Kaksi vuotta sitten turvetuotannosta pois jäänyt alue Janakkalan Röyhynsuolla päätettiin rakentaa kosteikoksi. Tämä on vaatinut huolellisen suunnittelutyön ja keskustelun eri asiantuntijatahojen kanssa.

– Kosteikko oli koko ajan tärkeimpänä vaihtoehtona, koska pohjamaan pinta on alempana kuin viereisen vesistön pinta, hankepäällikkö Olli Reinikainen valottaa alkuvaiheita.

Yhdessä Suomen Riistakeskuksen, ELY-keskuksen kosteikkoasiantuntijan sekä Vanajavesi-keskuksen ja Janakkalan kunnan edustajien kanssa päätettiin lähteä viemään eteenpäin uudentyyppistä kosteikkohanketta.

– Olimme yhteydessä moniin tahoihin, koska emme halunneet ottaa riskejä. Halusimme verkottua asiantuntijatahojen kanssa ja edetä niin, että jalkojen alla on kovaa maata, Reinikainen perustelee.

Kosteikon ympärille rakennettiin patopenkkoja. Lisäksi kosteikolle rakennettiin viisi saareketta, jotka nousevat tulevan vedenpinnan yläpuolelle. Maan pohjalle levitettiin eräänlaisena kalkituskäsittelynä peltotuhkaa. Kosteikon pohjamaa tulee saada kasvipeitteiseksi, ennen kuin sinne syötetään vettä, koska suonpohja on hapan ja ravinnetilanne on siellä huono. Tämän jälkeen voitiinkin kylvää pohjakasvillisuutta nurmisiemenseoksella.

– Kasvillisuuden tarkoituksena on sitoa pohjamaa niin, ettei siitä lähde liikkeelle turvelauttoja tai muuta maa-ainesta, kun sinne syötetään vettä. Lisäksi pohjakasvit ovat vesiselkärangattomien ravintoa ja nämä puolestaan alueelle tulevien vesilintujen herkkua, Reinikainen antaa esimerkin luonnon monimuotoisuuteen panostamisesta.

Viime vuonna keksittiin, että aluetta voidaan hyödyntää myös turvetuotannon vesien käsittelyssä.

– Patopenkan vieressä kosteikkoa reunustaa oja, jota pitkin turvetuotannon kuivausvedet kulkevat. Syntyi ajatus, että kuivatusvesiä voitaisiin pumpata kosteikkoaltaaseen, joka haihduttaa isolla pinnallaan paljon vettä. Näin pienennetään kuormitusta, joka työmaalta menee pintavalutuskentälle. Kosteikkoa ei ole aiemmin sovellettu haihdutusprosessina turvetuotannossa Suomessa, eikä tietääksemme missään muuallakaan.

Kirjoittaja: polte

Numero: 3/2014