Lauri Tarasti on valinnut haastattelupaikaksi Musiikkitalon kahvion, minne hän saapuu ryhdikkäänä ja hyväntuulisena. Paikan valintaan on syynsä. Tarasti vetää Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuoden valtakunnallisia valmisteluja ja Musiikkitalolle on helppo sopia muitakin tapaamisia.

Tarasti tunnetaan parhaiten virkamiehenä par excellence – sitoutumattomalle juristille on uskottu peräti 17 selvityksen tekeminen. Kun valtakunnassa on ongelma, johon tarvitaan puolueetonta ja käytännönläheistä ratkaisua, kutsutaan Tarasti apuun. Tarasti laskee kirjoittaneensa Suomen lakiin suoraan yli tuhat pykälää. Suurimman osan selvitystyöstä hän on tehnyt virkatyönsä ohella eri ministeriöille, mutta töitä riittää eläkeläisellekin.

Valtakunnan virallisella selvitysmiehellä on muitakin puolia, sillä hän on innokas urheilumies ja musiikin ystävä. Nuoruudessaan hän kilpaili juoksijana SM-tasolla. Urheilun saraltakin on setvittävää riittänyt, sillä hän oli puheenjohtaja Lahden doping-skandaalia ruotineessa työryhmässä. Vaalirahoituskohun selvittämistä hän kuitenkin kuvaa uransa vaikeimmaksi selvitykseksi.

– Hallinnossa olisi aika siirtyä nykypäi­vään. Elämä on muuttu­nut reaali­aikaiseksi, mutta viranomais­ten toiminta­tavat laahaa­vat jäljessä, Lauri Tarasti sanoo.

Mutta nyt on keskustelun aiheena ympäristömenettelyjen sujuvoittamista selvittäneen arviointiryhmän työ. Tarastin johdolla maaliskuussa valmistuneessa selvityksessä esitetään peräti 19 toimenpidettä, joilla ympäristömenettelyjä voitaisiin sujuvoittaa. Pikavauhdilla työnsä tehneen työryhmän ehdotuksia on odotettu teollisuuden ja energia-alan piirissä kovasti, koska lupien saaminen uusille investoinneille kestää nykyisellään kohtuuttoman kauan.

Ympäristömenettelyillä tarkoitetaan lupamenettelyjä, joita tarvitaan hankkeisiin, joilla voi olla vaikutuksia ympäristöön. Pienemmissä hankkeissa riittää ympäristölupa, isommissa hankkeissa tarvitaan lisäksi ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA), johon liittyy selvityksiä, asianosaisten kuulemista ja lausuntoja. YVA:n piiriin kuuluvat hankkeet voivat olla esimerkiksi moottoriteitä, voimalaitoksia tai tuulivoimapuistoja. Turvetuotannossa YVA vaaditaan, kun tuotantoala on yli 150 hehtaaria. YVA-menettelyn tulokset otetaan huomioon ympäristölupaa myönnettäessä. Luvan myöntämisen jälkeen vuorossa voi olla valituksia, ensin hallinto-oikeuteen ja sen jälkeen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kaikkine vaiheineen luvan saaminen voi kestää vuosia, mikä on iso ongelma, sillä aika saattaa ajaa hankkeen ohi. Sijoittajilta voi odotellessa loppua maltti tai rahat ja suunnitellut investoinnit jäävät toteuttamatta.

Esimerkiksi Vapon kokemus turvetuotantoalueiden lupakäytännöistä on, että turvetuotantoalueen hankkimisesta sen käyttöönottoon saattaa mennä jopa 15–20 vuotta. Teollisuus on puolestaan arvioinut, että investointihankkeita on tällä hetkellä jäissä 4–5 miljardin arvosta lupamenettelyn hitauden vuoksi. Eli niin sanotusti suma seisoo. Samaan aikaan maahan kaivattaisiin kipeästi kasvua ja uusia työpaikkoja.

Kun lupa­jono seisoo, aika saat­taa ajaa hankkeen ohi.

Tarasti suhtautuu viimeksi mainittuun lukuun hiukan varauksella.

− Se, että hankkeet odottavat lupia, ei sinänsä ole tavatonta. Eihän niitä ilman lupiakaan voida toteuttaa, hän heittää.

− Ympäristömenettelyt ovat kuitenkin ehdottomasti liian hitaita. Syy on siinä, että hankkeisiin tarvitaan useita lupia kuten ympäristölupa, rakennuslupa, maankäyttölupa, usein kemikaalilupia ja niin edelleen. Kaavoitus kestää usein pitkään. Kun kukin asia käsitellään erikseen, prosessi kestää nykyisellään aivan liian kauan.

”Ei ole järkevää, että hanke voi joutua käsiteltä­väksi kunnan eri viran­omais­tahoilla 13 kertaa.”

− Hanke voi joutua käsiteltäväksi kunnan eri viranomaistahoilla 13 kertaa ja kansalaisilla voi olla tilaisuus lausua siitä 8 kertaa. Tätä ei kukaan voi pitää järkevänä, vaan jotakin on tehtävä, Tarasti painottaa.

− Hallituksen tulisi nyt tarttua toimeen ja ryhtyä toteuttamaan työryhmämme esityksiä. Hallinnossa olisi aika siirtyä nykypäivään.

Elämä on muuttunut reaaliaikaiseksi, mutta viranomaisten toimintatavat laahaavat jäljessä.

Vapon lupasuma seisoo

Vapolla on parhaillaan vireillä 80 lupahakemusta, joihin sisältyy uutta tuotantopinta-alaa. Uutta tuotantopinta-alaa hakemuksissa on noin 5 900 hehtaaria eli kyseessä on iso alue.

− Luvituksen hitauden vuoksi turvetuotantoala supistuu vuosittain yli 2 000 hehtaarilla, kertoo Vapon resurssijohtaja Päivi Peronius.

Turvetuotantoalueen hankkiminen ja käyttöönotto luvitus mukaan lukien vie nykymenettelyn mukaisesti jopa 15−20 vuotta. Maan hankkimiseen ja lupahakemuksen laatimiseen luontoarvoselvityksineen kuluu viitisen vuotta. Lupahakemuksen käsittely aluehallintovirastossa kestää yhdestä kolmeen vuotta. Käytännössä päätöksistä valitetaan nykyisin lähes aina. Valituksia käsitellään Vaasan hallinto-oikeudessa keskimäärin puolitoista vuotta ja sen jälkeen korkeimmassa hallinto-oikeudessa yhtä kauan.

− Lupien käsittelyä on ehdottomasti nopeutettava ja sujuvoitettava, Peronius sanoo.

Hänen mukaansa toukokuun alussa poistunut toistaiseksi voimassa olevien lupien tarkistusmenettely oli tervetullut helpotus.

Yhtenä parannuksena Vapossa toivottaisiin, että siirtyminen sähköiseen lupahakemukseen tapahtuisi mahdollisimman nopeasti.

− Parhaimmillaan sähköisen menettelyn etuna olisi, että hakijalla olisi mahdollisuus saada jo lupahankkeen alkumetreillä tieto selvitysten kattavuudesta, eikä täydennyspyyntöjen odotteluun kuluisi aikaa. Sähköinen menettely mahdollistaisi myös lupahakemuksen käsittelyajan seurannan nykyistä paremmin.

Suomessa ympäristölupamenettelyn piiriin kuuluu vuosittain noin 15 000 hanketta. Aiemmin näitä oli tuhansia enemmän, mutta vuodenvaihteessa pienet eläinsuojat poistettiin menettelyn piiristä. YVA-menettelyä vaativia isompia hankkeita on vuosittain noin 50.

Ympäristöluvan viranomaiskäsittelyyn kuluu keskimäärin 5,5 kuukautta, mutta koko prosessiin lausuntoineen ja kuulemisineen menee 16 kuukautta.

Ruotsia on esitetty Suomelle mallimaaksi, koska siellä ympäristölupia tarvitaan vain 5 000 hankkeeseen vuosittain.

Turve­­tuotanto­alueen hankkimi­sesta sen käyttöön­ottoon saattaa mennä 15–20 vuotta.

− Tosiasiassa Ruotsissa pitää tehdä ilmoitus yhtä monesta hankkeesta kuin Suomessakin. Ilmoitusten jälkeen viranomaiset tekevät päätöksen, jota seuraa samanlainen valitusmahdollisuus kuin Suomessakin. Lopputulos on kutakuinkin sama, vain järjestys on erilainen.

Tarastin mukaan Hollanti on todellinen mallimaa ympäristölupa-asioissa.

− Siellä pyritään niin sanottuun yhden luukun periaatteeseen, johon toivoisin meilläkin päästävän. Kaikki tarvittavat luvat haetaan yhdestä pisteestä.

Tarastin työryhmän ehdotuksista tärkein onkin hänen mielestään ehdotus ennakkoneuvottelumenettelystä. Se voitaisiin toteuttaa nopeastikin viranomaisten keskinäisellä yhteistyöllä. YVA-menettelyn alaisia hankkeita koskevissa ennakkoneuvotteluissa käsiteltäisiin hakemuksen sisältövaatimuksia, tarvittavia selvityksiä, lausuntoja, kuulemisia, viranomaisten aikatauluja ja muita käytännön kysymyksiä. Näin hakijalle ja viranomaisille muodostuisi heti alussa yhteinen kokonaiskuva vaadittavista selvityksistä ja lupamenettelyn aikatauluista. Hakijaa ei kuormitettaisi hidastavilla lisäselvityspyynnöillä useassa vaiheessa, kuten nyt on laita.

Lauri Tarastin mukaan ”Paras on hyvän vihol­linen”. Jos tavoitel­laan täydel­listä tulosta, ei välttämät­tä saavuteta mitään.

Ehdotuksen mukainen pilottihankekin on jo toteutettu ilman, että tarvittiin lainsäädännön muutoksia. Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehtaassa noudatettiin kuvattua menettelyä ja lupamenettelyyn kulunut aika puolittui tavanomaisesta.

Työryhmän ehdottamaa ennakkoneuvottelumenettelyä onkin yleisesti pidetty hyvänä eikä sitä ole kukaan noussut vastustamaan.

− Ennakkomenettelyssä kukaan ei joudu kärsimään nykytilanteeseen verrattuna.

Tarasti arvelee, että hänet pyydetään niin usein vetämään työryhmiä, koska tuloksena on toteuttamiskelpoisia ehdotuksia, joihin ei liity poliittista tai ideologista väritystä. Hänen yksi lempisanontansa onkin: ”Paras on hyvän vihollinen”. Eli jos tavoitellaan täydellistä tulosta, ei välttämättä saavuteta mitään. Tarastin lähestymistavassa pyritään etsimään ratkaisuja, jotka on mahdollista toteuttaa myös käytännössä.

Hän kertoo, että työryhmässä pohdittiin jopa kuulemisia aiheuttavan naapuruussuhdelain poistamista.

Kilpajuoksu­aikoina Lauri Tarasti tunnettiin lempinimel­lä Tikka Tuulispää. Nykyään hän harrastaa tennistä, squashia, salitree­niä ja hölkkää.

− Tulimme siihen tulokseen, että jos naapurit eivät pääse vaikuttamaan asioihin prosessin aikana, seurauksena on valitusten lisääntyminen. Asioiden setviminen jälkikäteen on vielä hankalampaa ja hitaampaa kuin etukäteen. Menettelyn yksinkertaistaminen toisesta päästä ei saa aiheuttaa ruuhkaa toisessa päässä. Se olisi hölmöläisten hommaa, Tarasti tuumaa.

Toinen työryhmän keskeinen ehdotus on siirtyminen sähköiseen neuvontaan ympäristöluvan hakemisessa.

− Ideana on, että valmiiseen sähköiseen lomakkeeseen liitetään kaikki tarvittavat tiedot. Lupaviranomaisen tulee sisällyttää siihen muun muassa tiedot pyydettävistä lausunnoista määräaikoineen, toimitettavista kuulemisista sekä arvio käsittelyn aikataulusta.

Tarasti kertoo, että sähköistä neuvontaa valmistellaan jo ja se saattaa tulla aluehallintoviranomaisten käyttöön jo ennen juhannusta.

Kolmas työryhmän tärkeä ehdotus on, että valittaminen hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen ympäristölupa-asioissa vaatisi erillisen valitusluvan. Näin vähennettäisiin valituksia, jotka kuormittavat muutenkin ruuhkaista oikeuslaitosta ja joiden tarkoituksena on usein ainoastaan hidastaa hankkeiden toteutumista.

Työryhmä esittää siirty­mistä sähköi­seen neuvon­taan.

Tarasti kertoo työryhmän saaneen paljon myönteistä palautetta ehdotuksistaan. Julkisuudessa niitä ei ole paljon käsitelty, osaksi siksi, että ehdotuksiin ei sisälly suuria poliittisia intohimoja, osaksi siksi, että ne ovat asiaa tuntemattomille vaikeaselkoisia. Energia-alalla työryhmän työtä seurattiin kuitenkin tarkasti ja tuloksia odotettiin innokkaasti. Käytännössä esimerkiksi uudet turvetuotantohankkeet sekä tuulivoimapuistot ovat YVA-menettelyn alaisia. Hitaan luvituksen takia turvesoita poistuu tuotannosta enemmän kuin niitä tulee lisää. Siksi kaikki, mikä nopeuttaa lupamenettelyä, on tervetullutta.

Tarasti uskoo vakaasti, että suurin osa työryhmän ehdotuksista tulee toteutumaan.

− Siitä, että asiaan tulee puuttua, vallitsee laaja yhteisymmärrys. Ehdotuksissa on lainsäädännön muutoksia, jotka kuuluvat useamman ministeriön hallinnonalaan. Hallituksen olisikin syytä käynnistää valmistelutyö nopeasti.

Tarastin arviointityöryhmällä oli lyhyt, vain kolmen kuukauden määräaika. Siitä syystä sen raportissa ei ole valmiita lakipykäliä, vaikka niiden kirjoittaminen olisikin Tarastilta sujunut. Hänen kokemustaan saatetaan tarvita jälleen siinäkin vaiheessa, kun ehdotukset etenevät valmisteluun.

EK haluaisi luvan yhdeltä luukulta

Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n kyselytutkimuksen mukaan suomalaisella teollisuudella on hankkeita lupaprosessissa 3,9 miljardin euron edestä. Tämä vastaa 10 000 työpaikkaa.

− Lupien saanti kestää tällä hetkellä liian kauan, mikä viivästyttää investointeja. Lisäksi ympäristölupaa edellytetään Suomessa kymmenkertaiselta määrältä toimintoja verrattuna siihen mitä EU-lainsäädäntö vaatisi, sanoo EK:n asiantuntija Satu Räsänen.

EK:ssa pidetään Tarastin työryhmän ehdotuksia sinänsä hyvinä, mutta EK menisi vielä pidemmälle lupamenettelyjen yksinkertaistamisessa ja nopeuttamisessa. EK ehdottaa, että infra- ja ympäristölupa-asioissa otettaisiin Suomessa käyttöön yhden luukun periaate. Siinä yritys hakisi lupia yhdellä hakemuksella yhdeltä valtakunnalliselta viranomaiselta ja saisi yhden päätöksen.

Nykyisellään jokainen lupa pitää hakea erikseen ja kustakin on omat kuulemismenettelynsä ja valitusmahdollisuutensa. Kokonaisuuden käsittely kestää vuosia ja talouden kannalta tärkeät investoinnit viivästyvät tai voivat jäädä kokonaan toteutumatta.

EK virtaviivaistaisi myös valitusmenettelyä ja ehdottaa muun muassa, että viranomaisten muutoksenhakuoikeudesta toisen viranomaisen päätökseen tulisi luopua kokonaan.

Tarasti on esimerkki eläkeläisestä, jonka kiireet eivät ole helpottaneet. Sibeliuksen juhlavuoden valmistelu on vienyt aikaa niin paljon, että oma soitanto on jäänyt vähemmälle. Tarasti soittaa harrastuksenaan pianoa. Rakkaus musiikkiin on tullut lapsuudenkodin perintönä, sillä äiti oli koulutettu pianonsoiton opettaja. Isä oli virkamies hänkin, sosiaaliministeriön kansliapäällikkö Aarne Tarasti.

Tarasti tunnettiin aikoinaan kilpaurheilijana. Hän juoksi vuonna 1965 pikaviestin Suomen mestariksi ja sai lempinimen Tikka Tuulispää.

Nykyäänkin hän harrastaa liikuntaa neljästi viikossa. Lajeina ovat tennis, squash, salitreeni ja hölkkä. Hiihto on jäänyt lumettomien talvien myötä.

Hitaan luvituk­sen takia turve­soita poistuu tuotan­nosta enemmän kuin niitä tulee lisää.

− Viime talvena en hiihtänyt metriäkään, hän hymähtää.

Rakas harrastus on yhä myös Suomen vaalilainsäädäntö -teos, josta ilmestyi juuri kuudes painos. Ensimmäinen painos ilmestyi 1986. Vaali- ja puoluelainsäädännön asiantuntijana Tarasti on tutustunut poliitikkoihin. Hänen johdollaan selviteltiin myös vaalirahoitusta vuonna 2008.

− Se, että tunnen poliitikkoja, on suuresti edesauttanut onnistumistani selvitystehtävissä. Siinä olen ollut erilainen kuin muut selvittäjät, hän arvioi.

Kirjoittaja: polte

Numero: 2/2015