Pian on taas aika kärrätä ulkona kuivuneet polttopuut liiterin suojiin. Juhannuksen jälkeen ilman kosteus lisääntyy ja klapien kuivuminen ulkona tuulessa ja auringossa hiipuu.

Kuin Veikko Huovisen hamsteri varaudun tulevaan talveen jo ennen kuin edellinen talvi on
päättynyt. Jossakin takaraivossa takoo päivän pidentyessä, että nyt on päästävä rankametsälle harventamaan koivikkoa tai väljentämään lepikkoa, kaatamaan puita klapien tekoa varten. Pakkasyön jälkeen heti aamusta tunnen, kuinka hanki on rapsakka ja ilma kuivaa.

Jossakin taka­rai­vossa takoo, että nyt on pääs­tävä ranka­met­sälle harven­tamaan koi­vik­koa tai väl­jen­tämään lepik­koa.

Yhtä lailla nautin rankojen teosta syksylläkin, varsinkin jos sattuu mukava kuiva loppusyksyn päivä. Jos vain maltan lyhyen päivän keskellä tehdä taukotulet, voin kuunnella nuotion ääressä metsän hiljaisuutta kiihkeän kesän jäljiltä. Haistan maan ja aistin maatuvan kasvuston tuoksut. Huomaan, että metsään on tullut näkyvyyttä puiden ravisteltua lehtensä. Nekin varautuvat tulevaan talveen.

Talveen on tosiaan varauduttava. Mielelläni ajattelen marjojen ja sienten keruuta, mutta liian harvoin saan patisteltua itseni ämpärin kanssa metsään. Kykkiminen mättäiden ääressä ja ämpärin hidas täyttyminen ovat toisinaan liikaa malttamattomalle luonteelleni. Mutta kun puut on ajettu metsästä pihalle, niitä pääsee pilkkomaan! Tässä hommassa käden jälki näkyy ja syntyy tulosta.

Taitoni käyttää kirvestä ja pokasahaa ovat perin vaatimattomat, sen tunnustan. Maatilalla kasvaneena olen sen sijaan touhunnut koneiden kanssa ja rautaisia hevosvoimia käytämme myös perheen kanssa klapitalkoissa. Oman perheeni lisäksi työhön osallistuvat isä, veli ja sisko perheineen. Äiti pitää klaanin ruoassa. Nämä talkoot taitavat olla kaikkein rankimmat juuri hänelle.

Pidämme tauon, koneet sammutetaan, pihamaalla pienet sukulaistytöt hihkuvat ylittäessään esteitä vikureilla keppihevosillaan, juuri saapunut kiuru julistaa elämäniloa korkeuksissa.

Klapit on saatava kuivumaan ennen viimeisten lumien sulamista. Kevät, joka rohduttaa huulet ja saa sormenpäät haavoille, kuivaa myös klapit. Kuivuminen hidastuu, mikäli kevät on poikkeuksellisen märkä ja kylmä. Siksipä on syytä pitää hyvin tuulettuvassa varastossa yli- ja yliylivuotisia klapeja, jotka vuoden tai kahden varastoinnin aikana ovat vuorenvarmasti ruutikuivia.

Kuusen räiske kiukaan pesässä, mäntypuiden tervaksen tuoksu ja koivun tuohesta syntyvä makeantympeä savu saavat hamsterin sydämeni sykkimään. Taas on varasto täynnä omia puita, joilla lämmittää. Lämpö tuntuu sekä mielessä että iholla. Tämän vuoksi olen saanut hikoilla. Kroppa kiittää ja rahaa säästyy.

Uskon, että tuhannet suomalaiset tuntevat kanssani samoin – kaikki ne, jotka hamsterin vaistoaan toteuttaen täyttävät talvivarastoja polttopuilla ja muillakin luonnon antimilla.

Varmasti samanlaisia hetkiä kokevat myös työtoverini Vapossa ja kollegani muissa kotimaisen energian naapuriyrityksissä. Suomalaisen luonnon kiertokulun huomaavat ja työnsä tärkeyden tuntevat myös tuhannet yrittäjät ja kuljettajat traktoreissaan ja rekoissaan tuottaessaan koteihimme lämpöä ja sähköä metsähakkeella ja energiaturpeella.

On varastojen teon aika.

Jaakko Silpola
Erityisasiantuntija
Vapo Oy

Kirjoittaja: polte

Numero: 2/2015