Euroopan komission tammikuussa tekemä ehdotus oli maaliskuussa Euroopan neuvoston käsittelyssä. Sen mukaan EU aikoo jatkaa kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, mutta toteutuskeinoissa yhteisö pyrkii olemaan entistä joustavampi ja kustannustehokkaampi.

Esimerkiksi pääministeri Jyrki Kataisen esittämän hallituksen virallisen kannan mukaan EU:n uudet linjaukset ovat pitkälti Suomen linjausten mukaisia. Ympäristöministeri Ville Niinistön kannan mukaan EU:n tavoitteet ovat vaatimattomia ilmastotieteen ja EU:n kestävän kasvun kannalta, kun taas elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren mukaan tavoitteet ovat jopa kunnianhimoiset.

Vapaavuori muun muassa muistuttaa, että elämme nyt eri maailmassa kuin vuonna 2007, jolloin sovittiin EU:n 2020-tavoitteista.

– Euroopan talous ei ole enää niin vahvoissa kantimissa kuin silloin oletettiin, ja teollisuuden kilpailukyky on heikentynyt suhteessa keskeisiin kilpailijamaihin. Myös kansallisesti on keskusteltava, miten näitä vaikutuksia voidaan tulevaisuudessa kompensoida, Vapaavuori toteaa lausunnossaan.

Erityisesti turvetuotantoalalla on hämmästelty nykyisen säätelyn kummallisuuksia: EU:n ja jäsenmaiden ristiriitaiset tukijärjestelmät ja päästökaupan huono toimivuus ovat lisänneet eniten ympäristöä saastuttavien energiavaihtoehtojen, etenkin kivi- ja ruskohiilen käyttöä.

Samalla tavalla kotimainen sääntely Suomessa on vähentänyt puun ja maakaasun käyttöä ja tehnyt kivihiilen käytöstä entistäkin edullisempaa. Turve- ja kaasukattiloita suljetaan, kun energiaa on halvempi tuottaa kivihiilellä.

Polte-lehti kysyi Suomalaisilta Euroopan parlamenttiin pyrkiviltä ehdokkailta, pidetäänkö EU:n päätöksenteossa riittävästi suomalaisia näkökantoja esillä ja mitä mieltä he ovat energiapolitiikan linjauksista sekä erityisesti kotimaisen turpeen käytöstä.

Vuoden 2014 europarlamenttivaalit järjestetään Suomessa 25.5. Parlamenttiin valitaan 751 europarlamentaarikkoa viisivuotiskaudeksi, joka kestä vuoteen 2019 asti. Suomesta meppejä valitaan 13. Puolueet ja valitsijayhdistykset ovat asettaneet Suomesta 127 ehdokasta.

Heistä neljäsosa vastasi sähköpostitse lähetettyyn kyselyyn.
Osa kieltäytyi vastaamasta, koska he eivät kokeneet, että esimerkiksi uuden cleantech-teknologian tukeminen ja suomalaisen työllisyyden ylläpito olisivat vastakkaisia tavoitteita. Osa kommentoi aihetta vain lyhyesti.
Kommenteista oli nähtävissä, että poliitikot katsovat asioita eri tavalla kuin energian tuottaja, joka joutuu vaihtamaan turvekattilan hiilikattilaan tai puun polton hiilen polttoon keskenään.

Kysely tehtiin maaliskuun puolivälissä, juuri ennen Ylen MOT-ohjelmaa ”Ilmastopolitiikan uusi linja: päästöt nousuun”, joka käsitteli näitä epäkohtia.

EU:n ja jäsen­maiden risti­riitai­set tuki­järjestel­mät ja päästökau­pan huono toimi­vuus ovat lisän­neet eniten ympäris­töä saastut­tavien energia­vaihto­ehtojen, etenkin kivi- ja rusko­hiilen käyttöä.

Komission tammikuisen uuden 2030 energia- ja ilmastopaketin takana oleva komission varapuheenjohtaja Olli Rehn, joka on itsekin ehdolla toukokuun vaaleissa, totesi, että pohjaesityksen ydin on päästöjen vähentämisen jatkaminen, mutta aiempaa kustannustehokkaammilla tavoilla.

Rehnin mukaan USA ja Kiina on saatava mukaan kansainväliseen ilmastosopimukseen vuonna 2015.
– Yksin eteneminen haittaisi lopulta vain omaa kilpailukykyämme, Rehn totesi, mutta ei kuitenkaan vastannut itse kyselyyn.

Myös saman puolueen toinen tunnettu ehdokas, Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Mikael Pentikäinen jätti lomakkeet tyhjäksi. Hän kuitenkin ilmoittautui turvevoiman kannattajaksi.
– Minusta turve on uusiutuva energialähde, ja Suomessa tarvitaan nykyistä enemmän turvetta energiatuotannossa. Se tuo työtä suomalaisille ja vahvistaa Suomen energiaomavaraisuutta.

Avoimissa vastauksissa moni muukin totesi, huolimatta viimeaikaisesta kritiikistä, joka kohdistuu päästökaupan ja muun sääntelyn kivihiilen käyttöä lisääviin eikä vähentäviin vaikutuksiin, etteivät uusiutuviin energiamuotoihin kohdistuvat tuet ole pois eurooppalaisesta tai suomalaisesta kilpailukyvystä.

– Ilmasto- ja energiapolitiikka lisää parhaimmillaan työllisyyttä ja kilpailukykyä. Jos luomme työpaikkoja vihreille kasvualoille, kuten uusiutuvaan energiaan, energiatehokkuuteen, raideratkaisuihin, cleantech-alalle ja muille vihreän teknologian ja teollisuuden aloille, saamme ympäristön tilan parantumisen lisäksi parannettua työllisyys- ja taloustilannetta. EU:n täytyy tässä työssä toimia edelläkävijänä, jotta työllisyys- ja kilpailukykykehitys olisivat mahdollisimman positiivisia, toteaa nimetön ehdokas.

Kyselyyn vastanneet ehdokkaat arvostavat Suomen kilpailukykyä ja työllisyysnäkökohtia korkeammalle kuin uusiutuvien energiamuotojen tukemista – jos valintaa joudutaan tekemään.
Selvä enemmistö pitää energia-omavaraisuutta merkittävämpänä kriteerinä kuin ekologista energiantuotantoa.
Suurin yksimielisyys vastaajilla on siinä, että Suomi ei ole tähän asti ajanut riittävästi omaa etuaan Euroopan unionissa. 74 prosenttia vastaajista oli tätä mieltä.

EU päättää tavoitteista – jäsenvaltiot keinoista

EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan puitteilla vauhditetaan siirtymistä vähähiiliseen talouteen sekä kilpailukykyiseen ja varmaan energiajärjestelmään. Näin varmistetaan kohtuuhintaisen energian saanti kaikille kuluttajille, lisätään energian toimitusvarmuutta EU:ssa, vähennetään EU:n riippuvuutta energian tuonnista ja luodaan uusia mahdollisuuksia kasvulle ja työllisyydelle.

EU:n nykyinen 20-20-20 -ilmasto- ja energiastrategia perustuu kolmeen päätavoitteeseen: 20 prosentin vähennys vuoden 1990 kasvihuonekaasupäästöjen tasosta, 20 prosenttia kaikesta energiasta on oltava uusiutuvaa energiaa ja 20 prosenttia pienempi energian kokonaiskulutus.

EU:n linjausten lisäksi kaikilla jäsenvaltioilla on kansalliset energiastrategiat. Suomen vuoteen 2020 ulottuva strategia määrittelee Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan konkreettiset tavoitteet ja toimenpiteet vuoteen 2020 asti ja esittää vision sen jälkeiselle ajalle vuoteen 2050 saakka. Energian loppukulutuksen osalta tavoitteena on kasvun pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun siten, että kulutus olisi 2020 samalla tasolla kuin 2005 eli noin 310 TWh vuodessa. Sähkönkulutuksen tavoite vuonna 2020 on noin 98 TWh (vuonna 2007 sähkönkulutus oli 90 TWh).

Suomen kansallinen uusiutuvan energian lisäystavoite on 38 prosenttia vuonna 2020 käytetystä energiasta. Tämä edellyttää kansallisen energiastrategian mukaan erityisesti puuperäisen energian, jätepolttoaineiden ja biokaasun käytön sekä tuulienergian lisäämistä.

Kun turpeella tuotetaan EU-alueella energiaa lähinnä Suomessa, Ruotsissa, Irlannissa ja Virossa, turpeen rooli hitaasti uusiutuvana biomassapolttoaineena on jäänyt eurooppalaisessa päätöksenteossa sivuraiteille.
Pääosa, 65 prosenttia vastaajista, oli sitä mieltä, että turvevoiman hyödyntäminen pitäisi huomioida paremmin eurooppalaisessa päätöksenteossa.
Siksi myös kansallista liikkumavaraa pitäisi jättää päätöksentekoon, mutta myös vesistöjen suojelemisesta muistutetaan.
Selvä enemmistö kannattaa myös ilmasto- ja energiapolitiikan toteutuskeinojen jättämistä kansallisen päätöksenteon piiriin.

Ehdokkaiden mukaan Suomen runsaat metsävarat on laskettava hyödyksi kasvihuonepäästöjen vähentämisessä, kotimaisten energiamuotojen laajempi ja tehokkaampi käyttö sekä energiaomavaraisuus olisi mahdollistettava ja päästötavoitteet tulisi asettaa niin, ettei niillä kohtuuttomasti vaaranneta teollisuuden toimintamahdollisuuksia. Usean vastaajan mielestä eurooppalainen ilmasto- ja energiapolitiikkaa on kääntynyt Euroopan omaa työllisyys- ja kilpailukykykehitystä vastaan.

Tähän vastattiin muun muassa seuraavasti:
”Eurooppa ei pelasta maailmaa ilmastonmuutokselta yksin. Emme voi antaa unionin kilpailukyvyn heikentyä enää suhteessa Kiinaan ja USA:han.
”Metsien hyötykäyttöä lisättävä uudisrakentamisessa. Se edistää talouskasvua ja työllisyyttä. Liika sääntely pois.”
”Lukemat pitää sovittaa maantieteellinen sijainti huomioiden.”
”On luovuttava pelkästään suomalaisiin tai eurooppalaisiin kohdistuvasta kilpailukykyä heikentävästä sääntelystä!”

Toisaalta myös cleantechin tuki nähtiin kilpailukykyä kehittäväksi, samoin tuuli- ja aaltovoiman kehitystyö:
”Cleantechiin ja uusiutuvaan energiaan sijoittaminen on Euroopan valttikortti. Täällä on eniten osaamista näillä aloilla.”
”Cleantech on tulevaisuudessa mahdollisuus, ei uhka. Sillä on valtavat markkinat muun muassa Aasiassa.”

Miten sitten varmistettaisiin, ettei eurooppalainen ilmasto- ja energiapolitiikkaa kääntyisi (enää) Euroopan omaa työllisyys- ja kilpailukykykehitystä vastaan?
Tähän keskeiseen kysymykseen tuli useita vastauksia ja kysymykseen oli mahdollista vastata omalla nimellä ja kommentilla.

Selvä enem­mistö vastaa­jista kannat­taa ilmasto-­ ja energia­politii­kan toteutus­keinojen jättä­mistä kansal­lisen päätök­senteon pii­riin.

Kyllä
Lääkäri Tiina Tuomela (kd.) totesi turpeen hitaasti uusiutuvaksi luonnonvaraksi, jonka käyttöä pitäisi enenevässä määrin lisätä. Samaa mieltä oli saman puolueen ehdokas Laura Peuhkuri Lappeenrannasta.

”Turve on luontainen osa suomalaista energiapalettia sekä metsäbioenergialle tärkeä tukipolttoaine. Suhtaudun ympäristövastuunsa kantavaan turveteollisuuteen myönteisesti, koska turpeen käyttö tukee Suomen energiaomavaraisuutta.”

Suomen Sikayrittäjät ry:n puheenjohtaja Martin Ylikännö (kesk.) kertoo kannattavansa lämpimästi kotimaisen turpeen energiakäyttöä, samoin samalta suunnalta, Sastamalasta kotoisin oleva rehtori Jari Andersson (kok.).
”Olen sitä mieltä, että kotimaisena energialähteenä turpeen energiakäyttöä tulee ehdottomasti lisätä nykyisestä noin kuudestakymmenestä tuhannesta hehtaarista.”

Siilinjärveläinen putkiasentaja Jani Kolehmainen (ps.) toteaa, että turvevoima on Suomessa pitkälle kehittynyt ja halpa ratkaisu energian tuottamiseksi:
”Suomen teollisuus kaipaa kipeästi halpaa energiaa ja sen toimitusvarmuuden ylläpitämiseksi pitää meidän pyrkiä sataprosenttiseen energiaomavaraisuuteen!”

”Turvevoimalla tulee olla jatkossakin merkittävä rooli kotimaisessa energiapaletissa”, toteaa puolestaan Kai Pöntinen Lapualta. Kokoomuslainen Pöntinen on Lapuan kaupunginvaltuuston jäsen ja radio- ja tv-alan yrittäjä (Harju & Pöntinen).
Kansanedustaja Tuula Peltonen (sd.) kertoo suhtautuvansa turvevoimaan periaatteessa myönteisesti, mutta haluaa, että turpeenotolle asetetaan riittävän tiukat vaatimukset ympäristön suojelemiseksi.

Pääosa, 65 prosent­tia vastaa­jista, oli sitä mieltä että turve­voiman hyödyntä­minen pitäisi huomioida paremmin eurooppa­laisessa päätök­sen­teossa.

Ehkä
Hiihtosuunnistuksen maailmanmestarina ehkä parhaiten tunnettu Hanna Kosonen (kesk.) kertoo suhtautuvansa turvevoimaan myönteisesti tietyin varauksin: ”Turvealan toimijoiden tulee nopeasti ajantasaistaa ja kehittää tekniikoita ympäristöystävälliseen suuntaan, jotta vesistöt eivät turvetuotantoalueilla kuormitu. En kannata turve-energiaa ympäristön kustannuksella vaan ympäristöä säästäen!”

Ei
Joensuulainen sosiologian opiskelija Toivo Haimi (vas.) ei kannata turvevoiman käyttöä: ”Pyrin siihen, että yhteiskunnan tukia sille tulee siirtää uusiutuviin energiamuotoihin syöttötariffeilla sekä ns. windfall-verolla.”
Muut ehdokkaat eivät vastanneet nimellään maaliskuussa tehtyyn kyselyyn.

Komissio ehdottaa, parlamentti päättää

EU:n komission 22.1.2014 antama tiedonanto uusista vuoteen 2030 ulottuvista EU:n ilmasto- ja energiapoliittisista linjauksista pohjautuu aikaisempiin vuoteen 2020 ulottuviin tavoitteisiin. EU:n 2030 -linjaus ottaa myös huomioon komission vuonna 2011 valmisteleman vuoteen 2050 ulottuvan energiatiekartan, joka käsittelee energiapolitiikkaa ja siirtymistä kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen. EU:n 2050-etenemissuunnitelman mukaan EU aikoo leikata kasvihuonekaasupäästöjään 80–95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä.

Vuoteen 2030 ulottuvien energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden mukaan unionin on muun muassa vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjään vuoteen 2030 mennessä 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Lisäksi uusi linjaus asettaa EU:n laajuisen tavoitteen uusiutuvan energian osuuden nostamisesta vähintään 27 prosenttia.

Tavoite olisi sitova EU-tasolla, mutta jäsenvaltiokohtaisia tavoitteita ei asetettaisi. Uutta energiatehokkuustavoitetta ei asetettaisi vielä tässä vaiheessa. Lisäksi komissio on tehnyt ehdotuksen päästökauppadirektiivin tarkistamisesta. Toisin sanoen komissio ehdottaa sitovaksi tavoitteeksi näistä ainoastaan ensimmäisen eli kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteen 40 prosentilla.

Euroopan Parlamentti kritisoi komissiota 5.2. julkaisemassaan kannanotossa liian lepsuista tavoitteista ja vaati, että kaikkien kolmen tavoitteen olisi oltava sitovia. Mepit muun muassa moittivat komission ehdotuksen olevan liian lyhytnäköinen ja vaatimaton. Samalla mepit vaativat monipuolisempaa energiapohjaa ja unionin energiariippuvuuden vähentämistä. Meppien mukaan unioni pystyisi parhaiten saavuttamaan energia- ja ilmastotavoitteensa kehittämällä uutta uusiutuvaa energiateknologiaa.

Asiantuntijana toimi Euroopan parlamentin tiedotustoimiston päällikkö Pekka Nurminen.

Kirjoittaja: polte

Numero: 1/2014