Kyllä minua niin ärsyttää tuo sana haastava. Joku konsultti keksi, ettei enää saa puhua vaikeuksista tai ongelmista. Kaikesta tuli yhtäkkiä haastavaa. Ja entäs sana harjoitus. Isoistakin hankkeista, todella oikeasti haastavista, puhutaan harjoituksena.

Kovin älytöntä oman kielemme käyttöä.

Ajatellaan nyt vaikka seuraavan hallituksen energiapoliittisia linjanvetoja. Ne ovat kaikkea muuta kuin haastavia harjoituksia. Edessä on hyvin vaikea savotta.

Uuden hallituksen hallitusohjelman, oli se sitten lyhyt tai pitkä, keskiössä ovat talous ja työllisyys. Energia on iso osa tuota kokonaisuutta. Pääministerin ohella elinkeinoministerillä ja ympäristöministerillä on hallituksen elinkeinopolitiikan toteuttamisessa entistä suurempi rooli.

Harjoitetun energiapolitiikan pohja näyttää ainakin tällä hetkellä pettäneen. Fossiilisten polttoaineiden piti huveta ja hinnan nousta. Kävikin aivan päinvastoin. Kivihiiltä riittää ainakin pariksi sadaksi vuodeksi, uusia öljy- ja maakaasuesiintymiä löytyy. Hinnat ovat romahtaneet.

Mieleen tulevat Rooman Klubin ja sen suomalaisjäsenen Pentti Malaskan povaukset luonnonvarojen ehtymisestä.Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden.

Kataisen hallituksen ylväässä energiapoliittisessa strategiassa oli tavoitteena, että edistetään metsäpohjaisen biomassan käyttöä kivihiilen korvaamiseksi siten, että kivihiilen voimalaitoskäyttö pääosin syrjäytyy vuoteen 2025 mennessä. Turpeen energiakäyttöä puolestaan pitäisi vähentää suunnitelmallisesti siten, ettei se korvaudu kivihiilellä.

Huonomm­allakin matikka­päällä voi laskea, ettei kyse ole enää markkina­taloudesta.

Ja kuinkas kävikään. Hallitus leikkasi suuressa viisaudessaan kotimaisen bioenergian tukia. Suomessa mustien möykkyjen hintakilpailukyky ohitti ikioman puun ja turpeen. Nyt tuota virhettä on yritetty korjata. Eikä Suomi ole yksin. Kivihiili tupruttaa entistä enemmän päästöjä jopa uuden ajan airueen Saksan ilmaan.

On syytä olla huolissaan tapahtuneesta päästökehityksestä. Mutta jos vaihtoehdot ovat tuontikivihiili tai kotimainen turve, niin tässä tilanteessa ratkaisun luulisi olevan hyvin yksinkertainen.

Omat ongelmansa tuo se, miten energiasektorille turvataan markkinaehtoiset perusvoiman investoinnit. Tuulienergialle on luvattu 105 euron takuuhinta kilowattituntilta. Sähkön markkinahinta on siitä kolmannes. Huonommallakin matikkapäällä voi laskea, ettei kyse ole enää markkinataloudesta.

Joudummeko kohta myöntämään, että energiatalous on kuin maataloutta? Huoltovarmuuden takaamiseksi on pian maksettava tukea, jotta Inkoon kaltaiset voimalat pidetään toimintakunnossa pahan päivän varalta.

Matti ja Maija Meikäläinen eivät aina ymmärrä, miten haavoittuvainen Suomi on, jos viidennes sähköstä tuodaan.

Kun pakkanen ärjyy kolmessakymmenessä koko maassa, ei tuulelta vastausta saa. Lauantain saunomiskieltokaan ei meitä pelasta, jos suuret voimalat on hitaasti kituutettu alas eikä uusia ole rakenteilla.

Mitäpä seuraavan hallituksen pitäisi sitten tehdä? Kaiken a ja o ovat tietysti ministerivalinnat. Jotta Suomen kohtalon pitkälle ratkaisevassa työ- ja elinkeinopolitiikassa päästään johdonmukaisuuteen, on elinkeinoministerin ja ympäristöministerin oltava samasta puolueesta. Valintojen merkitystä korostaisi vielä se, jos kyseessä olisi pääministeripuolue.

On helppo ennustaa, että mikäli hallitus syntyy ilman vihreitä, hallitusohjelmassa luvataan turvata puun ja turpeen kilpailukyky energian tuotannossa. Turpeen tuotantoon liittyvää kaavoitusta pyritään nopeuttamaan. Lisävoiman rakentaminen jo valjastettuihin vesistöihin pulpahtaa myös jälleen pinnalle. Poru on epäilemättä kova ja voimakkaimmin keskisen ja pohjoisen Suomen hankkeita vastustetaan Kehä ykkösen sisäpuolelta.

Ugh, olen puhunut. Olo on kuin sillä entisellä pankinjohtajalla, jolla pyyhittiin pöytää kun kaikki kohkasivat huikeista uusista finanssi-instrumenteista. Kriisit palauttivat sittemmin peruspankkiirin taas kunniaan.

Kannattaa siis kaiken tuuli- ja aurinkohypetyksen keskellä muistaa myös perusvoimainsinööriä, joka ei haasteita pelkää ja on valmis tositoimiin, ei pelkkiin harjoituksiin, jotta suomalaisilla olisi muitakin energian lähteitä kuin tuohettomia koivuklapeja.

Kalle Heiskanen
Kirjoittaja on Pohjalaisen emeritus-päätoimittaja.

Kirjoittaja: polte

Numero: 1/2015