Kari Kirjavainen hyppää arkiaamuisin muitta mutkitta pyörän selkään ja polkaisee töihin. Siinä viimeisetkin unenrippeet karisevat ja ajatus kirkastuu.

Kun työpäivä on ohitse, hän sotkee fillarilla kotiin – ja työasiat jäävät taakse.
– Minulle pyöräily on hyötyliikuntaa ja eräänlainen siirtymäriitti.
Kesäpyöräily on nautinnollinen tapa taittaa matkaa, mutta talvikaan ei ole estänyt Kirjavaista polkemasta töihin.

– Menen rohkeasti, vaikka sataisi vettä tai lunta. Ei ole mitään järkeä talvellakaan käynnistää autoa pikkumatkan takia tai raaputtaa ikkunoita. Pyörällä matka etenee sujuvammin.

Kirjavainen on Vapossa Lämpö- ja sähköliiketoiminnan ympäristöasioiden asiantuntija. Hänelle työmatkafillarointi on myös ekoteko. – Auton käyttöön verrattuna pyöräily säästää luontoa. Se on ympäristöystävällinen vaihtoehto.

Vaikka säännöllinen kammen kääntäminen nostaa ihan varmasti kuntoa, Kirjavainen ei ota työmatkapyöräilyä sporttailuna. Hän lähtee lenkille ihan erikseen juosten tai vaikka rullaluistimin. Mutta on hän huomannut olon virkistyvän.

– Kun pakottaa itsensä kuukauden tekemään jotain, niin elimistö tottuu siihen ja alkaa voida paremmin.

Kirjavainen haluaa muistuttaa pyöräilijöitä tärkeimmästä turvavälineestä, kypärästä. Opiskeluaikana Jyväskylässä hänen kämppäkaverinsa kuoli kaaduttuaan pyörällä ilman kypärää.
– Alussa kypärä tuntuu olevan tiellä, mutta siihen tottuu pian. Ihan pienellekin matkalle se pitää laittaa päähän.

Kuka / Kari Kirjavai­nen
Työpaikka / Vapo, Lämpö-­ ja sähköliike­toiminta
Ammatti / ympäristö­asian­tuntija
Ikä / 34
Harrastus / työmatka­pyöräily

Kirjoittaja: polte

Numero: 1/2014