyttökustannusten lisäksi uudessa, monelle polttoaineelle suunnitellussa kattilassa voidaan hyödyntää erilaisia polttoaineita, mikä parantaa huomattavasti energiantuotannon käyttövarmuutta ja joustavuutta muuttuvissa markkinaolosuhteissa.

Vapo on hiljattain ostanut Jokelan kaukolämpöverkon ja siihen liittyvän tuotantokapasiteetin. Jokelassa käytetään vielä polttoaineena raskasta polttoöljyä, mutta investointipäätös uuteen kattilaan on jo tehty.

– Rakennamme uuden lämpökeskuksen tuottamaan kaukolämpöä kiinteillä polttoaineilla, puulla ja turpeella. Vanha öljykattila jää toistaiseksi rinnalle, ja siirrymme siinä ke­vyeen polttoöljyyn tai muuhun vastaavaan varapolttoaineeseen sitten kun se on tarpeellista, Jari Kymäläinen kertoo.

– Kuten aina tämänkaltaisissa prosesseissa, selvitimme kaikki mahdolliset vaihtoehdot ennen kuin teimme päätöksen siitä, millä polttoaineella lähdemme energiaa tuottamaan. Vanha öljykattila olisi voitu muuttaa pelletille sopivaksi, mutta koska pelletin hinta on noin kaksinkertainen puun ja turpeen hintaan verrattuna, sitä ei tässä tapauksessa nähty järkevänä, koska laitos tulee tuottamaan kaukolämmön peruskuormaa.

Vapolla on kymmenien vuosien kokemus kiinteiden polttoaineiden laitoksista, joten uusi laitos on myös riskittömämpi vaihtoehto kuin vanhan kattilan muuttaminen. Muutostyöt kevyeen polttoöljyyn siirtymisessä ovat suhteellisen pieniä, sillä esimerkiksi raskaan öljyn säiliötä voidaan käyttää myös kevyelle polttoöljylle.

– Joitakin polttimien virityksiä toki tarvitaan, Kymäläinen sanoo.

Vaikka kevyt polttoöljy on raskasta polttoöljyä kalliimpaa, varakäytössä olevissa kattiloissa se voi tulla käyttökustannuksiltaan raskasta polttoöljyä edullisemmaksi.

– Raskasta polttoöljyä joudutaan lämmittämään ennen polttoa, mitä kevyelle polttoöljylle ei tarvitse tehdä. Jos käyttöä on vain vähän, lämmityksen osuus käyttökustannuksista kasvaa.

Samanlainen arviointiprosessi käydään läpi myös silloin, kun omat kattilat tulevat tiensä päähän.

– Mietimme jatkuvasti, miten omia laitoksia kehitetään. Olemme jatkuvasti kiinnostuneita myös laajentamaan toimintaamme sekä kaukolämpöverkoissa että kuntien ja teollisuuden ulkoistaessa energiantuotantoaan.

Investointipäätöksiä tehtäessä olisi kuitenkin tärkeää pystyä ennakoimaan tulevaisuutta. Kymäläinen toivoisikin valtiovallalta pitkäjänteistä ja ennustettavaa energiapolitiikkaa, jotta kotimaisiin polttoaineisiin pystyttäisiin investoimaan entistä enemmän.

Kirjoittaja: polte

Numero: 3/2015