Etelä-Savon maakuntajärven Puulan veden tilasta on keskusteltu viime vuosina paljon. Siellä, missä pikkupoikana näki kalan tavoittelevan ongenkoukkua, ei tahdo nähdä enää varpaitaan, saati laiturin nokasta pohjaan heitettyä katiskaa. Syylliseksi veden tummumiseen on epäilty muun muassa turvesoiden valumavesiä. Keväällä valmistunut mittava selvitys kuitenkin osoittaa, että vedet tummuvat yleisestikin, etenkin leutojen talvien takia.

Ihmisen toiminnassa päärooli on maa- ja metsätaloudella, ei turpeen nostolla, varsinkaan enää, kun turvesoiden valumavesiä tarkkaillaan huolellisemmin kuin koskaan. Eniten tehtävää olisi edelleenkin metsätalouden ja maatalouden vesienkäsittelyssä. Suurimmalle syylliselle, ilmasto- ja sääolojen muutoksille, ei ole paljoa tehtävissä.

Tummumisesta huolimatta Puulan veden laatu ei ole juuri heikentynyt, kun sitä mitataan ravinnepitoisuuden nousujen kautta. Hydrobiologi Pekka Sojakka toteaakin, että Puula on edelleen kokonaisuutena vielä hyvin säilynyt iso järvialue.

Sojakka kuitenkin myöntää helmikuussa Mikkelissä järjestetyssä seminaarissa, että tilanne on hieman ristiriitainen.
– Tutkija sanoo, että veden laatu on hyvä, mutta rannan asukas sanoo, että huono.

Tummuuden lisääntyminen ja näkösyvyyden pieneminen ovat lähinnä esteettisiä haittoja. Merkittäviä ravinnepitoisuuksien nousuja ei tutkimuksessa ole havaittu.
– Vesien luokituksessa humuspitoisuudella ja veden värillä ei ole painoarvoa, vaikka ne koetaan yleisesti haittana etenkin jos ajatellaan uintia ja kalastusta.

Hydrobiologi Antti Haapala lisää, että maankäytön vaikutukset korostuvat Puulan länsiosissa, mutta sekin näkyy pikemminkin tummuushaittoina kuin ravinnepitoisuuksien nousuna.

Tummeneminen ja humuspitoisuuden kasvu johtuu pääosin ilmastosta. Nykyisen kaltaisina talvina sadevedet eivät jää lumipeitteeseen vaan aiheuttavat valumaa pitkin talvea ja silloin myös humusaineet lähtevät helpommin liikkeelle.
– Lumien äkillistä sulamista voidaan verrata luonnon tekemään ohijuoksutukseen eli mitään ei pidäty metsämaahan ja kasvillisuuteen vaan kaikki menee puhdistamattomana vesistöön, Antti Haapala sanoo.

Samaan on päätynyt Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen dosentti Timo J. Marjomäki, joka esitteli seminaarissa 60 vuoden aikasarjaa Puulaveden laadusta.

– Ottakaa vettä laseihinne, sillä pian se tummuu, huomautti kohta jo 30 vuoden ajan Puulaveden muikkukantoja selvittänyt tutkija heti kärkeen.

– Puulavesi tummenee ja tummeneminen on ollut kiihtyvää 2000-luvulla. Toisaalta vesi ei ole rehevöitynyt samassa tahdissa, vaan fosforitasot ovat osin jopa laskussa.

– Säät ovat leudontuneet vuosikymmenien aikana ja varsinkin talvella sateet tulevat entistä enemmän vetenä. Kun pisimmät sateettomat jaksot lyhenevät, maaperä pysyy märkänä ja huuhtouma kasvaa. Se tummentaa vesiä.

– Aaltoliikettä sään suhteen on ollut ennenkin ja veden väri korreloi lämpimien kausien kanssa, Marjomäki lohduttaa.

Tutkijan mukaan ainut iso järvi, jonka vesi ei Suomessa ole tummunut, on Inarinjärvi. Kaikissa muissa järvissä Oulusta etelään vedet ovat 60 vuoden aikana tummentuneet.

Marjomäki ei kuitenkaan halua vähätellä tummumisen haittoja, eikä kutsuisi niitä vain ”esteettisiksi”. Tummuminen tarkoittaa myös sitä, että auringon säteily ei tummassa vedessä yllä pitkälle, jolloin yhteyttävän kasviplanktonin elinmahdollisuudet heikkenevät. Perustuotanto pienenee, kun eläinplankton on riippuvainen kasviplanktonista ja kalat puolestaan käyttävät ravintonaan eläinplanktonia.

– Puulan tapauksessa alaltaan 325 neliökilometrin kokoisen ekosysteemin hiili- ja valoenergiatalouden suurella muutoksella voi olla merkittäviä seurauksia monille ekosysteemipalveluille, Marjomäki varoittaa.

Humuspitoisuus myös lisää juomaveden puhdistuskustannuksia. Jos taas ajatellaan pelkästään ”esteettistä haittaa”, silläkin on taloudellista merkitystä.
– Esteettiset haitat aiheuttavat muun muassa omaisuudelle merkittäviä arvonalennuksia, vaikka eivät suoranaisesti fyysistä terveyttä uhkaakaan. Yhdysvalloissa ollaan melko pitkällä vesiekosysteemien ekosysteemipalveluiden arvon määrittämisessä ja siellä arvioitiin metrin aleneman näkösyvyydessä aiheuttavan melkoisen ”laskun”, Marjomäki jatkaa.

Mitä veden laadun, värin ja ravinnepitoisuuden hyväksi sitten voi tehdä, jos ilmastonmuutokseen vaikuttamisen jättää pois laskuista?
Pekka Sojakan mukaan kuormitus on pyrittävä pitämään minimaalisella tasolla, vaikkei asumista ja muuta ihmisen toimintaa voi kokonaan eliminoida.

Metsätalouspuolella tämän päivän vesiensuojeluratkaisuja ovat muun muassa ojakatkokset, laskeutusaltaat ja lietekuopat. Turvetuotantoalueiden kuormitusta on jo vähennetty erilaisilla vesiensuojelumenetelmillä, joita ovat muun muassa laskeutusaltaat, pintavalutuskentät ja sekä kemiallinen käsittely.

Eniten tehtävää olisi edelleen­kin metsätalou­den ja maatalou­den vesien­käsitte­lyssä

Puulan länsiosan kuormitusselvitys
Puulan länsiosan kuormitusselvitys on vuonna 2012 käynnistynyt 13 eri tahon rahoittama, Mikkelin seudun ympäristöpalvelujen hallinnoima hanke, jossa tutkittiin Puulan länsiosien vedenlaatua ja pyrittiin selvittämän veden laatuun vaikuttavia tekijöitä.

Selvityksen mukaan Puulan länsi- ja luoteisosan vedet ovat hieman korkeampien typpipitoisuuksien takia vain aavistuksen huonompia kuin tutkitulla pääalueella.

Laatu on kuitenkin edelleen hyvä, ja kun syyllisiä haetaan, ne löytyvät ennen kaikkea metsätaloudesta, maataloudesta, osin asumajätevesistä kuten Kangasniemen lähistöllä ja joistakin teollisuuslaitoksista kuten sahoista.

Loppuraportti on kokonaisuudessaan luettavissa sivulta:
http://beta.mikkeli.fi/palvelut/puulan-lansiosan-kuormitusselvitys-hanke

Humuspitoisuuden määritteitä

Kiintoaine: Suodattimelle pidättyvän hiukkasmaisen aineksen määrä kuivapainona.
Hehkutusjäännös: Suodattimelle hehkutuksen jälkeen jäävä tuhka eli epäorgaanisen kiintoaineen määrä. Määritetään kun kiintoainepitoisuus ylittää tietyn kynnysarvon.
Hehkutushäviö: Suodattimelta hehkutuksessa häviävä ainemäärä eli orgaanisen kiintoaineen määrä.
Sameus: Tämän avulla voidaan tehdä päätelmiä vedessä olevan hiukkasmaisen aineksen määrästä. Pienet hiukkaset (savi, levät) samentavat vettä voimakkaasti.
Kemiallinen hapenkulutus (CODMn): Mittaa vedessä olevien kemiallisesti hapettuvien aineiden määrää hapenkulutuksena. Ilmentää kiinteän ja liuenneen orgaanisen aineksen määrää vedessä.
Veden väriarvo: Veden väriä verrataan nk. platina-asteikkoon. Kuvaa veden ruskeutta eli lähinnä veden humusleimaa.
TOC = kokonaisorgaaninen hiili: Ilmentää veden hiukkasmaisen ja liuenneen orgaanisen aineksen kokonaismäärää.
DOC = liuennut orgaaninen hiili: Ilmentää vedessä olevaa liuenneen orgaanisen aineksen määrää.

Kirjoittaja: polte

Numero: 1/2014