Vapon ympäristösitoumuksen mukaan sen uusien turvetuotantoalueiden kiintoaine- ja humuskuormitus on vuodesta 2016 lähtien pienempi kuin vesistökuormitus oli näillä alueilla ennen turvetuotannon aloittamista. Tämän todentamiseksi aloitetut työt ovat täydessä vauhdissa.

Suon ojittaminen turvetuotantoa varten yleensä lisää alkuvuosina suolta poistuvan veden määrää, vaikka tuotantoon otettavat suot onkin jo aiemmin ojitettu metsätaloutta varten. Lisäksi kiintoaineen, fosforin, typen, raudan sekä humuksen pitoisuudet ojavesissä kasvavat usein. Tätä lisäkuormitusta vähennetään erilaisilla vedenpuhdistusmenetelmillä.

Vapo on antanut omaehtoisen ympäristösitoumuksen siitä, että kiintoaine- ja humuskuormitus on uusilla turvetuotantoalueilla vuodesta 2016 lähtien pienempi kuin lähtötilanteessa. Ja mikäli lähtötilanteen kuormitus ylittyisi, puhdistetaan samalla vesistöalueella muusta maankäytöstä tulevia vesiä. Lupauksen lunastamiseksi käynnistettiin tammikuussa 2013 yrityksen sisäinen Puhdas vesi -projekti.

Projekti on mittava, sillä Vapolla on eri oikeusasteissa vireillä valtakunnallisesti noin 80 turvetuotantohanketta, jotka kuuluvat tämän sitoumuksen piiriin.

Lähtötilanteen selvittämiseksi on näillä hankealueilla aloitettu ennakkotarkkailu. Tarkkailu on ulkoistettu akkreditoiduille vesialan konsulteille. Kohteista otetaan vesinäytteitä pääsääntöisesti kahden viikon välein vähintään vuoden ajan, jotta niistä saadaan edustava kuva kaikkina vuodenaikoina. Näytteistä analysoidaan kiintoaine, kemiallinen hapenkulutus (humus), typpi ja fosfori sekä väriluku ja pH.

– Tähän mennessä näytteitä on otettu jo 3 000, ja niistä on tehty 24 000 analyysiä, Vapon projektipäällikkö Jari Marja-aho kertoo.
Ennakkotarkkailun suurin haaste on ollut edustavien näytteenottopisteiden löytäminen ja niiden valuma-alueiden määrittäminen, sillä nykyinen ojitustilanne vaihtelee eri kohteissa suuresti. Kaikkien ojien valumasuuntia ja veden johtamiskykyä ei myöskään pysty aina määrittämään karttatyönä, vaan on ollut pakko maastoutua.

Vesimäärän mittaaminen on myös haastavaa. Kuormituslaskentaan tarvitaan tieto päivittäisestä vesimäärästä ja sen vaihtelusta. Toimivilla turvetuotantoalueilla virtaamat mitataan mittapatojen avulla, mutta ennakkotarkkailupisteillä ei mittapatoja ole. Suomalaisilta tutkimuslaitoksilta on kuitenkin saatavissa alueellisia valumatietoja, joita voidaan soveltaa ennakkotarkkailukohteiden kuormituslaskentaan myös takautuvasti.

Näytteiden otto jatkuu tuotannon alkamisen jälkeen. Uusilla alueilla pystytään silloin vertaamaan veden laatua ja ainekuormitusta lähtötilanteeseen.

Kirjoittaja: polte

Numero: 4/2014