Jyrki Vainionpää, aloitit huhtikuussa Vapon operatiivisena johtajana. Mihin suuntaat entisenä talousjohtajana Vapoa?
– Vapon uusi suunta on ollut jo muutaman vuoden olla entistä asiakassuuntaantuneempi, entistä kannattavampi ja entistä vastuullisempi – etenkin ympäristöasioissa.

Toimit ennen Vapoa konsulttina ja pankkiirina, työskentelit Lontoossa ja New Yorkissa ja ennen Vapoa Nokialla. Kuinka voit nähdä noin kansainvälisen uran jälkeen hohtoa turpeen ja puun polton parissa?
– Koska en saanut töitä Supercellistä ennen SoftBank-kauppaa! Vakavasti puhuen olen ylpeästi vapolainen. Olemme tekemissä merkittävien asioiden kanssa, kun pidämme kylmässä Suomessa kylät lämpiminä. Ihmisissä on mukavaa rehellisyyttä ja maanläheisyyttä. Lisäksi, Vapolla on haasteita, joista todella motivoidun. Ajattelen niitä vuorina, joiden yli pitää kiivetä.

Miten hyödynnät kansainvälistä taustaasi Vapon johdossa?
– Uskoisin, että kovassa kansainvälisessä kilpailussa toimivien yritysten työkulttuuri on tarttunut minuun. Tällä tarkoitan muun muassa sitä, että teen asiat niin hyvin kuin mahdollista, ja aina pitää parantaa. Etenkin amerikkalaiseen yrityskulttuuriin kuuluu korkea työntekijöiden eettisyyden vaatimus.

Te alle nelikymppiset olette hyvin tarkkoja kulutustavoista. Puhutteko kavereiden kanssa energiantuotannosta?
– En voi väittää olevani mikään vastuullisen kuluttamisen roolimalli, mutta kyllä keskusteluita käydään. Hyvä esimerkki on vaimoni, joka on varsin kiinnostunut tuotantoeläinten kohtelusta ja ruuan alkuperästä. Energian osalta keskustelua käydään myös, mutta vähemmän. Esimerkiksi, kun Finnwatch saa selville ananasmehun tuotantoketjussa ongelmia, se nousee pääuutisiin. Kun sama järjestö kertoo, että Suomessa käytettyä kivihiiltä tulee kaivoksilta, joissa on merkittäviä ympäristö- ja muita ongelmia, ei asia nouse samalla tavoin esille, vaikka jokainen helsinkiläinen käyttää enemmän kivihiiltä lämmön ja sähkön muodossa kuin pystyisi juomaan ananasmehua.

Mitä teet pääkonttorin ulkopuolella, pakenetko lomalla metsään, pelikentille vai Lontooseen ja New Yorkiin?
– Olen kolmen pienen lapsen isä ja elän onnellisia ruuhkavuosia. Pakenen lomilla mieluiten metsään, etenkin Kuusamon kapeiden purojen äärelle kalastamaan pikkulipalla, Vainionpää sanoo ja kääntää tietokoneensa haastattelijaa kohti. Siellä on hymyilevä poika metsäisessä maisemassa: siinä ollaan Karhunkierroksella jokakesäisellä vaellusretkellä.

Kirjoittaja: polte

Numero: 1/2014