Kun vettä sataa taivaan täydeltä, turvesuolle ei ole asiaa. Marraskuussakin turveyrittäjän pitäisi kulkea suolla kunnostamassa tuotantoalueita tulevan kesän nostotöitä varten, mutta nyt kunnostus jää suosiolla odottamaan poutapäivää.

Sateella huolletaan kalustoa. Siikalatvalla PE-Forssin verstaan pihalla remonttimies Hannu Heikkinen ja aliurakoitsija Jouko Paavola laskevat, minkä kokoinen uusi kaatopressu tilataan rekan perävaunuun. Hallissa Hannu Heikkinen ja harjoittelija Juho-Pekka Rajamäki huoltavat toista vaunua ja vahvistavat sitä kestämään tonnien painoista turvelastia.

Toimitusjohtaja Pekka Forsström kertoo, että oikeastaan olisi jo aika hankkia uusi vaunu.

– Tällaisina aikoina on kuitenkin mietittävä investoinnit tarkkaan, Forsström sanoo.

Hän muistaa olleensa nuorena paljon rohkeampi. Vuonna 1999 PE-Forss Oy:n perustaessaan hän oli vasta 21-vuotias. Isä Erkki johti rinnalla edelleen omaa turveyritystään, jossa Pekkakin oli ehtinyt hankkia jo viisi vuotta työkokemusta. Pekka teki investoinnit kalustoon ja palkkasi työntekijöitä.

– Ei tuntunut kummalliselta eikä pelottanut. Ala oli tuttu ja uskalsin investoida velkarahalla. Nykyään turvetuotannon näkymät ovat sen verran epävarmat, että tässä tulee araksi.

Pekka Forsström on 36-vuotias ja on toiminut turvetuo­tannossa 16-vuoti­aasta.

Pekka Forsströmin yritys toimii noin sata kilometriä Oulusta etelään Pulkkilassa, joka kuuluu Siikalatvan kuntaan. Näillä main suota riittää. Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa suota ja turvemaata on arviolta yhteensä 2,5 miljoonaa hehtaaria eli noin puolet maapinta-alasta. Turvetuotannolle tästä on varattu noin 30 000 hehtaaria, mutta koko määrä ei ole aktiivisesti tuotannossa.

Kun Forsström autolla ajaessaan katselee suomaisemia, hän miettii usein, että siellä sitä työtä olisi enemmänkin.

– Mikä tahansa muu maa olisi jo hyödyntänyt tällaiset turvevarat, mutta ei Suomi.

Hän uskoo, että suosta riittää sekä virkistyskäyttöön että energiaksi. Tasapaino erilaisten tarpeiden ja ympäristöarvojen välille voidaan hänen mielestään hyvin löytää.

Me annamme kasvot energian­tuotan­nolle. Esimer­kiksi kivihii­li tulee jostakin ulkomail­ta, mutta täällä jokainen tuntee meidät ja näkee mitä teemme.

Bioenergia ry valitsi Pekka Forsströmin vuoden turveyrittäjäksi. Hän kävi pokkaamassa palkintonsa Tampereella lokakuun lopulla.

– Palkinto tietysti ilahduttaa, siinä tulee tunnustusta työstä.

Samalla hän myöntää, että tulevaisuus huolestuttaa. Vaikka turveveroa ollaan jo päättäjien puheissa palauttamassa vuoden 2012 tasolle, yleinen ilmapiiri turvetuotantoa kohtaan saa yrittäjän varovaiseksi. Esimerkiksi uusien turvetuotantoalueiden vuosia kestävä lupamenettely on niin hidas, että ilman varmuutta tulevasta ei investointeja oikein uskalla tehdä.

– Nyt on tilanne se, että turvetuotantoalueet uhkaavat loppua. Alueistani esimerkiksi Haapaneva ja Kivineva ovat vanhoja, Kivinevalla isäni tuotti turvetta jo 80-luvulla.

Tuotantoalueilla turvekerroksen paksuus on alun perin noin 1,5 metriä. Kerroksen ohetessa pinta painuu alemmaksi.

– Vanhat suot ovat niin alhaalla, että sateen jälkeen ne pysyvät märkinä pitempään kuin uudet tuotantoalueet. Näin turpeen saanto on huonompi.

Ammatinvalinta oli selvä, kun Pekka Forsström nuorena päätti yrityksensä perustamisesta.

– Olin pienestä asti ollut näissä töissä mukana enkä edes ajatellut muita vaihtoehtoja. Näin, että tästä kuitenkin työtä riittää.

Tätä nykyä yritys tuottaa turvetta kuudelta suolta ja kunnostaa tuotantokuntoon yhtä uutta, noin sadan hehtaarin työmaata Piippolassa. Työntekijöitä on 16, ja lisäksi yritys työllistää neljä aliurakoitsijaa, joiden yrityksissä työskentelee yhteensä 12 henkilöä.

– Yhteensä tuotannossa on noin 500 hehtaaria. Sen verran suunnilleen tarvitaan, jotta siitä riittää meille työtä.

Yksi työntekijöistä on Ville Junno. Hän on ollut Forsströmillä töissä kohta kymmenen vuotta, koti on Pulkkilassa. Vaimo on kotona hoitamassa kahta pientä lasta. Junno kertoo nähneensä yrittäjän arkea lapsena läheltä, sillä hänen isänsä oli turveurakoitsija.

”Pekka työl­listää meidän lisäksi myös kesätyön­tekijöitä joka kesä. Ilman työpaik­koja tämä olisi aika kuollut kylä.”

– Itse olen mieluummin palkollisena, ja tämä on hyvä työpaikka. Työkaverit ovat mukavia ja samoin työ: kesällä teen turveaumoja, talvella lastaan turvetta rekkaan, kunnostan teitä ja huollan koneita.

Työtä tehdään kun työtä on, vapaat pidetään turvetuotannon rytmissä. Työajat sopivat Ville Junnolle: kesäisin hän pitää vähän lomaa ja loput lomat syksyllä ja talvella. Sähköasentajaksi kouluttautunut mies ei kaipaa sähköalan töitä.

– Jos haluaisin muun alan töitä, olisi muutettava pois. Se ei houkuttele.

Omassa kunnassa arvostetaan paikallisia yrityksiä ja niiden tarjoamia työpaikkoja.

– Siikalatvan kunnanjohtajakin soitti ja onnitteli, kun tuli tämä turveyrittäjän palkinto, Pekka Forsström kertoo.

Myös Ville Junno sanoo, että PE-Forssin kaltaiset yritykset ovat Siikalatvan seudulla tärkeitä.

– Pekka työllistää meidän lisäksi myös kesätyöntekijöitä joka kesä. Ilman työpaikkoja tämä olisi kuollut kylä.

Yritykset pitävät paikkakunnan hengissä. Työntekijöiden palkkarahat jäävät hyödyttämään paikallistaloutta ja heidän lapsensa pitävät koulut toiminnassa. Forsströmin omat lapset ovat 12- ja 14-vuotiaat.

– Me toimimme seudulla, jossa työpaikkoja on muuten vähän, ja lisäksi me annamme kasvot energiantuotannolle. Esimerkiksi kivihiili tulee jostakin ulkomailta, mutta täällä jokainen tuntee meidät ja näkee mitä teemme. Jokainen voi tulla vaikka kysymään, jos on asiaa.

Forsström sanoo, että jos tulevaisuudennäkymät olisivat varmemmat, ympärivuotisia työntekijöitä voisi palkata enemmänkin.

– Meillä on ollut hyvä tuuri, että olemme saaneet myös kesätöihin hyvin motivoituneita nuoria. Yksi heistä on tänäkin vuonna jäänyt meille työharjoitteluun.

Pienestä pitäen koneiden kanssa

Ellei 18 vuotta täyttävä Joona Koivumäki tähtäisi metsäkoneiden kuljettajaksi, hän todennäköisesti harkitsisi maanviljelijän uraa. Nyt hän on oppisopimuskoulutuksessa Veljekset Koivumäki Ay:ssa. – Ei tällä seudulla oikein muita vaihtoehtoja ole, eivätkä muut alat edes houkuta, kun olen pienestä pitäen ollut isän mukana ja koneiden kanssa, Joona sanoo.

Joonan isän Janne Koivumäen sekä sedän Jouni Koivumäen yritys on toiminut yli 20 vuot- ta ja tekee metsäkoneurakoita, korjaa puuta
ja kuljettaa puutavaraa. Yritys toimii Suomen keskipisteessä Siikalatvan Piippolassa. Veljesten merkittävin toimeentulo tulee Stora Enson urakoista, mutta lisänsä antaa kesäisin aliurakointi turvesuolla. Viime kesänä Koivumäet olivat neljällä eri turvetyömaalla, joissa kahdella traktorilla käännettiin jyrsinturvetta ja kerättiin sitä aumattavaksi. Parhaan sesongin aikana koneita ei seisoteta, vaan työtä tehdään kellon ympäri.

Turvesuolta saivat pestin myös yksi palkattu työntekijä sekä perheen kolmesta pojasta keskimmäinen, 16-vuotias Joni.

– Turvesoilla olen ollut monenakin kesänä, mutta Pekka Forsströmillä nyt kolme kesää, kertoo Janne Koivumäki. Joona Koivumäki on kiinnostunut sekä met- säkoneista että turvetyömaista. Ulkoilmatyön vaihtelevuus vetää puoleensa.

– Sateella työmaalle ei pääse, mutta ei myöskään kovalla tuulella, koska siinä on pöly- ja syttymisriski. Melko tyyni poutasää on paras turpeen nostoon. Sateella tehdään sitten huoltohommia.

Joona ja Janne Koivumäki kertovat, että turvetyömaalla pidetään silmät auki ja tarkkaillaan samalla suon rakenteita. Esimerkiksi ojien kuntoa seurataan. Vedellä täyttynyt oja kielii tukkeutumista. Janne Koivumäkeä miellyttää yrittämisen vapaus. Jokainen työpäivä on erilainen.

– Metsässä on tullut koluttua vuodesta 1988 asti, enkä osaa sanoa mitä tekisin, ellei tätä työtä olisi.

– Huono puoli on epävarmuus. Yrittäjällä epävarmuutta on aina, mutta nyt mietityttää Suomen taloustilanne. Sen heilahdukset näkyvät nopeasti myös urakoitsijan arjessa. Sekä isä että poika toivoisivat, että turvetuotanto toisi aliurakoita jatkossakin. – Tarvittaisiin uusia työmaita turvetuotantoon, Joona Koivumäki sanoo.

Pekka Forsströmin saaman turvetuottajapalkinnon perusteluissa mainitaan hyvä huolenpito sekä työnantajavelvoitteista että ympäristöstä. Soiden rakenteiden hyvä kunto ja siisti työn jälki saavat kiitosta.

Myös työntekijä Jukka Tähtelän mielestä on tärkeää tehdä työ huolellisesti. Ison osan vuodesta hän ajaa kaivinkonetta ja kaivaa ojia uusille tuotantoalueille.

– Ylipäätään pidämme soilla ojat kunnossa ja puhdistamme ne. Vaikka Pekkakin tarkkailee työtä, myös itse on seurattava, että jälki on puhdasta. Jos on vaikkapa sortumia ojan penkoissa, ne korjataan.

Turvetuotantoa syytetään vesistöjen pilaajaksi, mutta nykyinen turvetuotanto on Tähtelän mielestä mainettaan parempi.

– Todellisuus on erilainen kuin puhutaan. Soilla on pintavalutuskenttiä ja laskeutusaltaita, joiden ansiosta kiintoaines jää paikalleen eikä päädy vesistöihin.

Kesäaikaan Tähtelän työtä on kasata turve aumoihin odottamaan käyttöä. Kasaus on tehtävä oikein, sillä liian löysäksi jäänyt auma voi kuumentua sisältä ja syttyä itsestään palamaan.

– Hyvä auma on tiivis, jotta se ei kuumene eikä toisaalta ime sadevettä. Lisäksi auman on oltava sileä ja tasareunainen.

Kesällä hyvän poutajakson aikana tehdään töitä kellon ympäri.

– Tuloshan tehdään kesällä, joten silloin tehdään yövuoroja ja pitkää päivää. Myöhemmin sitten levätään, kertoo Jukka Tähtelä.

Tähtelällä on kaksi lasta ja sähköasentajan koulutus kuten Ville Junnollakin, mutta sähköalan töihin hänkään ei ole hakeutunut. Pekka Forsströmin palveluksessa hän on ollut seitsemän vuotta.

– Kyllä konehommat ovat minun hommiani, ja haluan olla nimenomaan tässä työpaikassa.

Juho-Pekka Rajamäki sai työhar­joittelu­paikan Pekka Forsströmiltä.

Suurimmat urakanantajat PE-Forssille ovat Vapo ja Kanteleen Voima, jotka käyttävät turvetta voimaloissa Haapavedellä. Turvetta aletaan kuljettaa Haapavedelle säiden kylmettyä, enimmillään toistakymmentä rekkakuormaa päivässä.

– Syksyn leudolla säällä turvetta viedään vain Ouluun, kaksi perävaunullisen rekan kuormallista päivässä. Käytännössä siinä on yhden miehen päivän työ.

Yhdistelmärek­kaan mahtuu 100–130 mega-wattia eli noin 130 kuutiota jyrsin­polttoturvet­ta. Yhden turve­rekan kyydissä kulkee 3–4 omakotit­alon vuosit­tain tarvitsema energia.

PE-Forssilla on seitsemän traktoria, kolme aumauskonetta ja kuljetusta varten täysperävaunuja. Liikevaihto on yli puolitoista miljoonaa euroa vuodessa. Energiaturpeen lisäksi yritys tuottaa vuosittain 10 000 kuutiota ympäristöturvetta, joka menee kuivikkeeksi lähiseudun karjatiloille.

– Kuiviketurve on hyvää, mutta se on katoava luonnonvara. Parasta kuiviketta on vaalea pitkäkuituinen turve uusien soiden pinnassa, mutta sellaista turvetta ei juuri ole saatavilla, kun suot alkavat olla vanhoja, sanoo Pekka Forsström.

Säiden tarkkailu on osa turvetuottajan arkea. Hän toivoo poutakesiä, jotta turvetta saadaan riittävästi talteen, mutta myös kunnon talvia. Tilipussihan tulee vasta, kun turve palaa voimalan kattilassa, ja vetisen leutoina talvina energiaa tarvitaan vähemmän.

– Viime kesä oli varsin hyvä, saimme talteen noin 300 000 kuutiota laadukasta turvetta. Huonona, sateisena kesänä kuten 2012 päästiin niukin naukin 100 000 kuutioon.

Pekka Forsström sanoo, että ennen pystyttiin melko hyvin arvioimaan talviajan turvetoimitukset, mutta nykyään talvien säät tuntuvat vaihtelevan entistä enemmän.

Turveyrittäjälle maksetaan megawattien mukaan. Yhteen yhdistelmärekkaan mahtuu 130 kuutiota eli 100–130 megawattia jyrsinpolttoturvetta, noin 3–4 omakotitalon vuosittain tarvitsema energia.

Verottajakin saa osansa, Forsström muistuttaa.

– Palkoista maksetaan ennakonpidätykset, turpeesta arvonlisäverot ja turveverot sekä kuljetuksista polttoaineverot. Valtio hyötyy monessa välissä.

Forsström toivoo turvetuotannosta enemmän keskustelua, mutta tosiasioiden – vähemmän mielikuvien pohjalta.

– Monen ihmisen mielikuvat ovat 80-luvulta. Ei tiedetä, että vesiä käsitellään nykyisin pintavalutuskentillä ja laskeutusaltailla. Soiden rakenteita myös tarkastetaan paljon ja niistä raportoidaan säännöllisesti.

Turveyrittäjät ovat Forsströmin mukaan juron sorttista ja julkisuutta kaihtavaa väkeä. Hän sanoo itsekin koettaneensa välttää esillä oloa, mutta myöntää, että ala tarvitsee myös puolestapuhujia. Forsströmiä onkin kiitelty rauhallisesta ja asiallisesta esiintymisestä eri tilanteissa.

– Turveala on ollut esillä kielteisessä valossa ja vastustajat ovat äänekkäitä. Vastapainoksi tarvitaan meidänkin puolelta äänitorvia, Forsström sanoo.

Forsström on pitänyt kontaktia yllä naapureihin ja sidosryhmiin. Viime kesänä hän esitteli turvetuotantoa avoimien ovien tilaisuudessa. Vieraat tutustuivat koneisiin, työvaiheisiin ja vesienkäsittelyyn tuotantoalueella.

– Ihmiset olivat kiinnostuneita ja hyväksyviä, he tulivat kyselemään ja juttelemaan. Mukana oli naapureitakin, joilla ei ollut toiminnastamme moitittavaa. Huomasin, että esimerkiksi pintavalutuskentät olivat monelle kävijälle uutta asiaa.

Pekka Forsström on tyytyväinen, että turvealan toimijoiden yhteistyö on parantunut.

– Ennen alan yritykset ja tahot olivat enemmän erillään omissa oloissaan, nyt katsotaan yhteen suuntaan eikä meno ole yhtä jäykkää kuin ennen. Minullakin on hyviä kavereita alan muista yhtiöistä.

Kotimaista energiaa

Turve työllistää noin 10 000 suomalaista suoraan ja välillisesti. Turvetuotannon eri vaiheissa työskentelee noin 2 000 yrittäjää. Yhden turverekan arvosta noin puolet on suomalaista työtä.

Suomen turvemaissa on energiaa 58 000 TWh, mikä on enemmän kuin Pohjanmeren öljyn energiamäärä. Oulun ja Lapin läänien osuus Suomen turvetuotannosta on yli 40 prosenttia. Energiantuotannossa turvemaista on 0,6 prosenttia.

Pohjois-Pohjanmaalla on suota ja turvemaata yhteensä 2,5 miljoonaa hehtaaria. Tästä soidensuojelualueita on 220 000 hehtaaria, metsätalouden ojitusalueita 1,6 miljoonaa hehtaaria ja turvetuotantoalueita noin 30 000 hehtaaria, joista tuotannossa on 19 000 hehtaaria.

Turvesoiden pohjia vapautuu 500–1 000 hehtaaria vuosittain ennallistettaviksi ja jälkikäyttöön.

Lähteet: Bioenergia ry, Pohjois-Pohjanmaan liitto

Vuoden turveyrittäjä

Bioenergia ry:n Vuoden turveyrittäjä -palkinnolla halutaan nostaa turvetuotantoa esiin myönteisten esimerkkien kautta.

Pekka Forsströmin valinnan kriteereinä olivat vesien- ja ympäristönsuojelusta huolehtiminen ja tuotantotavoitteiden täyttyminen. Valinnassa painotettiin myös sosiaalista kanssakäymistä ja avointa viestintää.

Lähde: Bioenergia ry

Turvetuotanto työllistää Siikalatvalla

Siikalatvan kunta perustettiin vuoden 2009 alussa lakkautettujen Kestilän, Piippolan, Pulkkilan ja Rantsilan kuntien tilalle. Asukkaita on noin 5 800 ja työttömyysprosentti tätä nykyä 10,5.

Turvetuotanto työllistää Siikalatvan alueella noin 100 henkilötyövuotta ja kuuluu kunnan tärkeimpiin toimialoihin.

Lähde: Siikalatvan kunta

 

Kirjoittaja: polte

Numero: 4/2014